Uusia nopeita ratayhteyksiä on suunniteltu länteen, itään ja pohjoiseen. Monilta osin kyse on unelmista, sillä ratojen toteuttamiseen tarvittavaa miljardipottia ei löydy kuin haavemaailmasta.
Valtiovarainministeriön arvio kolmeen ratahankkeeseen uppoavasta euromäärästä on jäätävä. Ne vaatisivat 9–11 miljardin euron rahoituksen, josta pääosa tulisi julkiselta puolelta.
Samalla valtio ottaisi kontolleen riskit ja muun muassa sen, että radoista saatavat tulot jäisivät selvästi alle kannattavuusrajan.
Edes valtio ei saa näillä koroilla rahaa ilmaiseksi markkinoilta, eikä kassasta löydy ylimääräisiä irtomiljardeja.
Pääradan heikko kunto on vaikuttanut vuosikymmeniä matka-aikoihin ja aikatauluihin.
Radan kunto ei vastaa sen enempää kauko-, lähi- kuin tavaraliikenteenkään tarpeita. Suuri häiriöherkkyys aiheuttaa ruuhkia, jotka puolestaan hidastavat junien kulkua ja aiheuttavat toistuvasti ongelmia matkustajille.
Monilta osin rata toimii huonommin kuin junan vessa. Eikä tämä koske ainoastaan päärataa – myös muut yhteydet ovat elinkaarensa ehtoopuolella.
Jotain on siis pakko tehdä ennen kuin radat lahoavat lopullisesti. Ykkössijalla on pääradan kunnostaminen.
Pasila–Riihimäki-välillä päärataa onkin jo paranneltu. On saatu lisäraiteita ja tämä työ jatkuu edelleen niin sanotun kolmannen vaiheen suunnittelulla.
Helsinki–Tampere-välille tarvitaan kolmas, osin myös neljäs raide vähentämään ruuhkaisuutta ja häiriöherkkyyttä. Samalla radan liikennöimisnopeutta tulisi nostaa, jotta matka-ajat lyhenevät.
Nopeiden ratayhteyksien hankkeet eivät saa pysäyttää nykyisen ratainfran kunnon ja toimivuuden parantamista.
Tässä vaiheessa paukut tulee laittaa pääradan kunnostamiseen. Jos jostain löytyy uusia keinoja rahoittaa rataunelmia, niin ne ovat tervetulleita. Kaikki riskit ja vastuut eivät voi jäädä valtiolle, eikä piikki voi olla loputtomasti auki.
Pääradalla tehdään ylivoimaisesti eniten matkoja vuosittain ja kasvuennusteet ovat suuria. Helsinki–Tampere-ratayhteyden kehittämistä on jatkettava määrätietoisesti. Ei voi vain jäädä odottelemaan, etenevätkö tunnin juna -hankkeet vai eivät. Purkin potkiminen eteenpäin tekee radan kunnostamisesta aina vaan kalliimpaa ja se on matkustajien kannalta surkeaa.
