Psykiatri huolestui: Suomalaisvanhemmat antavat lastensa tuijottaa aivan liikaa ruutua – suositukset paukkuvat ja roimasti

Päivi Ruokoniemi näkee työssään Husin lastenpsykiatrina karulla tavalla sen, mitä voi seurata lasten liiallisesta ruutuajasta. Hänen mukaansa ääritapauksissa lasten sosiaalisten taitojen kehitys on viivästynyt tai jopa pysähtynyt todennäköisimmin liian runsaan ruutuajan vuoksi.

– Kun lapsi on päässyt tipahtamaan liiaksi ruudun takaiseen maailmaan, hänen on hyvin hankalaa olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, Ruokoniemi sanoo.

Nämä lapset on tuotu vastaanotolle, sillä heillä on epäilty autismikirjon häiriötä. Ruokoniemi kertoo, että tuoreessa autismikirjon Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että autismikirjon lapset ja nuoret tutkitusti altistuvat enemmän ja aikaisemmin ruutuajalle kuin muut ikätoverit.

Kuten muukin keho, myös aivot kehittyvät harjoittelun myötä. Ruokoniemi selittää, että etenkin lapsen aivot ovat hyvin muovautuvat. Siksi ne hermoradat, joita ei aktivoida, karsiutuvat, ja ne joita käytetään paljon, vahvistuvat.

– Jos kasvokkaista vuorovaikutusta ja kommunikointia ei ole arjessa tarpeeksi, lapsen sosiaaliset taidot lakkaavat kehittymästä, Ruokoniemi selittää.

Hän muistuttaa myös fyysisistä haitoista, joita liiallinen ruutuaika aiheuttaa: kun digilaitteiden ääreen jämähtäneet lapset eivät liiku tarpeeksi, on se merkittävä terveysriski.

– Liikunnan puutteellakin tiedetään olevan selkeä yhteys mielialaoireisiin ja keskittymisvaikeuksiin niin lapsilla kuin aikuisillakin, sillä liikunta parantaa vireystilaa ja vauhdittaa hyvän olon hormonien erittymistä aivoissa.

”

Kun lapsi on päässyt tipahtamaan liiaksi ruudun takaiseen maailmaan, hänen on hyvin hankalaa olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Suositukset silkkaa sanahelinää

Maailman terveysjärjestö WHO on suositellut, että alle yksivuotiaat eivät istuisi ruudun ääressä lainkaan, ja alle 5-vuotiaillekin suositus on korkeintaan tunti ruutuaikaa vuorokaudessa.

THL:n ennen koronapandemiaa teettämässä tutkimuksessa selvisi, että maailmanlaajuiset suositukset ylittyvät Suomessa reippaasti. Tutkimuksen mukaan jo 1,5-vuotiaista suomalaislapsista reilu viidennes viettää ruudun äärellä yli tunnin päivässä.

5-vuotiaista suositeltu raja ylittyy jo lähes kaikilla: 94,6 prosenttia sen ikäisistä viettää yli tunnin päivässä tietokoneen, pelikonsolin, tabletin tai television ääressä. Enimmäkseen yli tunti päivästä uppoaa erilaisten ohjelmien katselemiseen digilaitteilla. Noin 10 prosenttia 5-vuotiaista pelaa elektronisia pelejä yli suositellun ajan.

Suomessa virallisia valtakunnallisia suosituksia lasten ruutuajasta ei ole kuitenkaan vielä toistaiseksi tehty. Alueellisia ohjeistuksia sen sijaan on.

– Esimerkiksi meillä Husissa olemme laatineet omat suositukset ja ohjeistukset siihen, miten vanhemmat voivat opettaa lapsia digilaitteiden kohtuukäyttöön, Ruokoniemi kertoo.

Pandemia pahensi tilannetta

Ruokoniemestä koko Suomen laajuisia suosituksia tarvittaisiin kipeästi, sillä THL:n tutkimus osoittaa, että todella moni lapsi viettää ruudun äärellä liikaa aikaa. Ruokoniemi huomauttaa, että tutkimus on tehty ennen koronapandemiaa.

– Maailmalla tehdyistä tutkimuksista ainakin tiedetään, että koronapandemia lisäsi lasten ruutuaikaa, joten oletettavasti Suomessakin on käynyt samoin. Toki osa lisääntyneestä ruutuajasta selittyy koulujen etäopetukseen siirtymisellä, joten en pysty sanomaan, onko pandemia lisännyt vapaa-ajan ruutuaikaa.

Lastenpsykiatria mietityttää se, että lasten terveyttä koskevia virallisia suosituksia on vaikka millä mitalla: on selkeitä ravitsemus-, uni- ja liikuntasuosituksia, mutta digilaitteiden liiallisesta käytöstä ei lapsiperheissä tiedetä tarpeeksi.

– Uskoisin, että kyse on siitä, että koukuttavat digilaitteet ovat suhteellisen uusi asia, eikä aikuisillakaan ole vielä tarpeeksi tietämystä siitä, miten vähentää ruutuaikaa. Aikuiset ovat oppineet jo lapsena, kuinka esimerkiksi pukeudutaan pakkasella ja miten syödään terveellisesti lautasmallin mukaan, mutta digilaitteiden kohtuukäyttöön meitä ei ole lapsuudessa opetettu, hän pohtii.

Aikuisten tuki on kuitenkin tärkeää ruutuajan rajoittamisessa, sillä lasten aivojen etuotsalohko on vasta kehittymässä, ja siksi heidän on paljon vaikeampaa ohjata itse omaa toimintaansa. Tästä syystä esimerkiksi pelit koukuttavat lasta herkemmin kuin aikuista, Ruokoniemi huomauttaa.

Suomessa viralliset suositukset pohjautuvat Ruokoniemen mukaan erilaisten diagnosoitujen häiriöiden tai sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi lasten digipeliriippuvuuteen ei ole Suomessa vielä varsinaista diagnoosikoodistoa.

– WHO on kyllä julkaissut uuden niin sanotun ICD-11 -luokituksen, joka käsittää alleen muun muassa digipeliriippuvuuden. Suomessa sitä ei ole vielä toistaiseksi otettu käyttöön.

Miksi ruutuaikaa pitäisi rajoittaa?

Ruokoniemen mukaan runsaan ruutuajan suurin ongelma on se, että se on pois kaikesta muusta.

– Keskeisin ongelma on se, että ruutuaika on pois kaikesta muusta tekemisestä, joka kehittäisi lasta. Etenkin kasvokkainen vuorovaikutus sekä aikuisten että ikätovereiden kanssa on lapselle todella tärkeää, jotta sosiaaliset taidot kehittyisivät, hän painottaa.

Lukuisat ulkomaiset tutkimukset ovatkin osoittaneet, että mitä enemmän alle 12-vuotiaat lapset viettävät aikaa ruudun ääressä viikkotasolla, sitä enemmän heillä ilmenee aggressiivisuutta, käytöshäiriöitä, ahdistuneisuutta, masennusta sekä impulsiivisuutta ja keskittymisongelmia. Monissa tutkimuksissa kohtuullinen ruutuaika oli rajattu lapsilla alle kahteen tuntiin päivässä.

– Tutkimuksissa on myös huomattu että etenkin väkivaltainen digisisältö, kuten K-18-merkityt pelit, ovat yhteydessä lasten tunnekylmien ja epäsosiaalisten piirteiden kehittymiseen, Ruokoniemi sanoo.

Myös aiheesta tehdyt suomalaiset tutkimukset puhuvat karua kieltä: THL:n tuoreehkossa tutkimuksessa kävi ilmi, että jo pikkulapsilla liiallinen ruutuaika lisää riskiä psykososiaaliseen oireiluun. Niillä lapsilla, joilla oli puolentoista vuoden iässä selvästi enemmän ruutuaikaa kuin muilla, oli enemmän kaverisuhteiden vaikeuksia viiden vuoden ikäisinä.

Viiden vuoden iässä keskimääräistä suurempaan ruutuaikaan liittyi myös selvästi kohonnut riski sekä tunne-elämän että käyttäytymisen oireille. Niiden lisäksi riski adhd-tyyppisiin oireisiin, kuten keskittymisvaikeuksiin, ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen, kasvoi ruutuajan mukana, THL:n sivuilla kerrotaan.

– Erityisen haitallista liiallinen ruutuaika on niille lapsille, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia tunnesäätelyssä tai keskittymisessä. Silloin oireet vain voimistuvat, Ruokoniemi sanoo.

Lue lisää: Nämä 6 merkkiä käytöksessä voivat kertoa siitä, että lapsellesi on annettu liikaa ruutuaikaa

Huomioi myös teini-ikäinen

Puhelinten ja muiden laitteiden jatkuva käyttö tyrehdyttää kuin huomaamatta koko perheen välistä sidettä.

Kommunikaation puute voi kärjistyä jopa siihen, ettei lapsen huolta ja pahaa oloa edes huomaa – varsinkin, jos tämä on jo ehtinyt murrosiän kynnykselle ja alkanut irtautua vanhemmistaan.

– Ikävä kyllä, usein akuuttipsykiatriaan saapuvien lasten ja nuorten perheissä keskinäinen kommunikaatioyhteys on syystä tai toisesta kadotettu, Ruokoniemi kertoo.

– Silloinkin, kun oma murrosikäinen lapsi vaikuttaa siltä, että hän haluaa aina vain vetäytyä puhelimen tai tietokoneen ääreen omiin oloihinsa, kannattaa häneen yrittää säilyttää puheyhteys ja osoittaa välittämistä, hän jatkaa.

Lue lisää: Tunnetko jo neljä ”onnellisuus­hormonia”? Omaksu nämä arkiset tavat, ja saat niihin vauhtia

Näin ohjaat lasta pois ruudun äärestä

Todellinen haaste vanhemmille iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi saa ensimmäisen oman puhelimensa. Suomessa on alkanut vakiintua tavaksi se, että jo ekaluokkalaiselle hankitaan oma älypuhelin.

Monet vanhemmat eivät edes tiedosta ruutuajan haittoja, sillä he selaavat itsekin jatkuvasti puhelintaan. Ensimmäisenä vanhemman tulisikin kiinnittää huomiota omaan digilaitteiden käyttöön ja siihen, millaista esimerkkiä itse antaa lapselle.

– Suomessa on ihan tutkittukin, että esimerkiksi äidin liiallinen ruutuaika on riski lapsen adhd-oireiden esiintymiselle, Ruokoniemi kertoo.

Ruokoniemi ei kuitenkaan halua syyllistää vanhempia. Lapsen ruutuajan rajoittaminen voi tuntua joskus vaikealta, sillä se herättää usein lapsessa voimakkaitakin tunteenpurkauksia.

”

Meidän aikuisten ei ole omassa lapsuudessamme tarvinnut miettiä tällaisia asioita. Jos omankin ruutuajan hallitseminen tuottaa vaikeuksia, on suuri haaste yrittää kieltää sitä lapselta.

Muutenkin kiireisen ja kuormittavan lapsiperhearjen keskellä tuntuu helpommalta vältellä konflikteja ja antaa lapsen tehdä mitä haluaa. Se on Ruokoniemestä pelkästään inhimillistä.

– Meidän aikuisten ei ole omassa lapsuudessamme tarvinnut miettiä tällaisia asioita. Jos omankin ruutuajan hallitseminen tuottaa vaikeuksia, on suuri haaste yrittää kieltää sitä lapselta, hän muistuttaa ja kannustaa ennemmin lempeään mutta määrätietoiseen lähestymistapaan.

– Jos vain mahdollista, vietä ruutuaikaa yhdessä lapsen kanssa, jotta vuorovaikutustaidot kehittyisivät. Muista aina kannustaa ja kehua lasta onnistumisista, Ruokonimi vinkkaa.

Lue lisää: Enemmistö suomalaisista huolissaan nuorten somen käytöstä – aivo­tutkijan mukaan huoli ei ole aiheeton

Lue lisää: Räpläätkö puhelinta muiden seurassa? Yksi siihen liittyvä tapa olisi jo aika lopettaa, sanoo asiantuntija: ”Sen huomaa aina”