Pikatesti | Croissantista on tullut epävarmojen aikojen luksustuote – Tämän hetken himotuimmat croissantit valmistuvat Lauttasaaressa

Suomalais-ranskalainen kondiittorimestari Olivier Lucas muutti vuosikymmenen alussa Pariisista Helsinkiin. Elokuun puolivälissä hän avasi Lauttasaareen ylistetyn kahvila-leipomon, jonka menekki on ollut häkellyttävää.

ihana tuoksu leijailee vastaan aamuaurinkoisella Lauttasaarentiellä, kymmenien metrien päähän kahvilasta. Päivän leipomuksia on työstetty liikehuoneistoon rakennetussa leipomossa aamukolmesta lähtien.

Lauttasaaren kahvilakulttuuri on kehittynyt huimasti. Jos vuoden alussa kuhistiin Teemu Auran jatkamasta Puhuri-kahvilasta, syksyn tapaus on ollut Pariisista Helsinkiin muuttaneen suomalais-ranskalaisen Olivier Lucasin leipomo-kahvila Le Jardin.

Elokuun puolivälissä avannut ”puutarha” on saanut räjähtävän lähdön. Patongit, croissantit ja viinerit myytiin ensimmäisinä päivinä loppuun jopa puolessa tunnissa.

Nyt tarjontaa riittää jo paremmin. Tiski täydentyy sitä mukaa, kun leipomuksia seinän takaa valmistuu.

Ranskassa kondiittorimestariksi ja suklaaleipuriksi valmistunut pitäjä on silti toivonut asiakkailta ymmärrystä: pienessä yrityksessä kaikkea ei millään voi pitää aina saatavilla. Saan kuulla, että viinereitä menee päivittäin noin 700, patonkeja lähemmäs 300, croissanteja liki 500.

Vierailupäivänä leipomo on avannut kahdeksalta, ja saapuessani tuntia myöhemmin saan helposti pöydän. Cappuccinon saapuessa lastenvaunujen ja koirien värittämä jono kaartelee jo pitempänä.

Jono vetää kuitenkin hyvin. Le Jardin vaikuttaa ensisijaisesti leipomopuodilta, josta ihmiset nappaavat patonkeja ja croissanteja mukaansa. Jonotuksen aikana on viehättävää seurata lasin takaa leipomon aherrusta.

Leipomiseen vihkiytynyt seuralaiseni on testannut paikan patonkeja jo kolmesti. Joka kerta leipä on kuulemma maistunut erilaiselta, mikä kuuluu hänen mukaansa artesaaniprosessiin.

"Taikina on elävä tuote”, ystävä muistuttaa.

Ensimmäistä patonkiaan hän muistelee tajunnanräjäyttävänä – leivän syvässä maussa aisti kuulemma siihen käytetyn ajan.

Tänään herkuttelemme erilaisia croissanteja ja rusinakierrettä.

Kaikki maistuu viimeistellyltä ja perinnetietoiselta. Lucas kertoo korostavansa raaka-aineiden ja tekoprosessin merkitystä, minkä voi huomata leivonnaisten kerroksellisuudessa. Voisilmäcroissantin rapea makeus sointuu erinomaisesti kuohkean rasvaisen voitaikinan kanssa. Rusinakierre jatkaa vastaavaa tasoa.

Leipomo käyttää toistaiseksi ranskalaisia jauhoja, koska sopivia suomalaisia ei ole vielä löytynyt.

Ystäväni mukaan croissantista on muodostunut Helsingissä huulipunan kaltainen epävarmojen aikojen arkinen luksustuote, johon halutaan satsata. Voisarvi saa maksaa vaikka neljä euroa, jos kerran Pariisin-matkaa ei ole buukattuna.

Peruscroissantin jatkoksi tiskistä ei testikäynnillä löydy muuta suolaista syötävää, mikäli kokonaisia leipiä ei lasketa. Luvassa on kuulemma täytettyjä patonkeja, kunhan tilanne hieman rauhoittuu ja paikka saa lisävoimia – mahdollisesti lokakuussa.

Poikkeuksellista elämystä Le Jardinin leipomotuotteet eivät testikerralla aiheuttaneet, mutta paikan käsityöhenki ja ihmisläheisyys herättivät ilahduttavan arvostuksen.