Suhtaudumme koneen antamaan hoitoon eri tavoin kuin ihmisen antamaan, tutkija toteaa Tiede-lehden tentissä. Siihen on syynsä.
Hoivarobotit koetaan kylminä ja etäisinä, suomalainen tutkija toteaa. Kuva: Getty Images
Aada Färding HS
Kuvittele, että potilaalle joudutaan antamaan lääkkeitä vasten hänen tahtoaan, mutta niiden antajana ei ole tavallinen sairaanhoitaja vaan hoivarobotti. Miten suhtaudut?
Sosiaalipsykologi ja kognitiotieteiden dosentti Michael Laakasuo Helsingin yliopistosta kollegoineen tutki, miten arvioimme moraalisesti tilanteita, joissa toimijana on ihmisen sijaan kone. Sellaisia tulee yhä useammin vastaan, koska tekoälyyn nojaavat uudet teknologiat valtaavat alaa monilla yhteiskunnan osa-alueella.
Tulokset julkaistiin European Journal of Social Psychology -lehdessä. Laakasuo vastaa Tiede-lehden tentissä kysymyksiin tutkimuksesta.
Tutkijatohtori Michael Laakasuo tutkii ryhmineen tutkii robotiikan moraalipsykologiaa, kuten sitä, miten ihmiset suhtautuvat robottiprostituoituihin Kuva: Juhani Niiranen / HS
Mistä tutkimuksessanne yksinkertaistettuna oli kyse?
Halusimme tietää, miten ihmiset muodostavat käsityksiä oikeasta ja väärästä, ja miten he tuomitsevat tai hyväksyvät näkemiään tapahtumia.
Aikaisemman tutkimuksen perusteella ihmiset näkevät vaistomaisesti toiset ihmiset ja eläimet olentoina, joilla on mieli. Mieli nähdään puolestaan edellytyksenä moraalitajulle. Selvitimme, miten ihmiset tulkitsevat moraalisesti tilanteita, joiden toisella osapuolella ei ole samanlaista mieltä kuin meillä.
Esitimme koehenkilöille identtisen tarinan, jossa vastentahtoista potilasta pyrkii pakkolääkitsemään joko ihminen tai robotti. Vaihtoehtoisessa lopussa ihmissairaanhoitaja tai robotti kunnioittaa potilaan autonomiaa ja jättää potilaan lääkitsemättä.
Tarinan luettuaan koehenkilöt vastasivat 20 kysymykseen, joissa he arvioivat, kuinka oikein tai väärin kuvatut teot olivat. Lisäksi teimme taustoittavan kenttätutkimuksen, jossa juttelimme tilanteesta hoivakotien asukkaiden kanssa.
Millaisia tunteita hoivarobotit ihmisissä herättävät?
Ne koetaan kylminä ja etäisinä. Ajatusta autonomian menettämisestä pidetään pelottavana ja ahdistavana.
Ahdistusta tuntuu pahentavan se, että robotin kanssa ei voi neuvotella. Ihmiseltä voi kysyä selityksiä toiminnalle ja käyttäytymiselle, mutta robotti koetaan jähmeänä ja pysäyttämättömänä voimana.
Oliko suhtautumisessa robotti- ja ihmishoitajiin eroa?
Käytännössä koehenkilöt hyväksyivät potilaan autonomian kunnioittamisen eli ylilääkärin ohjeita vastaan toimimisen aina sekä ihmiseltä että robotilta.
Ohjeiden noudattaminen eli pakkolääkitseminen hyväksyttiin sen sijaan vain ihmissairaanhoitajalta. Jos robotti noudatti ohjeita ja lääkitsi potilaan väkisin, ei päätöksestä pidetty.
Myöhemmin varioimme koeasetelmaa muuttamalla tarinan yksityiskohtia. Yhdessä tarinassa ihmishoitaja esitettiin epäpätevänä. Epäpätevältä hoitajalta odotettiin lääkärin ohjeiden noudattamista, eli tällä kertaa potilaan autonomian kunnioittaminen ei ollut yhtä hyväksyttyä. Robotin kohdalla tarinan muutos ei vaikuttanut arvioihin.
Jos potilas tarinan mukaan löytyi seuraavana päivänä huoneestaan kuolleena, vaikutti tämä erityisen voimakkaasti ihmissairaanhoitajan arviointiin.
Ihminen tuomittiin yhtä lailla riippumatta siitä, lääkitsikö hän potilaan vai ei. Tätä ilmiötä kutsutaan moraaliseksi onneksi: ihmiset kärsivät sattumuksien seurauksista riippumatta siitä, voivatko he niihin itse vaikuttaa.
Samassa tilanteessa robotin päätöstä kunnioittaa potilaan autonomiaa pidettiin hyväksyttävämpänä.
”
Emme kohtele koneen ja ihmisen tekemisiä identtisesti, vaikka seuraukset olisivat identtisiä.
Yhdessä kokeessa arvioitiin tilannetta, jossa koko sairaanhoitoketju oli automatisoitu. Tarinassa tekoälyjärjestelmä antoi käskyn potilaan lääkitsemisestä, ja lääkitsemisen suoritti joko ihminen tai robotti.
Moraalisesti arvostettavin päätös oli koehenkilöiden mielestä se, jossa hoitajarobotti jätti potilaan lääkitsemättä, uhmaten supertekoälyä.
Mitä tuloksista voi päätellä?
Ihmiset eivät kohtele koneen ja toisen ihmisen tekemiä päätöksiä identtisesti, vaikka niiden seuraukset olisivatkin identtisiä.
Yllättävää kuitenkin oli, ettei kaikkia robotin tekemiä päätöksiä pidetty ihmisen päätöksiä vähempiarvoisina: osa niistä hyväksyttiin mutta osaa ei. On erikoista, että jotkin robotin päätökset hyväksyttiin mutta toisia ei.
Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että moraalinen kognitio lepäisi mielen heijastamisen mekanismin varassa. Jos robottia pidettäisiin yleisesti ihmistä kehnompana päätöksentekijänä, tämän pitäisi näkyä kaikissa robotin tekemissä päätöksissä.
Miten aihetta voisi tutkia lisää?
Yksi tapa on virtuaalisessa todellisuudessa toteutettavat tutkimukset, joissa koehenkilö näkee virtuaalilaseilla tilanteen suoraan silmiensä edessä.
Toinen tapa on mielikuvien vakioiminen. Tässä tutkimuksessamme emme kuvailleet robottia mitenkään. Jos robotista esitettäisiin eri versioita, voisimme tutkia, miten robotin ulkonäkö vaikuttaa moraalisiin arvioihin.
Lisäksi robotin empatiakyvystä voitaisiin antaa enemmän tai vähemmän tietoa. Näin voisimme poistaa ihmisen mielikuvituksen osuuden ja vakioida sen, millaisena ihmisen halutaan kokevan tai näkevän robotin.
Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2022
