Mäntyharjulta löydettiin alkuviikosta kuollut karhu rantavedestä. Ruokavirasto selvittää sen kuolinsyytä.
Tavallinen marjastaja tai muuten metsässä liikkuja törmää luonnossa harvoin kuolleisiin eläimiin.
Metsäneläinten kuolema on osa normaalia luonnon kiertokulkua, ja kuolleiden raadot häviävät metsästä melko nopeasti. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo, että haju houkuttelee paikalle melkoisen armeijan raadonsyöjiä.
– Kärpästen ja kovakuoriaisten toukat ovat isossa roolissa, sitten varislinnut, kuten korpit, varikset ja harakat ja nisäkkäistä ketut, supikoirat, ahmat, sudet ja karhut, sanoo Kojola.
Hajukin häviää nopeasti, kun ruhon pehmeät osat on syöty. Luita Kojolan mukaan saattavat kaluta sen jälkeen niin myyrät kuin oravat. Lopuksi hajottamiseen osallistuvat myös mikrobit.
Ahma väistää sutta ja karhua
Siinä vaiheessa, kun syötävää vielä on, haaskalla vallitsee tarkka arvojärjestys, koska heikoimmat voivat joutua itse ravinnoksi.
– Jos paikalle tulee susi, niin ahma kiipeää puuhun. Jos ahma taas kuulee, että karhu on tulossa, niin se kyllä väistää.
Mäntyharjun tapauksessa kuolleen karhun syömistä on hankaloittanut se, että ruho oli vedessä. Kojolan mukaan vesi estää hajujen leviämistä ympäristöön, eikä se siten houkuttele syöjiä. Toiseksi vesi myös hankaloittaa syömistä.
– Esimerkiksi kettu tai supikoira ei jaksa vetää isoa ruhoa vedestä, eivätkä ne pääse siihen käsiksi. Myös linnuille ruhon pintaa on vain vähän näkyvissä. Lisäksi paksu nahka hankaloittaa nokkimista.
Karhulle sen sijaan vesi ei ole ongelma. Kojola kertoo, että se mielellään piilottaa muilta löytämiään haaskoja ojiin tai hetteisiin. Karhu pitää myös pehmeästä lihasta, joten vesi raakakypsyttää haaskaa, ja karhulle maistuu mädäntynytkin liha.
