Kansainvälisistä rippileireistä on tullut ulkosuomalaisten nuorten keskuudessa niin suosittuja, että kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan.
Iloinen puheensorina täyttää ruokasalin kansainvälisen rippileirin aamupalalla Partaharjukeskuksessa Pieksämäellä. Lähes satapäinen leirijoukko, 73 rippikoululaista, 13 isosta, 7 opettajaa ja 3 apuopettajaa, ovat valmiina pian alkavaan aamuhartauteen.
Aamupäivän opetustunneilla ovat teemoina muun muassa rauha ja luomiskertomus. Kansainvälinen rippileiri on kaksikielinen, ja leiriläiset ovat jakautuneet kolmeen ryhmään. Ne on nimetty ryhmässä käytettävän kielen mukaisesti Suomi-, Englanti- ja Finglish-ryhmiksi. Finglish-ryhmässä suomen ja englannin kieli sekoittuvat luontevasti.
Rauhaa käsittelevässä ryhmässä leiriläiset saavat tehtäväkseen antaa toisilleen omakohtaisia vinkkejä rauhoittumiseen elämän kriisitilanteissa. Toisaalla toisessa ryhmässä maalataan luomiskertomusta lattialle levitetylle lakanalle.
Belgiassa asuva rippikoululainen Helena Syyrakki on mielissään siitä, että opetuksessa pääpaino on leiriläisten aktivoimisessa.
– Tällainen opetus on paljon kivempaa, kun pääsee itse tekemään kaikkea ja vaikuttamaan siihen, miten oppii.
Kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan
Kansainvälisten rippikoulujen koordinaattori Elise Kyttä kertoo, että tänäkin kesänä molemmat rippileirit täyttyivät, eivätkä kaikki halukkaat päässeet mukaan.
– Lähes vuosittain joutuu valitettavasti sanomaan monelle perheelle ei-oota. Heidät, jotka eivät mahtuneet nyt mukaan, toivotimme tervetulleiksi ensi vuonna.
Pieksämäen Partaharjulla vuosittain järjestettäville kahdelle leirijaksolle osallistuu yhteensä noin 140 rippikoululaista. Heistä enemmistö on nykyisin ulkosuomalaisia nuoria, joiden vanhemmista yleensä ainakin toinen on suomalainen.
Nuorille yksi suurimmista motivaatioista osallistua rippileirille on uusiin ihmisiin tutustuminen. Leiri yllätti Arabiemiraateissa asuvan Teemu Sauraman positiivisesti: hän arveli ennakkoon rippileirillä olevan tylsempää kuin siellä on ollut.
– Joskus tunneilla on tylsää, mutta parasta on ollut, kun pääsen ulos kavereiden kanssa.
Siksi hän on mielissään etenkin lounaan jälkeen olevasta vapaa-ajasta.
– Jos syö lounaan nopeasti, niin päivällä on puolitoista tuntia vapaata, koska musiikkiryhmän tunti on vapaaehtoinen, hän kertoo.
Helena Syyrakki iloitsee uusista kavereista.
– Minulle tärkeintä tällä leirillä on ollut uusien ihmisten tapaaminen.
Elise Kyttä kertoo, että suurin osa nuorista tulee rippileirille yksin tuntematta leiriltä ketään toista.
– He haluavat kovasti saada kavereita ja heti leirin ensimmäisenä päivänä illalla lähes kaikilla on jo uusi kaveri. Se luo yhteenkuuluvuutta.
Toisilleen ennestään tuntemattomat leiriläiset hioutuivat tänä kesänä yhteen etenkin leiriolympialaisten aikana. Helena Syyrakki sanoo leiriolympialaisten olleen hänelle yksi leirin mieleenpainuvimmista kokemuksista.
Rippikoulu on suomalainen perinne
Finglish-ryhmään kuulunut Teemu Saurama sai innoituksen osallistua kansainväliseen rippikouluun Suomessa, koska hänen siskonsakin on käynyt samaisen rippikoulun pari vuotta sitten. Saurama sanoo rippikoulun käymisen olleen myös hänen vanhempiensa toive.
Teemu Sauraman molemmat vanhemmat ovat suomalaisia, mutta hän itse ei ole koskaan asunut Suomessa. Hän syntyi Itävallassa ja oli puolitoistavuotias, kun hänen perheensä muutti Arabiemiraatteihin.
Leiripappi Kaisa Kahra vertaa ulkosuomalaisten nuorten kiinnostusta rippikouluun ulkosuomalaisten nuorten miesten armeijan käyntiin Suomessa. Hän kertoo monilla rippileiriläisistä olevan joku kotipesä Suomessa, esimerkiksi mökki tai sukulaisia, joiden luona he käyvät.
Kahra sanoo havainneensa, että nuorille suomalaisella perinteellä ja juurilla on merkitystä.
– Rippikoulu on heidän elämäänsä ulottuva elementti myös maailmalla. Toki myös vahvasti vanhemmat toivovat, että nuoret saavat suomalaisen perinteen kokemuksia.
Partaharjukeskus Pieksämäellä on ollut leiripaikkana vuodesta 2014 lähtien. Ennen Pieksämäkeä kansainväliset rippileirit järjestettiin Keuruulla Pöyhölässä.
Koordinaattori Elise Kyttä on ollut lähes alusta asti ollut mukana järjestämässä kansainvälisiä rippikouluja. Hän sanoo leireillä olevan nykyisin jo toisen polven nuoria, joiden vanhemmat ovat käyneet kansainvälisen rippikoulun.
Myös osa leirin isosista on ulkosuomalaisia. Kansainvälisen rippikoulun toiselle leirijaksolle saapui isosia Luxemburgista, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Ranskasta, Belgiasta ja Sveitsistä.
Rippijuhla kokoaa suomalaiset sukulaiset yhteen
Teemu Saurama kertoo oppineensa rippileirillä paljon kristinuskosta. Hän on asunut koko pienen ikänsä muslimimaassa Lähi-Idässä, eikä koulussa ole ollut uskonnon opetusta.
Elise Kyttä sanoo, että rippileirillä on tärkeää antaa tilaa nuorten omille mielikuville eri aihepiireistä.
– En anna nuorille valmiita vastauksia, mutta he saavat rakennusaineita omaan elämäänsä ja pystyvät liittämään rippikouluasioita myös arkeensa.
10 päivää kestänyt rippileiri päättyi konfirmaatioon viime lauantaina. Teemu Sauramalle konfirmaatiopäivä oli tärkeä. Hän viettää kesät perheineen Suomessa, jossa toinen koti on Helsingissä.
– Rippijuhlissa odotan näkeväni koko perheeni, jota en ole vielä ehtinyt nähdä, koska sairastin koronan ennen kuin tulin tänne.
Helena Syyrakkikin viettää kesät Suomessa. Hänen rippijuhlansa pidetään Pirkanmaalla Vesilahdella tulevana viikonloppuna.
– Odotan rippijuhliani, jonne tulee enemmän sukua.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 9.8. klo 23.00 saakka.
