Vielä pari vuotta sitten vapaaehtoiset laskivat vain 2 000 perhosta. Viime marraskuussa perhosia laskettiin 330 000 yksilöä.
Monarkkiperhoset ryhmiytyvät talven yli puunlatvoihin suojaan. Kuva Pacific Groven kaupungista Kaliforniasta. Kuva: Isis Howard / Xerces Society
STT–AFP
Tuhoisien myrskyjen rusikoidessa Yhdysvaltain länsirannikolla sijaitsevaa Kaliforniaa luonnonystävät pelkäsivät alueella talvehtivien monarkkiperhosten puolesta. Pitkiä etäisyyksiä muuttavien värikkäiden ja varsin kookkaiden perhosten kohtalo on ollut tarkassa seurannassa Kaliforniassa sen jälkeen, kun laji kävi sukupuuton partaalla vain kolme vuotta sitten.
Tammikuisena aamuna vapaaehtoiset nostivat katseensa sypressien ja eukalyptuspuiden latvoihin laskeakseen perhosten määriä ympäri osavaltion rannikkoalueita. Monarkkiperhoset kerääntyvät tavallisesti ryppäiksi korkeiden puiden latvustoihin.
Näky huojensi Pacific Grovessa sijaitsevan monarkkiperhosille rauhoitetun puistoalueen siivekkäitä laskeneen Stephanie Turcotte Edenholmin mieltä. Hän laski puistosta tällä kertaa yli tuhat monarkkia.
Ympäristönsuojelujärjestö Xerces Societyn mukaan vapaaehtoiset laskivat marraskuun lopulla Kaliforniassa yli 330 000 monarkkiperhosta. Lukumäärä oli helpotus verrattuna vuoden 2020 lopulla laskettuun noin 2 000 perhoseen. Se oli myös selvä nousu vuoden 2021 lopun noin 250 000 yksilöstä.
Silti laskuissa ollaan kaukana 1980-luvusta, jolloin perhosia havaittiin miljoonia. Xercesin mukaan perhosten lukumääriä ovat leikanneet elinympäristöjen menetys, hyönteismyrkyt ja ilmastonmuutos.
Christina Garcia veti esittelykierrosta Ardenwoodin historiallisella farmilla viime marraskuussa. Kuva: Xerces Society
Monarkkiperhoset lisättiin viime vuonna kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten lajien listalle.
Lisäksi Xerces on pyytänyt Yhdysvaltain kala- ja villieläinvirastoa lisäämään monarkit omalle uhanalaisten lajien listalleen. Listalle lisääminen auttaisi perhosia suojelevia tahoja taistelemaan kiinteistökehittäjiä vastaan ja estämään näitä jyräämästä perhosten käyttämiä puita ja alueita maan tasalle.
Kysymys monarkkiperhosten suojelusta on pitkälti filosofinen, arvioi Xercesin biologi Emma Pelton. Syynä tähän on se, että perhoset tunnetaan pikemminkin uskomattomista siirtymisistään eikä niinkään siitä, että ne olisivat elintärkeitä kukkien tai viljakasvien pölyttäjiä.
”Emme menettäisi erityisemmin ihmisten käyttämiä viljakasveja tai villikasveja, jos monarkit katoaisivat”, Pelton sanoo.
Maailma menettäisi hänen mukaansa kuitenkin perhoslajin, johon ihmiset ovat läpi Pohjois-Amerikan erittäin kiintyneitä niin tunteen tasolla kuin kulttuurisestikin.
Jotkut monarkkilajit matkustavat sukupolvien aikana tuhansia kilometrejä Kanadasta aina Meksikoon saakka, joskin yksittäisen perhosen elämä on tavallisesti mitattavissa viikoissa.
Bill Henry muistaa perhosten täyttämän lapsuuden ja kuvailee tuota luonnon yltäkylläisyyden keskellä oloa taianomaiseksi. Henry on Groundswell Coastal Ecology -järjestön johtaja.
Henryn mukaan kukoistavat monarkkiperhoset kertovat myös siitä, että pitkällä siirtymäkäytävällä on tarpeeksi hyviä asuinympäristöjä sekä toukkien ravinnokseen tarvitsemia silkkiyrttejä.
”Silkkiyrtit on yhdistetty terveisiin ympäristöihin ja terveisiin tulva-alueisiin, mikä tarkoittaa jokiemme olevan hyvässä kunnossa”, hän kertoo AFP:lle.
Samalla monarkkien hyvä tilanne kertoo myös siitä, ettei niiden siirtymiselle ole pakottavia esteitä, kuten vaikkapa alueita, joilla käytetään tappavia hyönteismyrkkyjä.
Monarkkien lähes täysi katoaminen vuonna 2020 oli luonnonystäville kutsu taisteluun. Puutarhurit istuttivat silkkiyrttejä, ja harrastelijat kasvattivat perhosia kodeissaan, vaikka kasvatus oli kiellettyä.
Oikean tasapainon löytäminen luonnonsuojelussa on kuitenkin vaikeaa. Monarkkiperhoset rakastavat runsaasti vettä tarvitsevia eukalyptuspuita, jotka eivät ole kotoperäisiä pitkistä kuivista jaksoista kärsivässä Kaliforniassa.
Kasvillisuuden tai puiden vähentäminen maastopaloriskin vähentämiseksi puolestaan voi tuhota perhosten elinympäristöjä.
