Puurakentamista on edistetty valtiotasolla jo 90-luvulta lähtien. Tänäkin vuonna isojen julkisten puukohteiden rakentaminen on kuitenkin jäänyt reippaasti Ympäristöministeriön tavoitteista.
Aliisa Uusitalo,
Tuomo Rintamaa
Puukerrostalo on Suomessa yhä harvinainen näky.
Koko maassa puukerrostaloja on rakennettu 90-luvulta tämän vuoden syyskuuhun mennessä alle 150.
Julkista puurakentamista on pyritty kehittämään pian jo kolmekymmentä vuotta, ja edistämisohjelmia on ollu vuosien saatossa lukuisia.
Sanna Marinin hallituskaudella tavoite on ollut jopa kaksinkertaistaa puun käyttö julkisessa rakentamisessa. Tällä hetkellä se on kuitenkin kuitenkin jäämässä pahasti jälkeen.
Miksi puurakentamisen yleistyminen on Suomessa ollut näin hidasta?
Keskeisimmiksi syiksi Vaasan yliopistossa puurakentamisesta väitellyt Jaakko Jussila näkee korkeaksi koetut kustannukset ja laatuun liittyvät ennakkoluulot.
– Rakennusliikkeet eivät ole ottaneet puurakentamista vielä laajalti omakseen. Puukerrostalot ovat monelle vasta ensimmäisiä puurakennuskohteita eli suurta osaamiskeskittymää ei vielä ole.
– Myös puurakentamisen kustannustaso on koettu kalliimmaksi kuin totutuilla menetelmillä, Jussila sanoo.
Myös Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden Kerttu Snäkinin ja Eetu Salmisen mielestä puurakentamisen suurin este on se, että tällä hetkellä puu tuntuu liian kalliilta.
– Lisäksi huoltoväliä, joka puussa on pinnan käsittelyn suhteen, ei ole saatu kehitettyä vielä sellaiseksi, että se olisi tarpeeksi pitkä, Snäkin sanoo.
Uuteen ei haluta satsata, koska vanha on halvempaa ja helpompaa
Puurakentamisesta väitelleen Jaakko Jussilan mukaan sekä puun rakennuskustannukset että materiaaliin tottumattomuus hankaloittavat sen käyttöönottoa.
Usein rakennuttajille onkin ollut helpointa rakentaa kerrostaloja entiseen tapaansa betonista.
Rakennuttajia on kritisoitu myös haluttomuudesta tehdä muutoksia.
Uusia puukerrostaloasuntoja on Ympäristöministeriön hankekannan mukaan tulossa lähivuosina ainakin 5 740 kappaletta (siirryt toiseen palveluun).
Puurakentamista, kuten rakentamista yleensäkin, on Jussilan mukaan dominoinut Suomessa perinteinen tuottajalähtöinen näkökulma.
– Puukerrostalon rakentamisessa on korostunut rakennusliikkeiden, arkkitehtien ja rakennuttajien näkökulma. Vähäisemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä varsinaisesti asiakkaat ja kuluttajat ovat siitä mieltä.
Puurakentamisen kustannuksia on pyritty alentamaan muun muassa modulaarisen rakentamisen avulla. Moduulitekniikalla osa talojen rakenteista tehdään valmiiksi tehtaissa jo ennen työmaalle siirtymistä.
Tekniikan saaminen kustannustehokkaalle tasolle silti todennäköisesti vielä kangertelee, arvelee Jussila.
– Määrät ovat vielä pieniä, eikä isoon volyymiin puurakentamisessa olla päästy.
Lakean toimitusjohtajan Timo Mantilan mukaan alalle tarvittaisiin ennen kaikkea lisää toimijoita.
– Suurin este on se, että Suomessa on vielä uutta tehdä puusta kerrostaloja, eikä alalla ei ole vielä tarpeeksi toimijoita, jotka olisivat siihen lähteneet.
– Ja tietysti taustalla on harmittavia epäonnistumisia, joissa muutamia yrityksiä on mennyt konkurssiin, Mantila sanoo.
Valtio suosii puuta, koska se on ekologista ja kotimaista
Arkkitehtiopiskelija Eetu Salminen uskoo, että myös puuhun mielletty paloherkkyys on osaltaan voinut vaikuttaa sen hitaaseen käyttöönottoon.
– Puurakentamisesta on ehkä sellainen mielikuva, että puu palaa helposti ja sitä pelätään, vaikka käytännössä se ei ehkä ihan ole niin yksiselitteinen asia, kun nykyään on hyvät määräykset ja suojaukset sen osalta, hän sanoo.
Yhtenä selityksenä tähän opiskelija Kerttu Snäkin nostaa esille puurakentamisen historian Suomessa.
– Suomessa on vähän sellainen ennakkoluuloinen asenneilmasto, joka varmaan kumpuaa historiasta, kun kokonaisia puurakenteisia kaupunkeja on palannut, mikä vaikuttaa varmaan edelleen siihen, että täällä ei näe paljon julkista puurakentamista, Snäkin sanoo.
Syitä siihen, miksi valtiotasolla puusta ollaan hyvin kiinnostuneita, on Jussilan mukaan useita.
– Puu materiaalina on uusiutuvaa, kotimaista ja meillä on hyvin vahva metsäsektori Suomessa, minkä takia sillä rakentamista myöskin valtiovallan toimesta halutaan edistää, hän sanoo.
Puun hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin sen kilpailijalla betonilla. Puulla on myös niin sanottu positiivinen hiilikädenjälki eli se sitoo hiilidioksidia itseensä.
Toisaalta vasta-argumenttejakin kuulee. Esimerkiksi Rakennuslehti moitti viime vuonna sitä, että hallitukset puskevat puurakentamista eteenpäin (siirryt toiseen palveluun).
Tuloksena on ikeamaista bulkkia, mutta edullisempaa mihin puurakentamisessa on totuttu. Tällaiset läpeensä teolliset ratkaisut, joihin kaavoittaja tai ostaja ei voi asettaa mitään omia ehtojaan, näyttävät olevan ainoa keino millä puu pystyy kuromaan umpeen betonin hintaeroa.
Snäkinin mielestä puun yksi etu on lisäksi sen pitkät perinteet Suomessa.
Puuta löytyy Suomesta paljon ja se on materiaalina tuttu, jonka vuoksi sen kuljettaminen ja hyödyntäminen olisi Snäkinin mukaan oikeissa olosuhteissa helppoa.
– Materiaalina puu on lisäksi sellainen moniaistillinen, että se tuoksuu hyvältä, tuntuu kivalle ja myöskin näyttää lämpimälle.
– Siksi tavallaan se, että puuarkkitehtuuri kaatuu kustannuskysymyksiin on aika harmillinen tilanne, Snäkin toteaa.
”Betonirakentamista ei saa unohtaa”
Salmisen mielestä puurakentamisesta keskusteltaessa olisi hyvä muistaa, että myös betonirakentamista voi pyrkiä kehittämään ekologisempaan suuntaan.
– Betonirakentamista ei saa unohtaa ja sen kehittämistä ekologisemmaksi pitää myös ajaa eteenpäin, koska se ei varmasti ole mihinkään häviämässä, hän toteaa.
Snäkin puolestaan toivoo, että myös tilaajat ja päättäjät ottaisi vastuun hiilidioksidipäästöistä, joita rakentamisesta syntyy.
– Mikä sitten viekään tätä meidän tulevaisuutta parempaan suuntaan, oli se sitten korjausrakentamista, nykyaikaista puuarkkitehtuuria tai sitten jotain betonin uudelleenkäyttöä.
– Ne ovat kaikki ihan äärettömän tärkeitä asioita kokonaisuuden kannalta, ja tuntuu, että on isoissa saappaissa arkkitehtina tulevaisuudessa, Snäkin sanoo.
