Sortokausi päättyi ja venäjänkieliset kyltit poistuivat katukuvasta – Kuopiossa osa kylteistä palautettiin kaupunkilaisten aloitteesta

Pohjois-Savossa Kuopiossa tehtiin vuonna 2005 katukylttejä koskeva kuntalaisaloite. Käsinkirjoitetussa aloitteessa esitettiin, että joillekin keskustan kaduista asetettaisiin nimikyltit suomen- ruotsin- ja venäjänkielisinä. Perustelu viittasi historiaan: ”Näin oli Suomen ollessa Ruotsin ja myöhemmin Venäjän vallan alaisena.”

Aloitteen tehnyt Matti Tanskanen on jo 87-vuotias. Tanskanen kertoo puhelimitse kiinnostuksen heränneen vanhasta kyltistä omassa portinpielessä.

Hän kertoo nähneensä vanhoja katukylttejä myös muualla kaupungissa. Huomiosta intoutuneena hän päätti tehdä kuntalaisaloitteen.

Kuntalaisaloitteet käsittelee kaupunginhallitus, joka pyysi tuolloin asiasta lausunnon muun muassa Kuopion museoiden museokeskukselta. Sen valmisteli silloinen yli-intendentti, nykyinen Pohjois-Savon ely-keskuksen kulttuuriympäristöasiantuntija, Tapio Laaksonen.

Lausunnossa ei puollettu ajatusta.

– Kyllä minä olin sillä kannalla, että ne eivät kuulu Kuopion nykyiseen katukuvaan. Kyseessä oli lyhyt sortokauden ilmiö. Historiallinen peruste niiden käytölle on hyvin ohut, Laaksonen kertoo.

Kolmikieliset katukyltit päätettiin kuitenkin laittaa kahteen kadunkulmaukseen Kuopion Korttelimuseon kohdalle kaupungin keskustaan.

Siinä ne muistuttavat 1800-luvun lopussa alkaneista kahdesta Venäjän sortokaudesta, mutta myös kuopiolaisten toimista sortotoimia vastaan.

Tuoreessa tietokirjassa kerrotaan ajasta laajasti

Aikakauden tapahtumista ilmestyi myös äskettäin Helsingin yliopiston tutkijatohtorin, tietokirjailija Reetta Hännisen kirjoittama Kapinaa ja kiusantekoa -niminen teos.

Sortovuosista on kulunut aikaa, mutta Hänninen näkee tuolloisessa tilanteessa paljon yhtymäkohtia nyky-Venäjän toimintaan.

– Hajoamiskehityksen pelko, suuruuden kaipuu ja hauras valtio, jota peitetään ylenpalttisella pullistelulla ja kansalaisyhteiskunnan nitistämisellä, ne ovat edelleen olemassa, kertoo Hänninen Ylen jutussa Kapinaa karkeilla.

Vuosisata alkoi puuttumisella kieleen

Venäjänkieliset katukyltit ilmestyivät Suomen katukuvaan vuonna 1903. Kolme vuotta aikaisemmin julistettiin kielimanifesti, joka vaikutti paljon virastoasioiden hoitamiseen. Manifestin jälkeen ylempien hallintolaitoksien kieli oli venäjä.

– Eli jos sinä jotain virallista asiaa hoidit, se piti hoitaa venäjän kielellä, kertoo Kuopion museon museolehtori Sanna Reinikainen.

Venäjän kieli tuli osaksi arkea myös kylttien myötä. Katukylttien lisäksi myös muut niin sanotut viralliset kyltit saivat venäjänkielisen version suomen ja ruotsin rinnalle.

Ennen näitä tapahtumia kuopiolaiset olivat vastustaneet jo pitkään Venäjän sortotoimia. Jo vuoden 1890 postimanifesti herätti kaupunkilaiset. Manifesti määräsi Suomen postilaitoksen osaksi Venäjän postilaitosta.

Heti samana päivänä 12.6. järjestettiin Väinölänniemen huvilassa niin sanottu surujuhla.

– Paikalla olivat varmasti kaupungin silloiset vaikuttajat eli Minna Canth ja Ahon veljekset Pekka ja Juhani, Reinikainen kertoo.

Tuolloin ilmassa oli vielä uhmakkuutta, mutta sortotoimien edetessä tilanne kiristyi. Esimerkiksi vuoden 1905 suurlakon jälkeen Kuopiossa oli kaksi aseistautunutta ryhmittymää, jotka edustivat poliittisia ääripäitä.

Muun muassa tästä kerrotaan lisää haastattelussa, joka alkaa vuoden 1890 tapahtumista.

Tiettävästi nykyisiä kylttejä ei ole suuremmin ihmetelty

Sortokauden kyltit poistuivat katukuvasta itsenäistymisen myötä. Uudet kolmikieliset kyltit ovat olleet esillä vuodesta 2007 lähtien. Korttelimuseon intendentti Sari Piirainen ei ole kuullut kenenkään kysyneen niiden alkuperää tai antaneen niistä negatiivista palautetta.

Kyltit mukailevat malliltaan ja tekstityypiltään 1900-luvun alun kylttejä. Ylimmäisenä oli venäjän-, seuraavana suomen ja alimmaisena ruotsinkielinen kyltti. Uudet kyltit on asetettu paikalleen nykyisen lain mukaan. Kielistä ensin on suomi, sen jälkeen ruotsi ja alimmaisena venäjä.

Kuninkaankatu ja Kirkkokatu ovat samannimisiä kuin tuolloin ja niissä ruotsin- ja venäjänkieliset nimet on kirjoitettu sen aikaisessa muodossaan.

– Sen sijaan Kuopionlahdenkatu oli 1900-luvun alkupuolella Aleksanterinkatu. Nykyinen kyltin kirjoitusasu on suora käännös kadunnimestä, Piirainen kertoo.

Sari Piirainen kertoo korttelimuseon suutarintuvasta löytyvästä taulusta, joka mukaili vallanpitäjän mielenliikkeitä toisen sortokauden aikaan vuoden 1911 jälkeen.

Kuopiolaispäättäjä: historiasta voi oppia

Kahden kulmauksen kyltit ovat niin vakiintunut osa kaupunkinäkymää, etteivät kuopiolaiset välttämättä edes huomaa niitä. Näin on myös Kuopion kaupunginhallituksen nykyisen puheenjohtaja Aleksi Eskelisen laita. Hän kulkee niiden ohi päivittäin.

Kyltit kertovat Eskeliselle ennen kaikkea historiasta.

– Oli se hyvää tai huonoa niin se on joka tapauksessa meidän historiaa. Ja historia on hyvä muistaa ja toisaalta siitä on hyvä oppia. Vaikka sortoaika on ollut ikävä vaihe Suomessa niin ehkä se on hyvä muistutus, että teemme kaikkemme sen eteen, ettei aika toistu uudelleen, Eskelinen sanoo.

Kuopiolaisten toiminta sortovuosien aikana on Eskelisen mielestä kiehtovaa ja arvokasta historiaa.

– Kuopio on ollut paikka, jossa on rakennettu kansallistunnetta ja tuotu Euroopasta erilaisia aatevirtauksia Minna Canthin ja muiden merkkihenkilöiden toimesta. Ja se on todella arvokasta historiaa myös, hän toteaa.