Päiväkotien hätä­huuto: Lasten turvallisuus alkaa olla jo vaarassa

Päiväkodeissa on tilanteita, joissa hoitaja saattaa joutua olemaan jopa kymmenen alle 3-vuotiaan kanssa yksin.

Varhaiskasvatus alkaa olla monessa Suomen kaupungissa sellaisella veitsenterällä, joka vaarantaa pahimmillaan jo hoitolasten turvallisuuden.

Ilta-Sanomat puhui kolmen pääkaupunkiseudulla eri päiväkodeissa työskentelevän kanssa. Kaikki kolme ilmaisivat yhtäläisen huolensa.

Lue lisää: Tehy-pomolta raju viesti vanhempien mielenosoituksessa – ”Kansallinen häpeä”

He puhuvat tässä artikkelissa nimettöminä, sillä omalla nimellä puhumisella voisi olla vakavia seurauksia heidän työsuhteeseensa.

Perimmäinen syy huoleen on se, että päiväkodeissa on joka päivä pitkiä hetkiä, jolloin henkilöstömitoitus ei toteudu.

Lue lisää: Super: Merkittävä osa varhaiskasvatuksessa työskentelevistä kaavailee alan vaihtamista

– Sitä tapahtuu joka ryhmässä joka päivä, yksi haastatelluista sanoi.

Säädösten mukaan alle 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla korkeintaan neljä lasta yhtä kasvattajaa kohti. Yli 3-vuotiaiden ryhmässä korkeintaan seitsemän lasta.

IS:n haastattelemat työntekijät sanoivat yhtäläisesti, että tämä ei toteudu kuin ehkä muutaman tunnin ajan päivässä. Päiväkodeissa tehdään vuorotyötä, joten ryhmässä on vaaditut kolme aikuista yhtä aikaa töissä vain noin kello 9.30:n ja 14:n välillä.

– Lasten määrä on kuitenkin koko päivän sama, eräs huomauttaa.

Ei ole tavatonta, että kasvattaja joutuu olemaan esimerkiksi toista tuntia jopa kymmenen alle 3-vuotiaan lapsen kanssa yksin.

Tällöin henkilöstömitoitukseen tulee lähes 200 prosentin ylitys sallittuun – se tietää työntekijöille tuskallisia hetkiä.

Jokainen tietää, että alle 3-vuotiaat ovat varsinaisia ”tuhannenveljeksiä”. Heti kun silmä välttää, saatetaan kiivetä hyllyyn, tuolille tai pöydälle tai vaikka nipistää, tukistaa tai purra toista lasta.

Yhden työntekijän silmät ja kädet eivät siinä tilanteessa mitenkään yllä kaikkialle. Työntekijöillä on kuitenkin maksimaalinen vastuu, ettei lapsi satuta itseään tai ketään toista lasta.

– Jos ryhmässä on aggressiivinen lapsi, joka saattaa käydä toisen lapsen tai aikuisen päälle, niin jos keskittyy johonkin toiseen, niin siihen väliin ei aina välttämättä ehdi, yksi työntekijä kuvaa.

Kun kaikki aika ja huomio menevät lasten ehjänä ja terveenä pitämiseen, millekään muulle ei jää aikaa.

– Olin hiljan yhdeksän lapsen kanssa yksin. Kun vanhempi tuli hakemaan lastaan, hän sanoi, että ”täällä haisee kakka”. Oli vain todettava, että ei ole ehtinyt vaihtamaan vaippaa. Tai kun yrittää jutella vanhemman kanssa, miten lapsen päivä on sujunut, sillä välin joku lapsista voi jo nipistää tai tukistaa toista, yksi työntekijä sanoi IS:lle.

– Ei ole tavatonta, että ulkoa sisään tullessa joku lapsi saattaa jäädä liukumäen alle piiloon. Tai kun pitäisi tulla tänne, lapsi lähteekin juoksemaan ihan eri suuntaan, toinen lisää.

Yksi haastateltava muistutti, että viime kevään lakon aikana päiväkotiin sai ottaa vain oikean suhdeluvun mukaisen lapsimäärän.

– Eikö tätä pitäisi noudattaa joka päivä? hän kysyy.

Jatkuva resurssipula näkyy työntekijöiden mukaan ihan kaikessa, alkaen jokapäiväisessä toiminnassa. Lelut saattavat olla ikivanhoja, tai päiväkodissa ei välttämättä ole cd-soitinta satujen tai musiikin kuunteluun. Henkilökunta tai vanhemmat tuovat omia leluja, ja musiikki soitetaan henkilökunnan kännyköiden Spotify-palvelusta.

”

Olin hiljan yhdeksän lapsen kanssa yksin. Kun vanhempi tuli hakemaan lastaan, hän sanoi, että ”täällä haisee kakka”. Oli vain todettava, että ei ole ehtinyt vaihtamaan vaippaa.

– Vaikka pystyisi suunnittelemaan päivään jotakin ohjelmaa, hyvin harvoin pystyy sitä toteuttamaan. On ehkä ehtinyt luvata lapsille aamulla, että tänään päästään retkelle, mutta sitten jonkun aikuisen täytyy lähteä tuuraamaan toiseen ryhmään, ja retki kaatuu siihen.

Yksi syy työvoimapulaan on alan palkkaus. Yli 20 vuotta alalla ollut sanoo, että hänen palkkansa on sinä aikana noussut 8 prosentin kokemuslisän verran eli 183 euroa. Tämän jälkeen palkka ei enää nouse.

– Helsingissä ei noin 1 800 euron nettotulolla enää elä. Se ei houkuttele alalle jäämään. Lisätöistä ja vastuutehtävistä ei makseta mitään lisiä. Näihin kuitenkin pakotetaan. Lisäksi töihin tullessa ei tiedä, määrääkö esihenkilö muuttamaan vuoroa, hän kuvaa.

Myös työn raskaus ja vastuullisuus ajavat koulutettua henkilökuntaa pois alalta.

Se on johtanut siihen, että lastenhoitajia siirretään tekemään opettajan sijaisuuksia, ja sitten kun ei enää löydetä päteviä lastenhoitajia, lastenhoitajan paikalle otetaan erään työntekijän mukaan ”niitä, ketä saadaan”.

– Kun puhutaan, että varhaiskasvatuksen ongelma on saada työntekijöitä, niin yhtä suuri ongelma on se, miten työntekijät saadaan pysymään. Työpäivät ovat jatkuvaa joustoa ja venymistä. Hetken sitä kestää mutta ei jatkuvaa venymistä. Ainakin itselleni alkaa mitta tulla täyteen. Työn ilo tulee vain lapsista, yksi haastatelluista sanoi.

– Kun porukka alkaa väsyä, porukka alkaa irtisanoutua. Onhan tämä uuvuttavaa ja rasittavaa, toinen lisäsi.

Tilanne näkyy nyt sellaisissakin päiväkodeissa, joissa ei ole aiemmin ollut henkilöstöpulaa.

Sijaisiakaan ei välttämättä saa yllättäviin poissaoloihin – uusi ohjeistus on, ettei lomienkaan ajaksi saa palkata sijaista.

Jos sijaisen sattuu saamaankin, sijainen ei välttämättä puhu suomea tai ei ole ollut pienten lasten kanssa lainkaan tekemisissä. Epäpätevät tai kielitaidottomat työntekijät tuovat vain lisätyötä muille.

–On hankalaa, kun kielitaidoton ei pysty lukemaan satua tai ymmärrä lasten vielä kehittymätöntä puhetta. Lisäkäsinä he ovat silti oiva ja toivottu apu. Opiskelijoita ei haluta ottaa, koska heidän ohjauksensa tuo niin paljon lisätyötä, mihin ei ole aikaa, yksi kertoo.

Kokeneen työntekijän mukaan työ on myös muuttunut. Ennen nuorimpia lapsia oli hoidossa vähemmän ja heidän hoitopäivänsä lyhyempiä.

– Aiemmin alle 3-vuotiaita oli vain muutama, nyt useita täysiä ryhmiä. Nykyään lapset ovat myös pitkiä päiviä hoidossa, pääsääntöisesti kello 8–16.30. Ennen oli myös päiväkotiapulaisia, nyt kaikesta on nipistetty ja kaikesta säästetään. Kun lapsia on enemmän, eikä apulaisia enää ole, siivousta on jouduttu vähentämään. Pölyjä ei ehditä pyyhkiä juuri koskaan.

– Talot täytetään ylitäyteen, ja ryhmäkoot ovat kasvaneet. Lapset ovat haastavampia, ja integroidut erityisryhmät on poistettu. Erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät ilman tarvitsemaansa tukea, hän jatkaa.

Päiväkodeissa on myös paljon lastenhoidon ulkopuolisia työtehtäviä, muun muassa eri paperitöitä. Niihin ei ole varattu erillistä aikaa vaan on oltava ryhmästä poissa, ja työkaverit joutuvat työskentelemään senkin ajan vajaalla.

Työntekijöiden mukaan tilanne päiväkodeissa on jatkuvaa huojuvaa korttitaloa: jos mitään yllättävää ei satu, korttitalo pysyy nipin napin pystyssä. Talo voi laota yhteenkin ylimääräiseen yllätykseen.

– Monet päivät sujuvat siten, että suunnittelee, miten pärjättäisiin loppupäivä niin, ettei kenellekään sattuisi mitään. Onhan se vähän vakavaa leikkiä, eräs haastateltava kuvaa.

– Kyllä tästä on yritetty kertoa, mutta ei Helsingin varhaiskasvatusjohto kuuntele henkilökuntaa eikä tunnista tällaisia tilanteita. Ei siellä kukaan ole asettunut henkilökunnan asemaan, sieltä tulee vain ”hyviä” ideoita, hän jatkaa.

Kukaan haastateltava ei syytä omaa esihenkilöään. Asioihin pitäisi puuttua korkeammalta taholta.

– Nämä kaikki asiat ovat olleet päättäjien tiedossa jo vuosia. Nyt tarvitaan tekoja! yksi haastateltava vaatii.

Työntekijät kuitenkin korostavat, että perheet ja hoitolapset ovat pääasiassa aivan ihania. Kuormitus tulee työvoima- ja resurssipulasta.

”

Monet päivät sujuvat siten, että suunnittelee, miten pärjättäisiin loppupäivä niin, ettei kenellekään sattuisi mitään.

– Haluan korostaa, että me teemme parhaamme kentällä. Jos aikaa ja resursseja olisi enemmän, varhaiskasvatus olisi ihan erinäköistä toimintaa. Tämä nykyinen toiminta ei ole meidän aatteemme mukaista. Oma ajatusmaailmani on, että en haluaisi toimia näin. Haluaisimme lasten parasta, yksi työntekijä sanoo.