Pelko Suomen kohtalosta tiivistyi Venäjän sortovuosina. Huoli kulminoitui etenkin helmikuun manifestiin vuonna 1899, jota pidettiin Venäjän tekemänä autonomisen (1809–1917) Suomen valtiokaappauksena.
Helmikuun manifestin välittömän tarkoituksena oli Suomen erillisen sotaväen lakkauttaminen. Samalla se toimi myös lähtölaukauksena Suomen venäläistämiseen, joka herätti suomalaisissa laajaa vastarintaa.
Suomessa toimi sortovuosina useita vastarintaliikkeitä, myös naisten organisoimia. Niiden jäsenet salakuljettivat kiellettyä kirjallisuutta ja lentolehtisiä, joissa venäläistämistoimia vastustettiin.
Vastarintatoiminta vaati rohkeutta, koska siihen osallistuneita ihmisiä karkotettiin ja heidän elinkeinonharjoittamistaan estettiin.
Helmikuun manifesti herätti myös esimerkiksi Jean Sibeliuksen säveltämään Finlandian vuonna 1899, joka nosti sekä säveltäjän että Suomen tunnettuutta maailmassa. Myös venäläiset tajusivat kappaleen merkityksen ja siksi se joutuikin tuoreeltaan esityskieltoon.
Venäjän sortotoimien seurauksena suomalaiset menettivät luottamuksensa Venäjän keisariin, ja kun keisarivalta kaatui, nähtiin sekavissa ensimmäisen maailmansodan oloissa myös Suomelle avautuvan ikkuna itsenäisyyteen.
Helppoa ei ollut varsinaisen itsenäistymisen jälkeenkään.
Oikeiston ja vasemmiston taistelu johti sisäsällissotaan kevättalvella 1918 ja noin 30 000 uhriin, joista enemmän kuoli laittomissa teloituksissa ja sotavankileireillä kuin varsinaisessa sodassa.
Asiantuntijoiden mukaan sisällissodan eheytymistä edesauttoi niinkin triviaali seikka kuin vuonna 1921 järjestetyt kunnallisvaalit, joissa entiset viholliset joutuvat päättämään kotikuntansa asioista yhteistuumin.
Kansan sivistys puolestaan lähti nousuun samana vuonna säädetyn oppivelvollisuuslain myötä.
Talvisodassa 1939 sekä punaiset että valkoiset taistelivat jo yhteisrintamassa Neuvostoliittoa vastaan, jonka suunnitelmissa oli vallata Suomi muutamassa viikossa, mutta toisin kävi: Suomi taisteli itsensä maailmankartalle sellaisella urhollisuudella, jota ihaillaan yhä.
Ennen talvisotaa elokuussa 1939 Suomi oli jyvitetty kahden suurvallan Saksan ja Neuvostoliiton välisellä Molotov-Ribbentrop-sopimuksella Neuvostoliiton etupiiriksi.
Samankaltainen etupiiriajattelu kaikuu myös nyky-Venäjän johdon puheissa, kun Putin on vaatinut Naton itälaajentumisen lopettamista.
Itsenäiset maat tekevät kuitenkin omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itse – olipa kyse Suomesta tai Ukrainasta.
Historian murroskohtien hyödyntäminen vaatii viisaan kansan ja hyvät johtajat.
Suomessa kansan viisaus tuli tänä vuonna esiin Venäjän hyökkäyssodan jälkeisenä Nato-kannatuksen selvänä nousuna, joka johti nopeasti myös poliittisten päättäjien toimintaan.
Kuten tämän vuoden Finlandia-palkinnon saanut kirjailija Iida Rauma totesi palkintopuheessaan; lukutaitoista ihmistä ei voi huijata.
Suomalainen demokratia vaatii myös tulevaisuudessa sen, että ihmiset ovat rohkeita ja kriittisiä, ja siksi lukutaidon sekä muiden oppimistulosten laskuun ja eriarvoistumiseen pitää puuttua.
