Osa digipelaajista investoi harrastukseensa merkittäviä summia. Pelaajan pelitilillä voi muhia jopa useiden tuhansien virtuaalinen omaisuus. Esineiden arvoa seurataan ja niillä käydään kauppaa.
”Ostetaan puukko+peliskinejä, budjetti 400€, maksu Nordea/MP, tarjoo kommentteihi tai yv.”
”Myykää hanskat, max 300e.”
”Tasarahapäivät! Koko invi 1000e 🙂”
Puukkoja, hanskoja, ja aseita. Räiskintäpeli Counter-Strike: Global Offensiven (CS:GO) suomalaisten pelaajien Facebook-ryhmässä käydään päivittäin skinikauppaa jopa tuhansilla euroilla.
Skinit muokkaavat pelihahmon tai sen aseistuksen ulkonäköä. Pelin kannalta niillä ei ole muuta kuin kosmeettista merkitystä, mutta niiden arvoa herkeämättä seuraavat pelaajat suhtautuvat asiaan liki samalla vakavuudella kuin sijoittajat pörssikurssien heilahteluun.
– Skinien hinnat ovat räjähtäneet siitä kun itse aloitin pelaamisen. Nyt ryhmässä ostot ja myynnit ovat tavallisesti 100–600 euron luokkaa. Kansainvälisesti puhutaan jopa kymmenistä tuhansista, 25-vuotias Lassi Peltonen sanoo.
Peltonenkin on hieronut skinikauppaa yli 23 000 jäsenen Facebook-ryhmän välityksellä.
Hän ei pelaa päivittäin, mutta seuraa tarkasti hintojen kehitystä ja uutisia.
Pelaajan pelitilillä voi muhia mittava, useiden tuhansien eurojen virtuaalinen omaisuus.
Pelaajat käyvät kauppaa keskenään poikkeuksellisen aktiivisesti useilla eri alustoilla kotimaassa ja kansainvälisesti.
Pelien mikromaksuihin ja virtuaalisen omaisuuden kerryttämiseen liittyy valtava rypäs ongelmia ja lieveilmiöitä.
Varastetun pelikullan euromääräistä arvoa ja vohkitun pelitilin korvauksia on ratkottu oikeudessa saakka. Pelikaverin hanskojen tai aseen värityksen pöllimisen seuraukset eivät siis jää pikseleiden muodostamaan universumiin. Niistä voi joutua vastuuseen reaalimaailmassa.
– Se on omaisuutta, jolla on taloudellinen arvo, juristi Jussi Kari toteaa.
Virtuaaliseen omaisuuteen liittyvä sääntely on asiantuntijoiden mukaan puutteellista.
Pelien maksullisissa ominaisuuksissa tunnistetaan myös uhkapelaamisen piirteitä.
Myös peliyhtiöt haluavat ottaa kaiken hyödyn – ja rahan – irti asiakkaistaan mikromaksuilla, eli pelin sisäisillä pienillä ostoilla.
Skinien lisäksi tarjolla on ostettavia ominaisuuksia, jotka tuovat pelaajalle apua pelissä etenemiseen.
Toisaalta pelihahmon ja virtuaalimaailmassa vietetyn ajan arvo voi olla pelaajalle mittaamaton. Ajan lisäksi harrastukseen halutaan investoida rahaa.
– Vertaisin skinejä design-tuotteisiin. Pelaaminen on tärkeä harrastus tosi monelle. Samalla tavalla kuin joku tykkää ostaa hienoja vaatteita tai laukkuja, pelaaja haluaa ilmaista omaa statustaan tai erottua joukosta, Pyry Lindholm sanoo.
Lindholm perusti skinikauppaan perustuvan yrityksen, CSKeisarin, jouduttuaan huijauksen kohteeksi. Hän itse arvioi virtuaalisen omaisuutensa olevan tällä hetkellä kuusinumeroisissa lukemissa.
Jyväskyläläinen 26-vuotias Markus Puttonen on intohimoinen pelaaja. Harrastus alkoi jo nuorena.
”Kaikkia pelejä maan ja taivaan väliltä on tullut kokeiltua. Kiitos kuuluu porukoille, jotka ostivat Mustasta Pörssistä tietokoneen. Se oli tosi tosi siistiä. Pelaaminen ja peliyhteisö ovat olleet vaikeina aikoina minulle tuki ja turva.”
”Nykyisin Steam-tilini arvo on pari tonnia. League of Legendsiin (LoL) olen käyttänyt vuosien aikana noin 1200 euroa. Pelin käyttäjätilin myyminen on käyttöehtojen vastaista, mutta sitä tapahtuu. Edes teoriassa tilistäni ei voisi pyytää samaa summaa, jonka olen siihen laittanut.”
Markus Puttosen mukaan skinit antavat mahdollisuuden itseilmaisuun. Ne ovat parhaimmillaan pelintekijöiden taidonnäyte, joissa yhdistyvät animaatio, visuaalinen suunnittelu ja ääninäyttelijän työ.
– Jos joku on visuaalisesti pirun siistiä, niin se on vaan pirun siistiä, Puttonen toteaa.
Tuoreimmassa pelaajabarometrissa League of Legends oli suosituimpien pelien, pelisarjojen tai -palvelujen listalla sijalla 12.
CS:GO taas oli sijalla 4. Se on suosittu e-urheilu-turnauspeli.
Pelihahmon kullan törsäily Runescapessa tuli kalliiksi
Peliomaisuudesta ja sen reaalimaailman arvosta on väännetty tuomioistuimissa saakka.
Vuonna 2016 Satakunnan käräjäoikeus määritteli pelikullan euromääräistä arvoa.
Käräjille tietomurtona päätynyt tapahtumasarja sai alkunsa roolipeli Runescapessa, kun pelaaja myi hahmonsa tunnukset toiselle 125 eurolla.
Vuotta myöhemmin hän kirjautui vanhalle pelitililleen luvatta ja käytti noin miljardin edestä hahmolle kuulunutta pelikultaa. Käräjillä riitaisaksi osoittautui pelikullan muuntaminen oikeaksi rahaksi. Sitä selvitettiin muun muassa tilisiirtojen avulla.
1992 syntynyt henkilö määrättiin korvaamaan tuhlaamastaan, hänelle kuulumattomasta, pelikullasta 2000 euroa ja arvottomaksi jääneestä hahmosta 125 euroa. Lisäksi hän sai tietomurrosta 150 euron sakot ja maksettavaksi tuli myös oikeudenkäyntikuluja.
World of Warcraft -pelitilin vieminen taas on tuonut maksettavaksi 4000 euron korvaukset.
Parikymmentä vuotta sitten oikeuskäytäntö haki vasta muotoaan. Silloin 18-vuotias pelaaja varasti toiselta 465 euron arvosta Habbo-hotellin virtuaalisia huonekaluja.
Hovissa pelaajan syytteet näpistyksestä kaatuivat. Oikeuden mukaan aineettoman omaisuuden rinnastaminen irtaimeen omaisuuteen ei ollut perusteltua.
Juristi Jussi Karin mukaan oikea rikosnimike on oikeuden ratkaisuissa oleellinen.
Hänen mukaansa tapaukset pitää tutkia ja käsitellä petosrikollisuutena, koska kyse ei ole irtaimesta tai kiinteästä omaisuudesta, kuten televisiosta, autosta tai kiinteistöstä.
Tyypillisesti virtuaalista omaisuutta viedään hakkeroimalla tai pelaajaa erehdyttämällä.
Hakkerointia voisi kutsua Karin mukaan tietojärjestelmäpetokseksi, jossa taloudellinen etuus saadaan henkilön erehdyttämisen sijaan tietojärjestelmää käyttämällä.
– Silloin ketään ei itse asiassa erehdytetä tai huijata, vaan hyökkääjä pääsee käsiksi tietokantaan ja saa sitä kautta itselleen toisen käyttäjän esineet aiheuttaen taloudellista vahinkoa.
Rajanvetoa tekevät myös peliyhtiöt. Niiden näkökulmasta esimerkiksi skinit eivät ole pelaajan omaisuutta, vaan pelin maksullisia lisäpalveluja. Pelien käyttöehdoissa määritellään, ettei pelaaja saa virtuaaliseen omaisuuteen omistusoikeutta, vaan rajatun käyttöoikeuden.
– Kuvitellaan tilanne, että peliyhtiö antaisi omistusoikeuden pelaajalle, ja jonain päivänä sammuttaisi pelipalvelimen. Yhtiö voisi joutua maksamaan korvauksia pelaajien omaisuuden tuhoamisesta.
Huijatuksi on helppo joutua
Liian houkutteleva tarjous ja innon lietsomana tehty virheklikkaus. Tampereella asuva Pyry Lindholm myöntää joutuneensa huijatuksi useamman kerran.
Hän on nykyisin alan yrittäjä, mutta tunnustautuu edelleen myös kiinnostavien peliesineiden keräilijäksi.
Lindholmin kohtaamat huijaukset ovat olleet usein samanlaisia kuin nettikirppiksillä yleiset vedätykset. Myyjä esiintyy virheellisellä nimellä ja laittaa tarjolle tuotteen, jota hänellä ei oikeasti ole. Raha vaihtaa omistajaa, mutta esine jää saamatta.
Varsinkin ulkomaalaisten huijareiden todellinen henkilöllisyys jää pimentoon.
– Kaupankäynti ihmisten välillä ei ikinä ole riskitöntä, vaikka myyjän taustat tutkisi hyvin, Lindholm sanoo.
Nykyisin Lindholmin perustama yritys ostaa suomalaisilta yksityishenkilöiltä skinejä ja myy niitä eteenpäin. Maailmalla on lukuisia vastaavanlaisia sivustoja.
Yrittäjä kertoo, että firman suurin arvo on kaupankäynnin luotettavuus. Hän pyrkii myös varoittamaan huijauksista muita pelaajia.
Bisnes ja pelaajien välinen kaupankäynti on Suomessa nappikauppaa verrattuna muuhun Eurooppaan, Aasiaan ja Yhdysvaltoihin.
En ollut tarpeeksi tarkka, ja tuplahyväksyin vaihtopyynnön, joka oli tullut huijarin luomalta bottikäyttäjältä
Lassi Peltonen
Lassi Peltonen kertoo tekevänsä kaupat mieluiten ulkomaisilla sivustoilla ulkomaisella valuutalla tai etsii ostajan suomalaispelaajien Facebook-ryhmän kautta. Hänen käyttämänsä summat ovat kansainvälisessä mittakaavassa maltillisia.
CS:GO:n ekonomiassa yleinen valuutta on Kiinan renminbi (RMB).
– Kiinalaista sivustoa käytetään hintojen vertailukohtana, koska siellä kaupankäynti on todella aktiivista, Peltonen selventää.
Peltonenkaan ei ole säästynyt huijauksilta.
– Olin innoissani vaihtamassa tavaraa toiseen ja sitten tulin huijatuksi. Menetin ne rahat ihan täysin, Peltonen kertoo.
Vaihtaessaan esinettä toiseen, hän suostui jakamaan näyttönsä toisen osapuolen kanssa.
– Huijari pystyi näkemään tunnistautumiseen käytettävän API-avaimeni. En ollut tarpeeksi tarkka, ja tuplahyväksyin vaihtopyynnön, joka oli tullut huijarin luomalta bottikäyttäjältä. Omaisuuteni meni, mutten saanut mitään vastineeksi, Peltonen kertaa.
Käyttäjien tunnuksia kalastellaan myös virheellisillä kirjautumissivustoilla.
– Itse olen törmännyt ehdotuksiin, joissa luvataan pelata pelihahmo tietylle tasolle, kun luovuttaa käyttäjätunnukset, League of Legends -pelaaja Markus Puttonen kertoo.
Puttonen kertoo pitävänsä Pokémon-kortteja loppupeleissä parempana sijoituksena kuin virtuaalisia skinejä.
– Niistä saa kuitenkin sen fyysisen esineen, mitä sinulta ei voi ottaa koskaan pois.
Taikamiekan vohkiminenkin on poliisiasia
Karin mukaan poliisi on tänä päivänä hyvin perillä siitä, että virtuaalinen omaisuuskin on omaisuutta, jolla on arvo.
– Jos 30 vuotta sitten poliisille olisi mennyt sanomaan, että minulta on varastettu virtuaalinen taikamiekka, niin tapaus olisi jäänyt siihen.
Kari neuvoo isomman huijauksen kohteeksi joutuneita tekemään rikosilmoituksen.
– Ilmoitus kannattaa tehdä, vaikkei se johtaisi mihinkään. Pidemmällä aikavälillä se vaikuttaa siihen, että tapauksia aletaan priorisoida ja tutkia.
Erityisesti harvinaisemmat skinit ovat huijareiden tähtäimessä.
Samaa mieltä ovat pelaajat.
– On olemassa esimerkkejä, joissa kotimainen huijari on saatu kiinni, Peltonen toteaa.
Peltonen sanoo, ettei ole missään vaiheessa ollut kiinnostunut massiivisesta kaupankäynnistä tai tuhansien eurojen virtuaalisen omaisuuden kerryttämisestä pelitililleen.
Ilmiön seuraaminen on hänen mielestään silti kiinnostavaa. Hinnat laskevat kesällä, kun pelaajat hylkäävät koneensa loman ajaksi. Vuodenvaihteen tienoilla linjoilla on paljon väkeä ja kauppa käy.
Pelikasvatuksen asiantuntijan Tommi Tossavaisen mukaan skinikaupankäynti kolmannen osapuolen alustalla voi olla ongelmallista useista syistä.
Tossavainen on kansainvälisen PEGI-neuvoston (Pan European Game Information) jäsen. PEGI määrittelee muun muassa pelien ikärajat.
Ulkomaiset verkkosivustot voivat olla epäluotettavia, niiden omistus voi olla veroparatiiseissa tai Venäjällä, ja taustalla voi pahimmillaan olla veronkierron lisäksi järjestäytynyttä rikollisuutta. Tavallisen käyttäjän voi olla hankala päästä kärryille sivuston luotettavuudesta.
Ulkomaisen sivuston kautta käydyissä kaupoissa menetetty omaisuus on todella vaikea palauttaa.
Säkenöivät yllätyslaatikot
Mikromaksuista ja skineistä puhuttaessa ei voi sivuuttaa yllätyslaatikoita, eli lootboxeja. Niiden haitallisuudesta on varoiteltu jo muutaman vuoden ajan.
Pelaaja voi löytää tai saada pelissä laatikoita, joiden avaamiseen tarvitaan oikeaa rahaa. Rahankäyttöön houkuttaa häviävän pieni mahdollisuus löytää laatikon kätköistä arvokkaita hyödykkeitä - ja harvinaisia sekä arvokkaita skinejä.
Laaja viranomaistyöryhmä on luokitellut lootboxit uhkapeleiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on todennut niiden olevan raha- ja digipelaamisen välimaastossa. Työryhmän mukaan yllätyslaatikoiden myynnistä saatavaa rahamäärää on vaikea arvioida tarkkaan, sillä pelialalla ei olla halukkaita julkistamaan lukuja.
Yllätyslaatikoihin liittyvien ongelmien suitsimiseksi on laadittu lakialoite, joka pyrkii siihen, että yllätyslaatikot luokiteltaisiin arpajaislain alle. Aloitteessa todetaan, että sattumanvaraisten palkintojen voidaan katsoa kuuluvan osaksi videopelien luonnetta.
Kun pelaajalta edellytetään rahallista panosta sattumanvaraisen voiton saamiseksi, voidaan puhua lähes uhkapelaamista.
Aktiivipelaajat Lindholm, Peltonen ja Puttonen kertovat avaavansa laatikoita silloin tällöin, mutta eivät odota niistä pikavoittoja.
– Ne on tehty koukuttaviksi. Säkenöivistä laatikoista tulee ääniä ja värejä, jotka kannustavat avaamaan lisää. Niin foliohattuiselta kuin tämä kuulostaakin, elementit ovat todella harkittuja. Ne on tehty sitä varten, että raha vaihtaisi omistajaa mahdollisimman usein. Todellisuudessa vain peliyhtiö voittaa, League of Legends -pelaaja Markus Puttonen sanoo.
Puttonen työskentelee nuorisotyössä. Hän törmää nuorten pelaajien rahapuheeseen varsinkin Discordissa, eli pelaajien käyttämässä pikaviestintäsovelluksessa.
– Peli voi olla sisällöltään muuten täysin OK, mutta siinä on kasinoelementtejä. Niiden ei pitäisi olla lasten tai nuorten saatavilla.
Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa työskentelevä Tossavainen edustaa Suomea kansainvälisen PEGI-neuvoston (Pan European Game Information) jäsenä. PEGI on yleiseurooppalainen pelien ikärajajärjestelmä, jota ylläpitää pelialan etuja edustava, riippumaton Interactive Software Federation of Europe.
Tossavainen kertoo, että myös PEGI on julkaisemassa tämän vuoden aikana päivitetyt eettiset ohjeet peliyhtiöille. Niissä tullaan kiinnittämään huomiota myös pelin sisäisiin ostoihin ja edellytetään peliyhtiöitä tehostamaan omavalvontaa.
Tossavaisen mukaan kaikki pelialan yhtiöistä eivät ole kiinnostuneita sitoutumaan eettisiin ohjeisiin.
Ilmaispelien mikromaksut tulevat nopeasti tutuksi pienillekin lapsille. Kertaostot voivat olla pieniä, mutta ajan myötä summa voi yllättää.
Pelaajat toivovat, että pelaaminen pysyisi jatkossakin hauskana ajanvietteenä.
Puttonen esittää yhden toiveen erityisesti isoille peliyhtiöille, joiden peleistä saa maksaa sievoisen summan.
– Tuokaa takaisin pleikkari kakkosen ajat, jolloin kaikki jutut olivat saatavilla, kun vain pelasit enemmän. Uusi hahmo ei ollut maksukortin takana, vaan puhtaasti pelaamisen ja vaivannäön. Ei mitään oikoreittejä!
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 10.2. kello 23:een saakka.
