Tämäkin syksy on siitä perinteinen, että tilanne työmarkkinoilla kiristyy jälleen, varsinkin palkankorotusneuvottelujen suhteen. Eipä tainnut tulla kenellekään yllätyksenä.
Työsopimus tärkeimmillä vientialoilla eli teknologiateollisuudessa päättyi marraskuun lopussa, eikä uutta ole vielä syntynyt. Työtaistelutkin ovat mahdollisia.
Kun inflaatio on poikkeuksellisen nopeaa, on tavallistakin tärkeämpää pitää kiinni maltillisista palkankorotuksista, jotta hintojen kallistuminen ei voimistuisi entisestään.
Vaikka moni toisinkin ajattelee, maltillinen palkankorotustaso on työntekijän ostovoiman tärkeä turva pitkällä tähtäyksellä.
Vientialojen palkankorotustaso on merkittävä myös siksi, että ne todennäköisesti vaikuttavat myös hoitajien ja kunta-alan palkankorotuksiin ja siten koko Suomen kilpailukykyyn.
Tärkeä vertailukohta Suomen vientialojen palkankorotuksille on perinteisesti ollut Saksa, jolla Suomen tapaan ei ole omaa valuuttaa.
Saksan suurin ammattilliitto IG Metall sai juuri neuvoteltua sopimuksen, joka nostaa palkkoja 8,5 prosenttia seuraavan kahden vuoden aikana.
Korotus jaetaan niin, että kesäkuussa 2023 palkkoja korotetaan 5,2 prosenttia. Tämän lisäksi toukokuussa 2024 palkkoja korotetaan 3,3 prosenttia.
Lisäksi työntekijöille maksetaan 3000 euron veroton kertakorvaus kahdessa erässä, maaliskuussa 2023 ja maaliskuussa 2024.
Vaikka 8,5 prosentin korotus vaikuttaa suurelta palkankorotukselta, luku on huomattavasti maltillisempi, kun se määrittää palkkatasoa kahtena tulevana vuonna.
IG Metallin reilun viiden prosentin korotus astuu voimaan vasta kesällä 2023, joten koko vuoden palkkoja korottava vaikutus on noin kolme prosenttia (KL 1.12.).
Myös Suomessa maksetaan koronahoitajille ensi keväänä 600 euron kertakorvaus.
Saksalaisten teollisuustyöntekijöiden ostovoimaa paikataan sekä ensi että seuraavana keväänä 1500 euron kertakorvauksella, joka on Saksan hallituksen linjauksen mukaan veroton.
Myös Suomessa maksetaan koronahoitajille ensi keväänä 600 euron kertakorvaus. Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys sen verottomuudelle olisi varmasti ollut korkea, jos sellaista työkalua olisi haluttu käyttää.
Saksan malli voisi toimia esimerkkinä Suomessakin. Kilpailukyvyn huomioivat maltilliset korotukset ja mahdolliset kertakorvaukset paikkaamaan ostovoimaa.
Missään tapauksessa Ruotsia ja Saksaa ei pidä lähteä nokittamaan palkankorotuksissa, varsinkaan kun julkisen sektorin korotuksia johdetaan vientialojen palkkaratkaisuista.
Kirjoittaja on Kauppalehden vastaava päätoimittaja.
