Kotimaa|Sosiaali- ja terveydenhuolto
Hyvinvointialueilla on kuitenkin aiempaa järjestelmää paremmat edellytykset vastata ikääntyvän väestön palvelutarpeeseen, arvioidaan THL:stä.
Terveydenhuoltoalan ammattilaisia Oulun yliopistollisessa sairaalassa maaliskuussa 2022. Kuva: Timo Heikkala / Lehtikuva
Emmi Tilvis STT
Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän suuret haasteet vaikeuttavat hyvinvointialueiden kykyä järjestää palveluita, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreista hyvinvointialueiden arvioista.
Tilannetta kiristää yhä vaikeampi valtakunnallinen pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä, koronavuosien aikana syntynyt hoito- ja palveluvelka sekä ikääntyvän väestön kasvava sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve.
Hyvinvointialueilla on kuitenkin aiempaa järjestelmää paremmat edellytykset vastata ikääntyvän väestön palvelutarpeeseen, sanoo THL:n arviointijohtaja Nina Knape.
”Nyt on luotu vähän leveämmät hartiat järjestämisvastuille, eli järjestäjien lukumäärä on pienentynyt huomattavasti aikaisemmasta kuntien järjestämisvastuusta. Myös kustannusten kasvua pystytään toivottavasti hillitsemään”, Knape sanoo STT:lle.
Sote-palvelut ja pelastustoimi siirtyivät vuoden alussa kunnilta ja kuntayhtymiltä 21 hyvinvointialueelle. Lisäksi järjestämisvastuu säilyi Helsingin kaupungilla, ja HUS-yhtymällä on erikseen säädetty järjestämisvastuu erikoissairaanhoitoon liittyvistä tehtävistä.
Knape arvioi, että uudistuksen tulokset näkyvät vasta vuosien päästä.
”Nyt on rakenteet luotu ja varsinainen työ on vielä pitkälti edessä. Kyllä siinä useita vuosia menee, että palveluita”, palveluiden myöntämiskriteereitä ja palkkoja saadaan yhtenäistettyä.
Hyvinvointialueet ovat aloittaneet erilaisista lähtötilanteista. Pitkälle integroituneilla alueilla palveluiden ja esimerkiksi asiakastietojärjestelmien yhtenäistäminen on huomattavasti pidemmällä.
Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Karjalassa sote-palveluja järjestivät jo aiemmin maakunnalliset sote-yhtymät.
Toisaalta kaikilla alueilla on pitkälti samoja haasteita riippumatta siitä, mikä on palvelujärjestelmän lähtötilanne.
Henkilöstöpulasta aiheutuvat ongelmat perus- ja erityistason palveluissa sekä niiden yhteensovittamisessa ovat johtaneet lähes kaikilla hyvinvointialueilla hoito- ja palveluviiveisiin sekä epätarkoituksenmukaiseen palvelujen käyttöön. Päivystykset ovat ruuhkautuneet monin paikoin osasto- ja jatkohoitopaikkoja jonottavista potilaista. Ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on jouduttu sulkemaan ja pääsy kotihoitoon sekä asumispalveluihin on vaikeutunut.
”Vaadittaisiin laajempia, valtakunnallisiakin ratkaisuja, että palvelut pystyttäisiin turvaamaan yhdenvertaisesti maan eri alueilla”, Knape sanoo.
Eri osissa Suomea sairastetaan eri verran ja myös ikärakenne on erilainen. Esimerkiksi Lapissa ikävakioimaton sairastavuus on selvästi maan keskiarvoa suurempaa.
Lapin palvelurakenne painottuu erikoissairaanhoitoon, ja nyt painopistettä on tarkoitus siirtää ehkäisevään toimintaan ja perustason palveluihin.
Vuonna 2020 sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot asukasta kohden olivat Lapissa 4 180 euroa.
Pirkanmaan hyvinvointialueella väestön ikävakioimaton sairastavuus puolestaan on jonkin verran keskimääräistä pienempää ja väestön ikärakenne noudattelee Suomen keskiarvoa.
Pirkanmaan sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot olivat 2020 asukasta kohti 3 400 euroa, mikä on hieman vähemmän kuin maassa keskimäärin.
Pirkanmaalla on parannettavaa erityisesti lapsiperhepalvelujen, lasten ja nuorten päihdepalvelujen sekä ikääntyneiden palvelujen saatavuudessa.
