Pitäisikö alaikäisen saada korjata juridinen sukupuolensa? Psykologi ja nuoriso­psykiatri vastaavat

Translain uudistus ei ulotu alaikäisiin, vaikka sitä on nostettu usein keskusteluun. Sukupuolen juridiseen vahvistamiseen riittää jatkossa henkilön oma selvitys sukupuolestaan.

Annetuissa asiantuntijalausunnoissa muun muassa THL, Suomen Psykologiliitto ja Taysin Trans-poliklinikan edustaja puolsivat sukupuolen juridisen vahvistamista koskemaan myös alaikäisiä. Sukupuolivähemmistöjä edustavat järjestöt ovat myös ajaneet muutosta asiaan.

Eri mieltä olevan lausunnon antoi Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala, joka vastaa sukupuoli­ahdistusta kokevien nuorten arvioinneista Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Kaltialaa haastatteli aiemmin Helsingin Sanomat.

Hän pitää nuorisopsykiatrian näkökulmasta 18 vuoden ikärajaakin alhaisena, koska esimerkiksi aivojen kehitys on vielä vaiheessa.

– Työssäni alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimuksissa olen laajasti nähnyt, että koettu kiire niin hoitoihin kuin uuteen henkilöllisyystodistukseen on yhteydessä vakaviin mielenterveyden häiriöihin.

Entä niiden nuorten kohdalla, joilla on vahva saavutettu sukupuoli-identiteetti, joka poikkeaa omasta biologisesta sukupuolesta ja joka on alkanut jo varhaisiällä?

– Silloin kun heillä ei ole samanaikaisia mielenterveyden häiriöitä ja muita kasvun ja kehityksen vaikeuksia, he pystyvät ihan hyvin ymmärtämään, että alaikäisenä ei pysty saada kaikkia asioita kuin aikuisena eikä tämä sinänsä aiheuta stressiä, Kaltiala sanoo.

Tällaisessa tilanteessa hormonaalisia hoitoja voidaan kuitenkin aloittaa 16 vuotta täyttäneelle.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on linjannut yhteisesti asiantuntijalausunnossaan samoja asioita kuin Kaltiala, kuten että valtaosa alaikäisistä tutkimuksiin hakeutuvista on havahtunut transsukupuolisuuden kokemukseensa vasta murrosiän alkamisen jälkeen.

– Jos murrosikäinen voisi vahvistaa juridisesti sukupuolensa, silloinhan nuori saa aika ison vallan vaikuttaa ratkaisullaan muihin, Kaltiala sanoo viitaten nuorten kanssa tekemisissä oleviin ihmisiin.

Nuorten identiteettikokemus on Kaltialan mukaan alttiimpi ulkoisille vaikutteille kuin aikuisten. Se näkyy nykytilanteessa, jossa sukupuoli-identiteetti on korostuneesti esillä esimerkiksi mediassa.

Mielenterveysongelmien syistä

Kaltialan mukaan usein on esitetty, että sukupuoli-identiteettiään ahdistuneesti miettivien nuorten mielenterveyden ongelmat johtuisivat mielen ja kehon ristiriidasta tai sukupuolen kokemukseen ja ilmaisuun liittyvästä syrjinnästä.

Esimerkiksi vähemmistöstressi on vallitseva ja tärkeä teoria, mutta Kaltialan mukaan sillä ei ole aina mahdollista osoittaa empiirisesti kausaliteettia eli syy-vaikutussuhdetta sukupuoliahdistuksen ja mielenterveysongelmien välillä.

– Todistustaakka ei voi olla vain niillä, jotka sanovat päinvastoin. Tämä on vain teoreettinen olettamus. Tiedetään, että aikaisemmin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat kokeneet paljon syrjintää, esimerkiksi homoseksuaalisuus on ollut kiellettyä ja sitä on pidetty sairautena.

Vaikka vähemmistöön kuuluminen voi aiheuttaa stressiä, Kaltialan mukaan ihmisen elinympäristö vaikuttaa myös kokemukseen.

Kaltiala ei sano viittaavansa tiettyihin tutkimuksiin, vaan omaan työhönsä ja tutkijauraansa.

Kaltialan kokemuksen mukaan valtaosalla sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä korjaushoitotoivein on alkanut merkittävä psykiatrinen sairaus- ja hoitohistoria jo vuosia ennen kuin nuori on alkanut pohtia sukupuoli-identiteettiään. Usein sukupuoliahdistus on syntynyt psykiatrisen häiriöjakson aikana.

– On vaikea uskoa, että vuosia aikaisemmin alkanut vaikea psyykkinen oireilu aiheutuisi myöhemmin ilmaantuneesta sukupuoliahdistuksesta. Toki kokemuksen seurauksenakin syntyvää oireilua on.

Moni nuori, joka saa lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin, kärsii vakavista mielenterveysongelmista.

– Ne haittaavat identiteettikehitystä nuoruusiässä ja silloin ei ole turvallista päätellä, että ihmiselle olisi eduksi lähteä tekemään fyysisiä interventioita, jotka aiheuttavat huomattavia haittavaikutuksia, kuten hedelmättömyyttä.

Psykologi: Kieltäminen mitätöi

Suomen Psykologiliiton mukaan sukupuolen juridisen vahvistamisen ikäraja tulisi muuttaa muita Pohjoismaita vastaavalle tasolle.

Nuorisopsykiatriassa työskennelleen Suomen psykologiliiton ammatti- ja yhteiskuntasuhdepäällikön Vera Gergovin mukaan tämä olisi keino edistää nuorten psyykkistä hyvinvointia ja ehkäistä mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Liitto ei ota kantaa lääketieteellisiin toimenpiteisiin.

Riski mielenterveysongelmiin korostuu tutkimusten mukaan transsukupuolisten nuorten kohdalla. Gergovin mukaan moni transnuori on kokenut sukupuoli-identiteettinsä eriksi lapsuudesta tai nuoruudesta lähtien.

– Minusta on vähän erikoinen nosto, ettei se pitäisi paikkaansa, että transsukupuolisilla olisi kohonnut riski itsetuhoisuuteen ja mielenterveysongelmiin. Kyllähän tutkimusnäyttöä on. Se johtuu usein kokemuksesta, että ei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on tai nuoren kokemusta mitätöidään, Gergov sanoo.

Nuori voi joutua todistelemaan sukupuoltaan, kun juridinen sukupuoli ei vastaa omaa sukupuolta. Gergovin mukaan nuoret hyötyisivät sosiaalisesta transitiosta.

– Se ei tarkoita lääketieteellisiä sukupuolen korjaushoitoja, vaan mahdollisuutta elää oman koetun sukupuolen mukaista elämää.

Gergovista on ristiriitaista, että nimenmuutosta voi hakea jo 15-vuotias, mutta ei voi muuttaa sukupuoltaan vastaamaan nimeä.

Juridisen sukupuolen muutoksen kieltäminen on hänestä viesti nuorelle, että identiteetin kokemus on väärä ja nuoruusiän kuohua, joka muuttuu kyllä.

– Minusta se on hirvittävän mitätöivää.

Gergov tuo esille, että juridisen sukupuolen vaihtaminen ei ole peruuttamaton muutos, eikä hän ole nähnyt tutkimusnäyttöä, että juridinen muutos aiheuttaisi merkittävää riskiä nuoren hyvinvoinnille vaan pikemmin päinvastoin.

Nuorelle vapaus kasvaa

Nuorisopsykiatrian professori Kaltialasta on tärkeää puuttua kaikenlaiseen syrjintään. Tänä päivänä nuoret ovat kuitenkin hyvin suvaitsevaisia.

– Väärinkäytöksiin tulee puuttua ja mielenterveyden ongelmiin tarjota hoitoa, mutta muuten nuorten identiteetin pohdintaan, etsimiseen ja esille tuomiseen ei tarvitse voimakkaasti ja kiireellä puuttua. Nuoret tarvitsevat kasvurauhaa.

– Nämä ovat isoja kysymyksiä. Nuoruusikään kuuluu luonnollisesti seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin pohdinta eikä se ole uusi asia tai marginaali-ilmiö, mutta se ei suinkaan ole aina niin, että sukupuoliristiriita olisi pysyvä tila, Gergov tuo esille.

– Kaikki asiantuntijat ovat varmasti yhtämielisiä siitä, että nuoren tulee antaa rauhassa etsiä itseään monella tavalla, hän sanoo.

Erimielisyyttä on tähän asti Gergovin näkemyksen mukaan aiheuttaneet lääketieteellisten toimenpiteiden ja psyykkisen ja juridisen puolen nivoutuminen yhteen. Nyt uusi laki erottaa ne toisistaan.

Monet lausunnonantajista eivät suoraan työskentele nuorten kanssa, vaan he ovat Kaltialan mukaan annetun informaation varassa. Tutkimuksia varhaisiästä alkaneesta transsukupuolisuuden kokemuksesta sovelletaan suoraan murrosikäisiin.

– Siinä unohtuu se, että nuoruusiän kehitys on aivan erityinen kehitysvaihe. Nuoret eivät ole sen paremmin lapsia kuin aikuisiakaan. Emme oikeasti tiedä tämän (murrosiällä puhjenneesta sukupuoliahdistuksesta) luonnollisesta kulusta mitään, Kaltiala sanoo.