Sirkusarvostelu | Nykysirkus, ooppera ja uusi teknologia yhdistävät voimansa CircOperan riemastuttavassa uudessa versiossa

Kulttuuri|Sirkusarvostelu

Numeromuotoisen esityksen voimavarana on huumori ja sirkustaiteilijoiden huima taituruus.

Nykysirkus

CircOpera 2.0:n ensi-ilta Kansallisoopperassa 25.11. Käsikirjoitus Jere Erkkilä, Sanna Silvennoinen ja Mark Väisänen, ohjaus ja dramaturgia Jere Erkkilä, sirkusohjaus Sanna Silvennoinen.

Moni muistaa CircOperan vuodelta 2016, jolloin se sai Helsingin Sanomissa ylistävän arvion. CircOpera 2.0 on edeltäjänsä tavoin matalan kynnyksen teos, joka tuo yhteen sirkuksen ja klassisen musiikin.

Tällä kertaa perinteisen sirkusmaailman sijaan nähdään nykysirkusta. Mukana on myös Opera Beyond -projektin kanssa yhteistyössä tuotettua immersiivistä teknologiaa.

Uusia teknologisia mahdollisuuksia hyödynnetään esimerkiksi alun videossa ja lukuisissa projisoinneissa esityksen aikana. Monikerroksiset heijastukset luovat näyttämölle kolmiulotteisen tuntuman, ja interaktiiviset projisoinnit reagoivat esiintyjien liikkeisiin.

CircOpera 2.0:n todellisuudessa teknologia lähestyy taikuutta. Mark Väisäsen lavastus on vähäeleinen, mutta luo mahdollisuudet moniulotteiselle estetiikalle.

Orkesteri on nostettu montusta takanäyttämölle suureen kerrokselliseen rakenteeseen, jolloin orkesterimontun tilaan jatkuva etunäyttämö tulee lähemmäs katsojia.

Yleisön katse kiinnittyy upeisiin sirkusnumeroihin, mutta elävä musiikki ei jää vain taustaksi. Kapellimestari Nick Davies nauttii oikeutetusti paikastaan näyttämöllä. Hän nousee ilmaan ja johtaa orkesteria yhtenä sirkuksen esiintyjistä.

Nostan hattua lyömäsoittajille heittäytymisestä riehakkaaseen vippilautanumeroon sekä Johanna Lehesvuorelle ja Pihla Terttuselle, jotka lauloivat Delibes’n Lakmé-oopperan kukkaisdueton ilmassa tanssien.

Huikeat sirkustaiteilijat ovat CircOpera 2.0:n tähtiä. Sanna Silvennoinen sirkuksen asiantuntijana on tuonut Jere Erkkilän ohjaukseen nykysirkuksen tulkinnallista raikkautta. Nykysirkuksen leikillinen liikekieli nojaa taitoon ja oivalluksiin. Tässä on CircOpera 2.0:n ydin.

Alun leikkisä aisanumero oli henkeäsalpaavan kaunis, ja Alexandra Royerin rengastrapetsinumeron voima ja herkkyys toi kyyneleet silmiini. Victor Cathalan ja Kati Pikkaraisen pariakrobatianumero oli vähäeleisyydessään hykerryttävä.

Erika Turusen suunnittelemat puvut ovat satumaisia, samaan aikaan minimalistisia ja runsaita. Kirkkaat värit ja kimallus yhdistyvät läpikuultavuuteen ja punk-vivahteisiin.

Numeromuotoisesta, karnevalistisesta esityksestä ei välity selkeää juonta tai teemaa. Pieni vire tasa-arvon edistämisestä voidaan kuitenkin tulkita naisten välisestä hellästä suudelmasta, ja siitä miten eri taiteenlajit ja esiintyjät tuodaan tasaväkisinä näyttämölle.

CircOpera 2.0:ssa kuullaan klassisen musiikin hittejä, joista jokainen tunnistaa tuttuja melodioita, vaikkei ehkä kappaleita nimeltä tuntisikaan. Klassista musiikkia ei oteta turhan vakavasti, vaan mukana on vuoroin rock-elementtejä tai laulajat pomppivat pikku trampoliineilla Rossinin hypähtelevään tahtiin.

Kuoro heittäytyy rooleihinsa sirkuksen friikkeinä, mutta näyttää lopullisen voimansa aivan näyttämön laidalta lauletussa ihon alle menevässä Verdin Dies iraessa, jota säestävien pyroefektien lämpö tuntui vielä kymmenennelle riville asti.

Yleisö reagoi esitykseen voimakkaasti, pidätti hengitystä ja huokaili, kunnes repesi raikuviin aplodeihin ja huutoihin. Tunnelma pysyi yllä läpi esityksen ja suosionosoituksia kuultiin paitsi numeroiden lopussa, myös kesken numeroiden.

Ilahduin, kun näin loppukiitoksissa niin usein yleisön katseelta piiloon jäävän mustapukuisen tekniikan joukon. Tällainen sujuvuus, lukuisat lennätykset ja efektit eivät onnistuisi ilman heidän ammattitaitoaan ja työpanostaan. He todella ansaitsivat osansa yleisön suosionosoituksista.

Kun esityksen jälkeen puin takkia ylleni, kuulin takaani kuinka iäkäs rouva sanoi iloisesti ystävälleen: ”Tämä oli riemastuttavinta, mitä olen pitkään aikaan kokenut.”

Rouva valitsi oikeat sanat, sillä juuri sitä CircOpera 2.0 on, riemastuttava.

CircOpera 2.0, lavastus Mark Väisänen, puvut Erika Turunen, koreografia Reija Wäre, valo- ja projisointisuunnittelu Mikko Linnavuori, Musiikinjohto Nick Davies. Esiintyjät Korri Aulakh, Eric Bates, Victor Cathala, Mathilde Jimenez, Ray Navas, Tristen Nielsen, Joni Pakanen, Kati Pikkarainen, Alexandra Royer, Aino Savolainen, Israel Cartes Solo, Johanna Lehesvuori, Pihla Terttunen, Anna Erokhina, Johannes Vatjus, Juha Pikkarainen, Koit Soasepp. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. The Diva -työryhmä BitterSuite, interaktiiviset projisoinnit Vitamin Studio.