Ravintola-arvio | Suomeen palannut tähti­kokki avasi uuden ravintolan Vallilan Kone­pajalle – HS:n kriitikolta neljä tähteä: ”Ei juuri voisi paistaa paremmin”

Vallilaan Konepajan alueelle avautunut ravintola lupaa tarjota ”enemmän makua kuin olet ikinä osannut kuvitella”.

Sauli Kemppaisen paluumuutto oli yksi viime vuoden säväyttävimmistä ravintolauutisista. Kemppainen tunnetaan yhtenä niistä suomalaiskokeista, jotka ovat luoneet komean uran maailmalla. Hän ehti työskennellä parinkymmenen vuoden aikana parissa kymmenessä ravintolassa kahdeksassa eri maassa.

Viimeksi hän veti Savu-nimistä Michelin-tähtiravintolaa Berliinissä. Sitten kävi niin, että korona kokin koti-Suomeen ajoi, ja joulukuussa Kemppaisen johtama Atelier 7 avautui Vallilaan vanhan Pasilan konepajan alueelle.

Taustalla on iso ravintola-alan yritys Kanresta Oy, jonka omistaa Suomen Kansanterveys­yhdistys.

Atelier 7 vahvistaa konepajan vetovoimaa, sillä alueelle alkaa kaikesta kesken­eräisyydestään huolimatta pikkuhiljaa muodostua kiinnostava ravintola- ja baarikeskittymä. Atelier 7:lle vankkaa selkänojaa tuo se, että samaan taloon muutti äskettäin MTV. Lounasaikaan paikka toimii myös pöllölaaksolaisten työpaikka­ruokalana.

Kemppaisen kunnianhimo ei testikäynnistä päätellen kohdistu varsinaisesti lounaaseen. Tarjolla on alkupalapöytä, josta löytyy salaatteja ja valikoima proteiineja, kuten juustoja, broileria ja kananmunaa. Sortimentti on laajempi kuin keskivertoisessa työpaikkaruokalassa, mutta säväyksiä se ei tarjoa.

Lisäksi lounaalla voi tilata pienen lautasannoksen. Testipäivän kasvis­vaihtoehto piperadepasta on pieni ja sävytön annos. Pasta on keitetty al denteksi, mikä on lounaspastojen kategoriassa harvinaista.

Haukiwallenberg on myös niukka, mutta vaikuttava annos. Hauki maistuu hauelta, ja wallenbergin rakenne lähentelee täydellistä: mehevä, mutta koossapysyvä.

Päivällinen puolestaan alkaa hieman tärkeilevästi yrttijuomalla, jonka tarkoituksena on tarjoilijan sanoin raikastaa suu.

Ravintolan nettisivulla paikan filosofia tiivistetään kaavaan, jossa 1+1 on enemmän kuin 2 ja luvataan ”enemmän makua kuin olet ikinä osannut kuvitella”.

Atelier 7, toden totta, haastaa makuhermoja jännittävillä yhdistelmillä. Varsinkin alkuruuissa Kemppainen on päästänyt luovuutensa valloilleen.

Aina lopputulos ei mene maaliin. Esimerkistä käy lakonisesti nimetty poro + palsternakka -alkuruoka, joka koostuu poroa, kiinankaalia ja katajanmarjaa sisältävistä gyoza-nyyteistä ja palsternakka­muhennoksesta, johon on jauhettu kuivattua poroa.

Kumpikin komponentti toimii itsenään erinomaisesti, mutta napakka gyoza ja lempeyttä tulviva muhennos tulevat aivan eri maailmasta, eikä välille löydy osasia yhdistävää makusiltaa.

Pääruuissa 1 + 1 -ajatus toimii.

Pulpo + maissi on loistoannos. Mustekalaa ei juuri voisi paistaa paremmin ja nerokas lisäelementti, mustekala­bolognese, nostaa annoksen korkeuksiin. Hieman makea maissimuusi ja muutama chorizon palanen viimeistelevät kokonaisuuden.

Myös lohi + peruna -annoksessa komponentit soittavat samaa sävelmää. Lohen makua tulvii monesta suunnasta. On täydellisesti paistettua kalaa, rapeaa nahkaa, mätiä ja kastike, jonka pohjana on kalan paistamisesta syntynyt neste.

Jälkiruuissa vadelman ja suklaan ikiaikaiseen liittoon ei löydy nokan koputtamista. Sen sijaan jäätelön ja sinihomejuuston yhdistelmää ei oikein tahdo ymmärtää, koska jäätelö jäykistää sinihomejuuston rakenteen ja muuttaa maun ikäväksi.

Tarjoilupuoli toimii hyvin. Pienen alkukankeuden jälkeen nuori tarjoilija löytää hienosti saman aaltopituuden asiakkaiden kanssa.

Sympaattista on nähdä Sauli Kemppainen keittiössä illallisen lisäksi myös päivällä. Kun lounaan ruuhka helpottaa, Kemppainen jää valmistelemaan iltaa tai ehkä kehittelemään uusia annoksia.

Toivottavasti, sillä illalliskäynnistä jää olo, että monista onnistumisista huolimatta tarkentamisen varaa vielä on. Silti hyviä hetkiä oli niin monta, että neljä tähteä on ilman muuta paikallaan.