Pääkirjoitus | Teknologian neuvotteluissa aika käy vähiin

Neuvotteluissa hiertävät nopea inflaatio, vientivetoisen mallin kohtalo ja kunta-alan palkkaratkaisu.

Teknologiateollisuuden työnantajayhdistyksen ja SAK:laisen Teollisuusliiton välinen työehtosopimus on keskiviikkona viimeistä päivää voimassa. Sitten alkaa sopimukseton tila, eli työtaistelutkin ovat periaatteessa mahdollisia. Seuraava tapaaminen on sovittu tiistaiksi. Aikaraja tulee kuitenkin vastaan, sillä edes uuden sopimuksen tekstejä ei ole vielä sovittu. Vasta sen jälkeen alkaa kädenvääntö palkoista.

Ainakin työtaistelu-uhat ovat jopa luultavia. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto väläytti työtaistelua puhuessaan Teollisuusliiton valtuustolle maanantaina.

Neuvottelujen kipukohdat on helppo hahmottaa. Ensimmäinen on yhä vauhdikas inflaatio. Toinen kipukohta on työnantajien pyrkimys palauttaa niin sanottu vientivetoinen malli, johon jo muutama vuosi ehdittiin totutella. Kolmas ongelma on kunta-alalle kesällä saatu ratkaisu, joka takaa kuntien ja hyvinvointialueiden palkollisille automaattisesti suuremmat korotukset kuin mitä teollisuuden palkansaajat saavat neuvoteltua.

Kaupan liitto keskeytti pari viikkoa sitten neuvottelut toisen vuoden palkankorotuksista Palvelualojen ammattiliiton Pamin kanssa. Työnantajaliitto perusteli keskeytyspäätöstään sillä, että ensin pitää saada tietää teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden sopimusten taso. Kaupan liiton mukaan alan palkankorotukset eivät saa ylittää vientiteollisuuden korotuksia.

Päätös ei tietenkään ollut Pamin mieleen. Teknologiateollisuuden työnantajat taas olivat hyvin tyytyväisiä.

Työnantajapuolella on selvästi pyrkimys palauttaa neuvotteluissa malli, jossa vientiteollisuus sekä avaa neuvottelukierroksen että määrittää palkankorotusten ylärajan myös muille aloille.

Suomessa on muutama vuosi opeteltu tätä Ruotsista kopioitua palkkamallia. Viime kesänä kuitenkin kunta-ala ajoi ohi ja koko mallin kumoon: kun kunta-alalle sovittiin ensi vuoden korotukset ensimmäiseksi, ne sidottiin vientiteollisuuden sopimuksiin. Kunnissa maksetaan siis automaattisesti yli sen, mitä teollisuus sitten sopiikaan.

Teknologiateollisuuden neuvotteluissa on seurattu tarkkaan, millaisiin korotuksiin tärkeimmissä kilpailijamaissa Ruotsissa ja Saksassa päädytään. Ruotsissa Teollisuusliiton sisarjärjestö IF Metall on vaatinut 4,4 prosentin korotuksia yhdelle vuodelle. Saksassa työntekijäjärjestö IG Metall on sopinut kahdeksi vuodeksi yhteensä 8,5 prosentin korotukset, ja vielä verovapaan 3 000 euron kertakorvauksen niiden päälle.

Suomessa Teknologiateollisuuden työnantajat muistuttaa, ettei Saksassa ole moneen vuoteen sovittu korotuksista, jotka jäävät aina myöhempien sopimusten pohjalle, vaan vain kertakorvauksista.

Verrokkimaiden palkkavaatimukset antavat pontta myös Teollisuusliiton palkkatavoitteille. Teollisuusliitto sopi vajaa vuosi sitten huomattavan maltillisista palkankorotuksista, kun otetaan huomioon nykyinen inflaatio. Palkansaajan ostovoima heikkenee jatkuvasti. Myös Riku Aallon mukaan on selvää, että ostovoimaa ei kerralla saada entiselleen. Niin suuriin korotuksiin ei Teollisuusliittokaan tähtää.

Teknologiateollisuuden työnantajat -yhdistys saattaa venyttää neuvotteluja viimeiseen asti siinä toivossa, että inflaatioennusteet vähän laskisivat. Silloin palkkaneuvotteluistakin voisi tulla helpommat. Ja jos Teollisuusliiton sopimusta teknologiateollisuuteen ei ole syntynyt, tuskin mikään muukaan ala tekee sopimusta ennen sitä.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.