Matti Pellonpää näytteli pääroolia yhteensä yhdeksässä elokuvassa, mutta musiikkimies hänessä on jäänyt valkokankaan varjoon.
– En ole vieläkään varma, olenko täysin toipunut Peltsin kuolemasta, vaikka siitä on kohta melkein 30 vuotta.
Pale Saarinen, pitkän linjan muusikko ja Peltsix-yhtyeen haitaristi ja yksi biisien tekijöistä pyyhkäisee silmäkulmaansa. Hän istuu taiteilijaravintola Elitessä Matti Pellonpään kantapöydässä, jonka yläpuolella olevassa metallilaatassa on Pellonpään lisäksi Tauno Palon nimi.
– Se mies oli kävelevä sydän.
Saarinen on toimittanut Matti Pellonpää – Musiikin parissa -kirjan, johon on tallennettu Pellonpään musiikillista tuotantoa.
Peltsin intensiivinen ja moneen kertaan kehuttu ja palkittu näyttelijäntyö on jättänyt varjoon miehen muusiikkipuolen osaamisen, josta merkittävin oli Peltsix-yhtye. Nyt Peltsix-lauluja julkaistaan songbookina ensimmäistä kertaa.
Sanoitukset ryöpsähtivät paperille
Pellonpää oli jo kouluvuosina touhunnut kaikenlaista yhdessä Hannu ”Tuomari” Nurmion kanssa. 1970-luvulla hän toimi rumpalina ja laulajana teatterikoululaisten kokoonpanossa Johan Lewis & Korjaa Bois-orkesterissa roolinimellä Tino Sandos. Juice Leskisen kanssa Pellonpää teki lastenlauluja ja toimi ajoittain myös Juice Leskinen Grand Slamin näennäiskitaristina ja Popedassa puolestaan näennäisbasistina.
– Tapasin Peltsin eka kerran ravintola Kosmoksessa, jonne Eppu Normaalin Martti Syrjä oli minut kutsunut. Peltsix-yhtye syntyi, kun mies myöhemmin kohkasi nähneensä unen, jossa hän oli kirjoittanut tekstin Pakeliittia ja kuttaperkkaa, muistelee Pale Saarinen.
Myös yhtyeen nimi oli tavallaan itsestään selvä. Pellonpää oli Peltsi ja bändissä oli kuusi jäsentä eli six. Myös Asterix-sarjakuvien x:ään päättyvällä nimigallerialla oli vaikutuksensa.
– Peltsi oli tästä hyvin tarkka. Kerran hän jopa poistatti erään keikkajulisteen, johon joku järjestäjä oli vetänyt yhtyeen päälle isolla Pellonpään nimen, naurahtaa Pale.
Yhtyeen biisit syntyivät Pellonpään tekstien ympärille.
– Se meni toisinpäin kuin tavallisesti. Ei Peltsille voinut lähettää demoja tai nuotteja, ei se niistä mitään tolkkua saanut, mutta sanoituksia tuli, välillä ryöpsäytyksinä papereille ja puhelinvastaajiin ja niihin me sitten kehitimme rytmin ja sävelen.
Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Pellonpään ja Saarisen lisäksi Seppo Myllymäki, Kari Makkonen ja Jukka Haikonen, kuudes jäsen eli ”person six” oli vaihtuva.
Tyyli oli kaikkea folkista rockiin, progesta etnoon ja rootsiin. Kaikkea yhdisti hyvän tekemisen mieli ja Pellonpään laulullinen tulkinta. Itse tekstit olivat kuin pienoisnäytelmiä. Jo monet nimet kuten Hiekkapaperinainen tai Torttumainen unelma kertoivat tarinaa.
Pale Saarinen kertoo monissa liemissä uitetun näyttelijän olleen aluksi ennen keikkoja hyvin jännittynyt.
– Lavalla ei päässyt roolin taakse piiloon, siinä piti olla oma paljas itsensä. Se oli paluuta elokuvista live-yleisön eteen.
”Mitä vanha keho?”
Peltsix ennätti toimintavuosinaan julkaista kaksi pitkäsoittolevyä, kolmas anagrammiteksteihin pohjautuva albumi jäi suunnitteluasteelle Pellonpään siirryttyä taivaalliseen soittokuntaan vain 44-vuotiaana.
– Reippaana raikulipoikana tunnettu Peltsi halusi viime vuosina muuttaa elämäntapansa täysin. Hän raitistui ja ehti tervehtymisensä jälkeen katsella tätä maailmaa selvin päin kolme vuotta, ennenkuin synnynnäinen sydänvika osoittautui kohtalokkaaksi, huokaisee Pale.
– Tapasin miehen kaksi ja puoli viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Ovensuussa seisoi lempeäkatseinen mies, joka lausui tutulla aksentilla ”Mitä vanha keho?”
Mikä Peltsix-yhtyeen sanoma kaukaa 1990-luvulta voisi nykyaikaan olla?
Pale naurahtaa.
– Tehkää kaikkea! Älkää rajoittako itseänne yhteen lajiin. Jos kaadutte, nouskaa.
– Niin teki Peltsikin.
