Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Toteutus vaati toimiakseen JavaScriptin.
Seitsemän murhaa, neljä tappoa, yli sata törkeää huumausainerikosta.
Muun muassa nämä selvittämättömät rikokset saattaisivat poliisin mukaan ratketa, mikäli passi- ja henkilökorttirekisterien sormenjälkitietojen hyödyntäminen rikostutkinnassa sallittaisiin.
Sisäministeriö aloitti viime maaliskuussa selvityksen sormenjälkitietojen käytöstä ainakin kaikkien raskaimpien rikosten tutkinnassa.
– Nykyisten tietojen valossa tiedoista voisi olla hyötyä muun muassa henkirikosten tutkinnassa. Asia ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteinen, sillä passi- ja henkilökorttirekisteriin tallennetaan lähtökohtaisesti vain kahden sormen jäljet. On hyvä, että tätäkin pohditaan ja selvitetään tarkemmin, sanoo poliisitarkastaja Pertti Sovelius Poliisihallituksesta.
Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion mukaan poliisin tuntomerkkirekisterissä oli viime toukokuuhun mennessä muun muassa 38 pimeää eli ratkaisematonta murhaa ja 57 tappoa, joista muutamissa on taltioitu tunnistamattomia sormenjälkitietoja.
Sisäministeriön mukaan poliisin passi- ja henkilökorttirekisterissä on noin kolmen miljoonan suomalaisen sormenjälkitiedot.
Sovelius huomauttaa, että jos niiden käyttö sallittaisiin, tulisi se rajata hyvin selkeästi.
– Lähtökohtana voisi olla esimerkiksi jonkinlainen tyhjentävä lista rikosnimikkeistä. Passi tai henkilökortti ovat valtaosalle ihmisistä välttämättömiä liikkumisvapauden takaavia asiakirjoja, joten mahdollinen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poikkeaminen tulee suunnitella tarkasti.
Lausuntojen perusteella poliisi olisi valmis rajaamaan käytön esimerkiksi törkeiden väkivalta-, terrorismi- ja seksuaalirikosten sekä valtio- ja maanpetosrikosten ennalta estämiseen, paljastamiseen ja tutkintaan.
Professori uskoo lakimuutokseen
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta pitää varsin todennäköisenä, että passi- ja henkilökorttirekisterin sormenjälkitietojen käyttäminen tulee mahdolliseksi rikosten selvittämisessä, koska poliittinen tahto siihen näyttää olevan vahva.
– Käyttö pitäisi rajata hyvin vakaviin rikoksiin. Niissä näyttäisi olevan sellaista sormenjälkitietoa, joka saattaisi auttaa vuositasolla muutaman jutun selvittämisessä. Tilastojen perusteella merkitys ei välttämättä olisi lukumäärien puolesta kovin suuri.
Professorin mielestä kokonaan toinen kysymys on, voitaisiinko tietoja hyödyntää myös rikosten estämisessä.
– Silloin käyttöä ei oikein voisi rajata nimettyihin rikoslajeihin. Rikosten selvittämisessä se olisi helppoa, koska poliisihan tietää, mitä rikosta se on selvittämässä. Monesti ennaltaestämisessä tiedetään, että on olemassa vakava uhka, mutta ihan tarkkaan ei tiedetä, minkä rikosnimikkeen se tulisi täyttämään toteutuessaan.
Matti Tolvasen mukaan kyseeseen voisikin tulla malli, jossa tietojen käyttö sidottaisiin rikoksiin niiden enimmäisrangaistuksen perusteella.
Poliisitarkastaja Pertti Sovelius pitäisi erikoisena, mikäli mahdollinen lakimuutos sallisi tietojen käytön esimerkiksi murhan tutkimiseen, mutta ei murhan estämiseen, joka kuuluu poliisin lakisääteisiin tehtäviin.
Hän lisää, että lainsäädännön kehityksessä tulisi huomioida kokonaisvaltaisesti myös muun asiaan liittyvän lainsäädännön, kuten ulkomaalaislain muutostarve.
– Tilannetta, jossa Suomen kansalaisten tietoja voitaisiin käyttää rikostorjuntatarkoituksiin ulkomaalaisten henkilöiden tietoja laajemmin, ei voida pitää perusoikeuksien kannalta asianmukaisena, Sovelius lausuu.
Päättäisikö käytöstä poliisi vai tuomioistuin?
Selvityksen (siirryt toiseen palveluun)valmistelua varten järjestettiin kevään ja kesän aikana lausuntokierros. Selvitys annetaan hallintovaliokunnalle eduskunnan syysistuntokauden alkuun eli 6. syyskuuta mennessä.
Kyseessä on vasta selvitys, ei lakimuutoksen valmistelu.
– Keskeinen havainto on ollut, että rekisterien saaminen rikostorjunnan käyttöön tehostaisi henkilöiden tunnistamista. Toisaalta lausunnoissa nousee esiin, että ihmisten perusoikeuksia pitää kunnioittaa ja tietojen käyttöä pitää vähintään tiukasti rajata laissa, sisäministeriön erityisasiantuntija Suvi Pato-Oja toteaa.
Hän luonnehtii sormenjälkien olevan arkaluontoisia tietoja. Niiden käyttämisen pitää siis olla hyväksyttävää perus- ja ihmisoikeuksien sekä EU-oikeuden puolesta.
– Jos tätä lähdettäisiin sääntelemään kansallisesti, pitäisi ottaa huomioon niin EU:n tietosuoja-asetus kuin perustuslakivaliokunnan näkemykset tietojen käyttämisestä.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen näkee pulmallisena asetelman, jossa esimerkiksi passia varten sormenjälkensä luovuttaneet henkilöt eivät ole tienneet, että tietoja tullaan ehkä käyttämään muuhunkin tarkoitukseen.
– Ylipäätään meillä suhtaudutaan hyvin pidättyväisesti, että henkilötietoja käytetään muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mihin ne on annettu. EU:n tietosuojalainsäädäntö on tässä suhteessa hyvin rajoittava. En minä tässä kuitenkaan kovin suuria riskejä näkisi, jos se rajattaisiin hyvin vakaviin rikoksiin.
Tolvanen ei antaisi poliisin itsensä päättää, missä tapauksissa se voisi rekistereitä hyödyntää. Hänen mielestään lupa tulisi pyytää aina tuomioistuimelta.
– Ei minulla mitään epäilyksiä ole siitä, että poliisi sitä väärinkäyttäisi, vaan kyse on lainsäädännön sovittamisesta yhteen EU-lainsäädännön kanssa. Eurooppalaisessa sääntelyssä vakavien pakkokeinojen käyttö on rajattu tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvaksi., Tolvanen mainitsee.
Aiempi selvitys ei edennyt
EU:n asetus velvoitti jäsenvaltiot lisäämään sormenjäljet kansallisiin passeihin ja matkustusasiakirjoihin vuonna 2009. Vuodesta 2021 saakka myös henkilökorttien hakijoilta on pitänyt ottaa sormenjäljet.
Sormenjäljet tallennetaan passin ja henkilökortin sirulle sekä poliisin passi- ja henkilökorttirekisteriin. Näistä rekistereistä sormenjälkitietoja voi nykyisellään käyttää vain passin ja henkilökortin hakijan tunnistamiseen sekä tunnistamattomaksi jääneen uhrin henkilöllisyyden selvittämiseen.
Vuonna 2014 sisäministeriön työryhmä päätyi siihen, että passirekisteriin talletettuja sormenjälkitietoja ei voi hyödyntää vakavimpien rikosten torjunnassa.
Työryhmä pohjasi näkemyksensä perustuslakivaliokunnan kantaan, jonka mukaan sormenjälkitietojen laajamittainen tallettaminen passirekisteriin ja tietojen käyttö tarkoittavat puuttumista yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan.
Hallintovaliokunta on todennut, että edellisen selvityksen jälkeen on tapahtunut muutoksia muun muassa EU:n tietosuojalainsäädännössä. Sen vuoksi on haluttu arvioida, onko sormenjälkitietojen käyttöön syntynyt oikeudellisia edellytyksiä.
