Suomalais­taiteilija rakensi ”helvetin­koneita” ja löytyi kuolleena ladosta – käynnistyi tapahtuma­ketju, jossa 13-vuotias poika menetti perintönsä Kiasmalle

Kiasma arvioi Markus Copperin perinnön yli 250 000 euron arvoiseksi. Taiteilijan lapselle ei jäänyt mitään, kun museo hankki teokset itselleen. Rikosoikeuden professori pitää prosessia erikoisena.

Markus Copper löytyi kuolleena työhuoneestaan Tanskan maaseudulla 25. toukokuuta 2019. Yksi Suomen merkittävimmistä nykytaiteilijoista poistui kesken luomiskautensa 50-vuotiaana.

Kuolema oli läheisille yllätys ja shokki, mutta mitään rikosta ei epäilty.

Copper oli ennenkin käynyt lähellä kuolemaa. Eräs hänen performansseistaan johti vakaviin palovammoihin. Kerran hänet löydettiin makaamasta arkusta, vasen käsi irti leikattuna, verenhukasta kärsien.

Copper ei koskaan mennyt naimisiin, mutta hänellä oli yksi perijä. Suhteesta ruotsalaisen naisystävän kanssa oli syntynyt poika 2009.

Poika peri Copperin taideteokset, mutta nyt ne ovat nykytaiteen museo Kiasman omistuksessa. Kiasma on arvottanut Copperin perinnöstä saamansa teokset yhteensä 255 000 euron arvoisiksi.

Poika ei saanut teoksista euroakaan.

Suuri kone salin takaosassa vaatii välittömästi kaikkien aistien huomion. Mekanisoitu kirkkovene laskeutuu hitaasti pohja ylöspäin kuin kiinni painuva valaan yläleuka. Samalla vene puristaa ilmaa alleen jääviin nahkatakkeihin, joiden pullistuvat hihat muistuttavat hampaita.

Koneisto kolisee liikkuessaan, ja veneen takana olevat urut soittavat synkkää sävelmää. Teoksen vieressä on hätäkatkaisin.

Teoksen nimi on Valaanpyyntiasema. Se on osa Markus Copperin elämäntyöstä kertovaa näyttelyä, joka on parhaillaan esillä Kiasmassa.

Kiasma on arvioinut Valaanpyyntiaseman 80 000 euron arvoiseksi. Sen läheisyydessä Kiasman viidennessä kerroksessa on niin ikään 80 000 euron arvoiseksi arvioitu seitsemän metriä korkea tuulimyllyn muotoinen Khyber Pass.

Kiasma haki Valaanpyyntiaseman ja 50 000 euron arvoisen Etelämeren teloituksen Copperin entisestä studiosta Ruotsista tammikuussa 2020. Khyber Pass oli varastossa Kotkassa.

Yhteensä yli 200 000 euron arvoiset teokset olivat huonokuntoisia, ja Kiasma käytti niiden konservointiin myöhemmin noin 100 000 euroa.

Kiasma liitti kokoelmiinsa myös 18 piirrosta, jotka Copperin vanhemmat löysivät poikansa kuoltua tämän huoneesta Vantaalla. Kiasma ei selvittänyt niiden todellista omistajuutta. Museo arvioi piirrokset yhteensä 45 000 euron arvoiseksi.

Veistokset haki Ruotsista Kiasman museojohtaja Leevi Haapala. Hän myös otti vastaan piirrokset Copperin vanhemmilta.

Haapala kuvaa itseään Suomen johtavaksi Copper-asiantuntijaksi. Hänen ansiostaan Kiasmalla on nyt maailman merkittävin kokoelma Copperin taidetta.

Ruotsissa sen sijaan on 13-vuotias poika, jonka perintö on mennyttä. Teostensa lisäksi Copper ei jättänyt jälkeensä minkäänlaista varallisuutta.

Markus Copper, alkuperäiseltä nimeltään Markus Paajanen, syntyi 1968 Helsingissä työläisperheeseen. Hän oli omaperäinen hahmo, kuin kokoelma taiteilijoihin liitettyjä stereotypioita.

Jatkuvassa rahapulassa elänyt taiteilija eli pitkiä jaksoja työtiloissaan, jotka olivat usein kylmiä ja karuja. Niissä Copper rakenteli valtavia mekaanisia veistoksiaan, joiden tekeminen vei aikaa ja rahaa.

Myös teosten säilyttäminen ja pitäminen toimintakunnossa oli vaikeaa. Jotkut teoksistaan Copper myi, jotkut lahjoitti, jotkut tuhosi ja jotkut hylkäsi.

– Kolisevia taidekoneita. Esittäviä helvetinkoneita. Koneoptimismia. Sadismin absurdiutta. Sadomasokismin esteettisyyttä, Copper kuvasti tuotantoaan Voima-lehdelle 2006.

Yksi Copperin läpimurtoteoksista oli Juggernaut, halkaisijaltaan parimetrinen metallipallo, jonka sisällä oli lämpötunnistin. Kun katsoja astui näyttelytilaan, alkoi tuhansien kilojen painoinen pallo vyöryä tätä kohti.

Se ei ollut ainoa Copperin vaarallinen teos. Sixpack of Instant Death oli kokoelma metallisia falloksia, jotka Copper jakoi ystävilleen. Niiden sisällä oli ruutia. Teoksen oli määrä räjähtää, kun sen kuusi osaa liitetään yhteen ja niissä olevia lukkoja käännetään avaimella.

Poliisi etsi käsiinsä teoksen osat ja poisti niistä ruudin vuonna 2020.

Nuorena Copper teki rajuja performansseja, joista yksi jätti hänelle pysyvät vammat.

– Maassa oli tuliympyrä, ja fiksuna miehenä ruiskutin sytytysnestettä tuleen. Mikrosekunnissa liekki meni tulta pitkin pulloon ja se räjähti syliini. 15 prosenttia ruumiini pinta-alasta paloi. En ole eläessäni kokenut sellaista kipua, Copper kertoi myöhemmin Suomen Kuvalehdelle.

Copperin palanut iho muuttui kuparinväriseksi. Siitä hän sai idean uuteen sukunimeensä.

Yksi Copperin näkyvimmistä tuntomerkeistä oli metallinen vasen käsi. Hän teki sen itse sen jälkeen, kun oli leikannut sirkkelillä kätensä katki 1996 Kuvataideakatemiassa.

Copper löydettiin akatemian työpajasta arkun muotoisen veistoksen sisältä. Toipuminen sekä fyysisesti että henkisesti kesti pitkään.

Mielenterveyden ongelmista kärsinyt Copper tunnusti Suomen Kuvalehdelle, että kyse ei ollut onnettomuudesta.

Museonjohtaja Leevi Haapala on Copperia neljä vuotta nuorempi. Hänen uransa taidemaailmassa alkoi samaan aikaan, kun Copper teki vaarallisia performanssejaan. Haapala oli siviilipalvelusmiehenä Nykytaiteen museossa 1994–95.

Copper muutti Berliiniin rakentelemaan koneitaan, ja Haapala alkoi tehdä uraa nykytaiteen tutkijana. Haapala työskenteli Kiasmassa 1997–2007. Vuonna 2012 julkaistiin hänen väitöskirjansa, jonka luvuista yksi keskittyi Copperin teosten analysointiin.

Haapala on korostanut, kuinka läheinen suhde hänellä ja Copperilla oli. Haapalan mukaan Copper arvosti hänen tulkintojaan tämän taiteesta.

Haapala nimettiin Kiasman museonjohtajaksi 2015. Copper asui ja työskenteli samaan aikaan Etelä-Ruotsin syrjäseudulla 1800-luvulla rakennetussa kiviladossa.

Ladossa syttyi joulukuussa 2016 tulipalo, joka sai alkunsa ilmeisesti saunasta. Siellä olleet Copperin teokset kärsivät savuvahinkoja. Copper hylkäsi ne ja muutti Tanskaan. Siellä hän asui vuoroin työhuoneessaan Hörvessä, vuoroin suomalaisen naisystävänsä luona Kööpenhaminassa.

Työhuone oli maatalon karu siipirakennus. Välillä Copper katosi kuukausiksi matkoilleen.

Copperin kuoleman jälkeen hänen lapsensa äiti Anna Stake oli ongelman edessä. Hänen piti selvittää poikansa puolesta, mitä taiteilijan jäämistölle tapahtuisi.

Stake järjesti pojalleen edunvalvojan auttamaan perinnön selvittämisessä. Tehtävän otti vastaan perheoikeuteen erikoistunut malmöläinen lakimies Petter Signäs.

Suurimman ongelman aiheuttivat puoliksi palaneessa työhuoneessa edelleen olevat suuret teokset. Ne olivat huonokuntoisia. Savu, sää ja eläimet olivat vaurioittaneet veistoksia.

Itsekin taiteilijana työskennellyt Stake yritti tarjota teoksia tutulle gallerialle, joka kieltäytyi ostamasta niitä. Hän päätti ottaa yhteyttä Kiasmaan.

Haapala saapui katsomaan teoksia tammikuussa 2020 yhdessä Kiasman intendentin ja konservaattorin kanssa. Stake, Haapala ja Signäs sopivat, että Copperin poika lahjoittaa kolme teosta Kiasmalle.

Ruotsin laki kieltää edunvalvojaa tai huoltajaa lahjoittamasta alaikäisen lapsen omaisuutta.

Samassa yhteydessä sovittiin, että Kiasma ostaa Stakelta yhden teoksen 15 000 eurolla. Stake kertoo Ilta-Sanomille, että Copper oli antanut sen aikanaan vuokrana työhuoneen omistajalle, joka puolestaan oli lahjoittanut teoksen Stakelle.

Staken mukaan rahat käytettiin vuokrarästien ja edunvalvojan palkkion maksamiseen, ja loput talletettiin pojan tilille.

Stake sanoo olevansa kiitollinen Kiasmalle siitä, että museo kunnosti teokset ja turvasi siten Copperin taiteellisen perinnön.

– Minun tavoitteenani oli pelastaa, mitä vain pystyin, Stake sanoo.

Stake on kuitenkin edelleen pettynyt siihen, mitä Copperin muulle omaisuudelle tapahtui. Kun hän vieraili marraskuussa 2019 ensi kertaa taiteilijan työhuoneessa Hörvessä, siellä oli edelleen hänen teoksensa Scania Clockwork. Kuukautta myöhemmin työhuone oli tyhjennetty.

Taiteilija Mari Keto asui Hörvessä Copperin naapurissa. Hänen mukaansa Copperin vuokranantaja kyllästyi maksamattomiin vuokriin, tyhjensi työhuoneen ja antoi alaistensa viedä Scania Clockworkin kaatopaikalle. Keto yritti pelastaa teoksen sieltä, mutta se oli liian myöhäistä.

Copperin viimeiset tiedossa olevat työt ovat 21 piirrosta, joista 18 on nyt osa Kiasman kokoelmaa. Stake ei taiteilijan kuoleman jälkeen tiennyt, missä ne ovat. Hän teki Tanskan poliisille rikosilmoituksen sekä Scania Clockworkin että piirrosten katoamisesta.

Joidenkin kuukausien kuluttua Tanskan poliisi soitti Stakelle. Piirrokset olivat löytyneet Copperin vanhempien luota Suomesta. Syyskuussa 2020 Copperin vanhemmat vierailivat Haapalan luona Kiasmassa ja lahjoittivat ne Kansallisgallerialle.

Haapala soitti Stakelle ja kertoi Kiasman ottaneen piirrokset hallintaansa. Stake sanoo olevansa pettynyt Haapalaan. Hänen mielestään piirrokset ovat kiistatta Copperin lapsen perintöä. Stake vaati ainakin osaa piirroksista pojalleen.

Kun Stake ja hänen poikansa saapuivat viime syksynä Copperin näyttelyn avajaisiin, Haapala antoi heille valokopion kolmesta piirroksesta ja lupasi että poika saa ne näyttelyn jälkeen itselleen.

Leevi Haapala odottaa minua Kiasman sivuovella. Käytämme sitä, sillä museo on maanantaisin suljettu.

Haapala on ystävällinen mutta silmin nähden hermostunut. Kansallisgalleria on juuri saanut valmiiksi selvityksen hänen matkalaskuissaan esiintyvistä epäselvyyksistä, jotka Ilta-Sanomat paljasti joulukuussa. Kansallisgalleria päätti tiukentaa matkustamiseen liittyvää ohjeistustaan.

Lue lisää: Kiasman johtaja yritti maksattaa puolisonsa yöpymis­kuluja veikkaus­voittovaroista – sisäinen viesti paljasti väärin­käytöksen

Haapala myös tietää, että Ilta-Sanomat on esittänyt edeltävinä viikkoina Kansallisgallerialle useita tietopyyntöjä Copperin teoksiin liittyvistä asiakirjoista.

Nyt on aika saada vastauksia dokumenttien herättämiin kysymyksiin.

Voit tutustua Copperin perintöä koskeviin asiakirjoihin täältä.

Haapala haluaa korostaa, että veistosten lahjoittaminen Kiasmalle oli nimenomaan Anna Staken ja tämän pojan edunvalvojan pyyntö. Hän tapasi heidät Ruotsissa 2020.

– He ehdottivat tapaamisen päätteeksi, että he lahjoittavat ne meille, Haapala sanoo.

– Me kysyimme vielä erityisesti, että tämä on lahjoitus, koska se on meille niin iso resurssi, että emme voi laittaa sitä. Arvioitiin että lahjoituksen vastaanottamiseen menee kymmeniä tuhansia, mutta tähän mennessä on mennyt lähes satatuhatta euroa.

Kansallisgalleria toimitti Ilta-Sanomien pyynnöstä laskelman teosten konservointiin käytetystä rahasta. Sen summa on 98 756,47 euroa, tosin siihen ei sisälly matkakuluja ja Kansallisgallerian henkilökuntakuluja.

Suurin kustannuserä on varastovuokrat. Niihin meni 63 770 euroa. Haapalan mukaan teokset piti varastoida Kansallisgallerian ulkopuolisiin tiloihin, sillä niissä oli muun muassa pieneliöitä.

Joulukuussa 2020 Kiasma arvioi vuoden aikana saamiensa lahjoitusten arvon. Haapalan allekirjoittamassa arvotuspäätöksessä Copperin lapsen lahjoittamien teosten arvoksi on merkitty yhteensä 210 000 euroa.

Kysyikö edunvalvoja, mikä teosten arvo on?

– Ei. Hänellä oli hyvin tää tota… Joo ei. Eikä me puhuttu siitä.

Miten päädyttiin siihen, että yhdestä teoksesta maksetaan 15 000 euroa eikä näistä kolmesta mitään?

– Se kuului lapsen äidille. Se oli vuokraemännän lahja äidille. Hän halusi päästä siitä eroon. Oli kaikkein selkeintä, että poika saa tästä äidille kuuluvasta teoksesta sen summan.

Miksi tällä oli arvoa 15 000 euroa ja muilla 0 euroa?

– Se liittyy siihen, että arvasin että kulut tulevat olemaan niin mittavat. Ja koska he ehdottivat itse lahjoitusta ja tämän he halusivat selkeästi myydä. Kaikki ovat heidän ehdotuksiaan meille.

Jos he olisivat ehdottaneet, että muutkin teokset olisivat olleet esimerkiksi 15 000 euroa kappale, mitä olisit siihen sanonut?

– En tässä kohtaa mieti sitä sen enempää. Se oli se ehdotus, mikä heiltä tuli, ja vastasimme siihen siinä tilanteessa.

Jos teosten arvo on nyt noin reilu 200 000 euroa ja siitä vähennetään konservoinnin kustannukset noin 100 000 euroa, jää noin 100 000 euron erotus. Olenko aivan väärässä, jos ajattelen että teosten arvo oli noin 100 000 euroa siinä kunnossa, jossa ne olivat?

– Jotakuinkin näin voi sanoa.

Miten edunvalvoja voi antaa 100 000 euron arvoisen lahjoituksen lapsen puolesta?

– Se on heidän tekemänsä päätös, en osaa siihen kommentoida. Mutta niitä teoksia ei olisi ilman tätä mieletöntä efforttia. Meidän budjetit ovat hyvin pienet hankintamäärärahoille.

Edunvalvoja Petter Signäs ei vastannut Ilta-Sanomien yhteydenottoihin ja viesteihin.

Copperin viimeisiä teoksia olivat piirrokset, joita hän teki Suomessa ja Virossa otettujen valokuvien pohjalta. Ne kuvasivat bunkkereita ja väestönsuojia.

Anna Staken mukaan hän oli jo tammikuussa puhunut Haapalalle kadonneista piirroksista, joiden hän katsoi kuuluvan Copperin ja hänen yhteiselle lapselle.

Copperin vanhemmat kertoivat Ilta-Sanomille, että piirrokset löytyivät kaapin pohjalta Copperin huoneesta heidän Vantaalla sijaitsevasta asunnostaan.

Vanhemmat olivat pitäneet pojalleen huonetta tämän ajoittaisia yllätysvierailuja varten. Niistä viimeinen tapahtui samana keväänä, jolloin Copper kuoli. Vanhempien mukaan heidän poikansa ei ollut lahjoittanut piirroksia heille.

Haapala kertoo, että Copperin perhe otti syksyllä 2020 häneen yhteyttä ja kertoi halustaan lahjoittaa 21 piirroksen sarjan. Vanhemmat toivat piirrokset Kiasmaan salkussa.

Miten selvititte, kuka ne omistaa?

– Jos lähipiiri tai ydinperhe ottaa meihin yhteyttä, niin ei meillä ole syytä olettaa muuta kuin että heillä on oikeus lahjoittaa teokset.

Kysyitkö mistä he olivat tämän salkun saaneet?

– En. He sanoivat, että tämä on heillä olemassa ja näin.

Heillä olemassa?

– Heille jätettynä. Että näin.

Kysyitkö lainkaan vanhemmilta, missä teokset tarkalleen olivat?

– En.

Kysyin vanhemmilta, lahjoittiko Markus teokset heille. He sanoivat vain löytäneensä ne. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että he eivät omistaneet niitä missään vaiheessa. Mitä ajattelet tästä?

– Siinä vaiheessa kun on tehty lahjoitusasiakirjat, heidän on täytynyt ymmärtää että he lahjoittavat omaisuuttaan.

Kiasman hankintalautakunta teki päätöksen lahjoitusten vastaanottamisesta kolme päivää sen jälkeen, kun vanhemmat olivat luovuttaneet 21 piirrosta Kiasmalle. Ilta-Sanomille toimitetussa pöytäkirjanotteessa puhutaan enää 18 piirroksesta.

Kiasman seinällä ovat kaikki sarjan 21 piirrosta. Leevi Haapalan mukaan niistä kolme on suullisen sopimuksen mukaan Copperin lapsen omaisuutta. Mitään lainasopimusta Kiasma ei ole kuitenkaan pojan tai hänen edunvalvojansa kanssa tehnyt.

Kiasman arvotuspäätöksessä 18 piirroksen arvoksi katsottiin yhteensä 45 000 euroa.

Anna Stakella on Kiasman ja Leevi Haapalan toiminnasta kaksijakoiset ajatukset.

– Kiasma on tehnyt suuren työn kootessaan Markuksen näyttelyn. Se on todella hienoa, Stake sanoo.

– Heidän tulisi kuitenkin antaa pojalleni kaikki hänelle kuuluvat teokset.

”Varsin erikoisia tilanteita”

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta hämmästyy kuullessaan, miten Kiasma on hankkinut Markus Copperin taidetta.

– Varsin erikoisia tilanteita, Tolvanen toteaa.

Tolvasen mielestä tapahtumien kuvauksen perusteella niihin saattaa liittyä useita rikosnimikkeitä. Tolvanen korostaa, että hän puhuu asiasta yleisellä tasolla, sillä hän ei tunne kaikkia siihen liittyviä yksityiskohtia eikä voi siten ottaa kantaa siihen, onko joku syyllistynyt rikokseen.

Tolvanen muistuttaa, että Suomen holhoustoimilain mukaan lapsen vanhempi tai hänen edunvalvojansa ei saa lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Professori löytää nopean etsimisen jälkeen samansisältöisen pykälän myös Ruotsin vastaavasta lainsäädännöstä. Poikkeuksen muodostavat vain henkilökohtaiset lahjat, kuten joulu- tai syntymäpäivälahjat.

Copperilta jälkeen jääneitä satojentuhansien eurojen arvoisia veistoksia ei voida lukea henkilökohtaisten lahjojen piiriin jo niiden arvon perusteella.

– Tällainen tapaus arvioitaisiin luottamusaseman väärinkäyttönä, Tolvanen arvioi.

Tolvasen mukaan lahjan vastaanottaja ei syyllisty rikokseen, paitsi jos tämä on harhauttanut lahjan antajaa esimerkiksi väittämällä lahjaa arvottomaksi. Kiasman museonjohtajan Leevi Haapalan mukaan teosten arvosta ei kuitenkaan ollut mitään puhetta Copperin lapsen edunvalvojan kanssa.

– Jos väärää tietoa olisi annettu, sitä käsiteltäisiin rikosnimikkeellä petos. Näin arvokkaiden teosten ollessa se olisi jopa törkeä petos.

Törkeä petos on virallisen syytteen alainen rikos, eli poliisin on tutkittava se vaikkei asianomistaja niin vaatisikaan. Jos oikeustoimi katsotaan pätemättömäksi, voidaan se perua. Jos siis tässä tapauksessa todettaisiin, että on tapahtunut törkeä petos, pojalla olisi mahdollisuus saada lahjoituksensa takaisin.

Kiasma otti lahjoituksena vastaan myös Copperin piirroksia, jotka taiteilijan vanhemmat olivat löytäneet kaapista kotoaan ja luovuttivat Kiasmalle.

Tolvasen mielestä on selvää, että jos kuolleen henkilön omaisuutta löytyy jostain, kuuluu omaisuus perillisille.

Tolvasen mielestä voidaan edellyttää, että Kansallis­galleria tarkistaa kuolleen taiteilijan teosten omistajuuden ennen kuin vastaanottaa lahjoituksen.

– Ei sokkona voida vastaanottaa omaisuutta.

Tolvanen muistuttaa, että Kiasmalla olisi ollut mahdollisuutta hankkia Copperin perintöä myös keinoilla, joihin ei liity mitään epäselvyyksiä. Näitä ovat muun muassa teosten suora ostaminen tai niiden lainaaminen näyttelyä varten.

– Kyllä minä kovasti ihmettelen tätä.