Suomen kovimmat punalaputtelijat? Sipoolaisperhe säästi yli 4 000 euroa vuodessa

Jani Laineen ja Mia Kareniuksen 8-henkisen perheen talous on rikki. Siksi he ostavat miltei ainoastaan punalaputettuja tuotteita tupla-alennuksesta. Säästö on hurja, mutta ahdistus sitäkin suurempi.

Kello 20.32 sipoolainen Jani Laine parkkeeraa autonsa paikallisen S-Marketin pihaan.

Mies astelee kauppaan toiveikkain askelin. 8-henkisen uusioperheen raha on kortilla. Punalaputettuja tuotteita täytyy löytää. Pelkkää makaronia ja jauhelihaa on puuduttavaa syödä.

– Ei me kyllä varmaankaan tultaisi toimeen ilman punalapputuotteita. Ikävältä se tuntuu, Laine sanoo.

Lainetta, 42, ja hänen avovaimoaan Mia Kareniusta, 47, voi kutsua punalaputettujen tuotteiden ammattilaisiksi.

Karenius kaivaa S-mobiilisovelluksensa esiin. Näytöllä on huima luku.

Viime vuoden aikana perhe säästi punalaputettuja tuotteita ostamalla 4 079,61 euroa.

Se on hieman enemmän kuin Turun yliopiston tutkimuksen mukaan 45-vuotias pariskunta tarvitsee ihmisarvoista elämää eläessään rahaa ruokaan peräti 10 kuukauden aikana. Kyseisellä summalla saisi ostettua lähes 1 500 pakettia 400 gramman jauhelihapakkauksia.

Säästö on huima, mutta ahdistus – se on valtava.

Jani Laine ja Mia Karenius ovat olleet yhdessä vajaan viiden vuoden ajan. Pariskunta asuu Sipoossa kaksikerroksisessa asunnossa, jonka koko on 93 neliömetriä. Makuuhuoneita on kolme. Niistä yhdessä nukkuu Laineen ja Kareniuksen ohella heidän 3-vuotias lapsensa. Muut kaksi makkaria on jaettu Laineen 15-, 13-, ja 10-vuotiaiden sekä Kareniuksen 16- ja 10-vuotiaiden kesken.

Asunnon vuokra on 1 449,90 euroa. Onneksi se sentään sisältää veden. Laine etsii halvempia vuokra-asuntoja päivittäin. Kauas ei voisi kuitenkaan lähteä, sillä lasten päiväkoti ja koulu ovat vieressä.

Vuoden alussa perhe sai myönteisen asumistukipäätöksen. Tukea maksetaan 680 euroa kuukaudessa.

Kolme kuukautta työttömänä ollut Laine ei kuulu työttömyyskassaan. Hän saa peruspäivärahan lapsikorotuksen jälkeen noin 770 euroa kuukaudessa.

– Olen aina ollut työssä ja jos olen vaihtanut työnantajaa, niin seuraava on ollut aina tiedossa. Siksi kassaan on jäänyt liittymättä, Laine sanoo.

Nuorten jääkiekkovalmennuksesta Laineelle jää bensakulujen jälkeen käteen ehkä kolmisensataa euroa kuukaudessa.

Karenius työskentelee menekinedistäjänä ja ajaa työssään paljon. Kuukaudessa käteen jää pari tonnia, mutta leijonanosa tulee kilometrikorvauksista. Niistä pitää maksaa bensat ja huollot. Todellinen käteen jäävä raha on merkittävästi pienempi.

Perhe sai pitkään lapsilisät neljästä lapsesta. Viime vuoden lopulla viidennestä lapsesta saatavat lisät siirrettiin Laineen ja Kareniuksen talouteen. Lapsilisiä tulee nyt pyöreästi 680 euroa kuukaudessa.

– Oikeastihan lapset kuluttavat paljon enemmän kuin heistä saa tukia, Karenius sanoo.

”

Oikeastihan lapset kuluttavat paljon enemmän kuin heistä saa tukia.

Kaikki lapset eivät ole aina paikalla samaan aikaan, vaan viisi heistä on ajoittain toisella vanhemmallaan. Siitä huolimatta ruokaan ja päivittäistavaraostoksiin menee kuukausittain noin 1 400–1 500 euroa – vaikka kuinka hyödyntäisi punalaputettujen tuotteiden tupla-alennuksia.

Monista asioista pitää yrittää säästää. Aikuiset hankkivat vaatteita vain pari kertaa vuodessa. Pienimpien lasten kohdalla hyödynnetään kirpputoreja ja tutuilta saatuja vaatteita.

Laineella on vakioitu järjestys, jossa hän kaupan kiertää: ensin valmissalaatit, sitten lihat, makkarat ja einekset. Avovaimo on gluteenittomalla ruokavaliolla, joten einesten jälkeen Laine suuntaa gluteenittomien leipien perään.

– Ne eivät mene niin nopeasti, ne voi siksi jättää tuohon väliin, Laine sanoo.

Leipähyllyltä tie vie kuivatavaroiden pariin ja maitohyllylle. Suurperheessä menee parhaimmillaan jopa 26 litraa maitoa viikossa.

– Me tarvittaisiin oma lehmä, Karenius huikkaa.

Usein Laineen ostoskärryt ovat täynnä muutamaa minuuttia vaille yhdeksän. Silloin kannattaa vielä odotella hetki. Suurin virhe olisi kiiruhtaa kassalle.

Kello 21 kajahtaa huojentava kuulutus: punalaputetut tuotteet eivät enää ole 30, vaan peräti 60 prosentin tarjouksessa.

Monesti kassahenkilö hymyilee ja huikkaa Laineelle, että jahas, löysit taas näin paljon. Tavoite on täysi kärryllinen. Parhaimmillaan joka ikinen tuote on punalaputettu.

Esimerkkiostosten normaalihinta olisi ollut 210 euroa. Viittä minuuttia aiemmin hinta olisi ollut 147 euroa. Nyt maksettavaa jäi vain 84 euroa.

Sekin summa kirpaisee.

– Meidän punalappuostosten hinta on noussut vuodessa keskimäärin 40 eurosta kuuteen kymppiin, vaikka ostosten määrä on pysynyt suunnilleen samana, Laine huomauttaa.

Laineella on kaupassa naamatuttuja. He ovat eläkeikäisiä ihmisiä, jotka hänen tavoin ostavat lähinnä laputettuja tuotteita. Laine on lähikaupassaan nuorin, joka niitä kerää. Hän nappaa niitä paljon enemmän kuin muut.

Tuotteista ei koskaan tarvitse kuulemma tapella, mutta pientä kisailua on. Jotkut ärähtävät, jos Laine jää katselemaan ja vertailemaan tarjoustuotteiden hintoja turhan pitkäksi aikaa.

– Minusta ne ovat jokaisen oikeus. Jokainen saa katsoa ja ottaa lapputuotteita niin paljon kuin haluaa ja tarvitsee, hän sanoo.

– Hyvätuloisetkin. Sehän vähentää ruokahävikkiä.

Perhe havahtui punalapputuotteisiin pandemian alun aikoihin. Karenius oli äitiyspäivärahalla ja Laine lomautettiin. Ruokaan ei ollut rahaa samaan malliin kuin ennen. Yhteiset tulot eivät kattaneet edes koko vuokraa.

”

Se oli mulle aluksi vaikeaa ja noloa, että kerättiin aletuotteita.

Mia Karenius koki, että hänen piti perustella myyjille sitä, että valtaosa kassahihnan tuotteista oli tarjouksessa.

– Jotain, että ollaan suurperhe ja siksi näin. Se oli mulle aluksi vaikeaa ja noloa, että kerättiin aletuotteita. Enää se ei tunnu missään, Karenius sanoo. Eikä sillä sinänsä ole väliä, vaikka tuntuisi. Vaihtoehtoja kun ei oikein ole.

– Koko ajan se nakertaa takaraivossa, että koko ajan pitää laskea rahoja ja hintoja, Karenius sanoo.

Se vie yöunia.

Yläkerrassa pyykkäystä odottaa viitisen koneellista likapyykkiä. Ne pestään, kunnes kunnes pörssisähkön hinta on riittävän alhaalla. Saunomisen ehdoton kipuraja on 10 senttiä kilowattitunnilta. Viime syksynä saunaa ei juuri lämmitetty.

Silti sähkölasku on noussut kahdesta kympistä sataseen.

Hintojen nousun vuoksi punalaputettujen tuotteiden merkitys perheen pärjäämiselle on korostunut. Harmikseen Laine on huomannut sen, että niitä löytyy aiempaa vähemmän. Se kertoo hänen mukaansa siitä, että muillakin alkaa olla tiukkaa.

Tiukkaa on myös saada perheen pakastimien ovia kiinni. Ne kun pursuavat pääasiassa punalaputettua lihaa ja gluteenitonta leipää. Aamiaispöytä on taas täynnä punalaputettua leipää ja punalaputettuja urheilujuomajauheita. Monien tuotteiden päivämäärä on ollutta ja mennyttä.

– Mutta ovat ne silloinkin syötäviä. Pitää katsoa, miltä ruoat näyttävät, ei niitä päivämääriä. Pyritään siihen, että emme heitä mitään pois. Jos jotain jää yli, niin koira kyllä syö.

Koira on sekarotuinen Pepsi, jonka kustannuksiin menee pari kymppiä kuukaudessa. Koirasta luopuminen ei tule kysymykseenkään, sillä se on perheenjäsen.

Punalaputettuihin tuotteisiin nojaaminen masentaa, Laine ja Karenius sanovat.

Mutta on niissä säätämisen lisäksi toinenkin hyvä puoli. Perhe syö nyt monipuolisemmin kuin silloin, kun talous oli paremmalla tolalla. Perhe on näkökulmasta riippuen joutunut tai päässyt kokeilemaan erilaisia lihatuotteita, joista ei ollut aiemmin edes kuullut. Ehdoton suosikkilöytö on nyhtönauta, joka on kuulemma harmillisen harvoin tarjouksessa.

– Se maksaa normaalisti jotain 20 euroa kilolta. Ei meillä olisi siihen varaa. 60 prosentin tarjouksen jälkeen se on halvempaa kuin jauheliha, Laine sanoo.

Kilohinnaksi jää tuolloin seitsemisen euroa. Jauhelihan kilohinta on halvimmillaan samaa luokkaa, laadukkaampien lähes kympin.

Muutenkaan Laine ja Karenius eivät rustaa kauppalistaan kuin pakolliset tuotteet, kuten maidon ja hedelmät. Kaikki muut ostokset riippuvat siitä, mitkä tuotteet ovat tarjouksessa.

– Siinä tulee sitä yllätyksellisyyttä, että okei, nyt syödäänkin tällaista, Laine sanoo.

Jos Laine ja Karenius asuisivat vain kahdestaan, heillä ei todennäköisesti olisi taloushuolia. Asunto ja siten myös vuokra olisivat pienempiä, ruokaan ja päivittäistavaroihin menisi vain murto-osa nykyisestä.

Todennäköisesti tämänkin jutun perään joku kommentoi, että kannattiko tehdä noin monta lasta. Laine ja Karenius naurahtavat tällaiselle ajattelutavalle.

– Ei tilanne välttämättä ollut tällainen silloin, kun lapsia saatiin. Eikä lasten saamista voi mitata rahassa, Karenius sanoo.

Laine tiedostaa, että kaikenlaisia kikkailun mahdollisuuksia olisi. Esimerkiksi jos pariskunta ottaisi eron ja muuttaisi paperilla erilleen, mutta pysyisi oikeasti yhdessä, he saisivat suuremmat tuet kuin nyt.

– Teinit voisi heittää vaikka siihen toiseen asuntoon, Laine naurahtaa.

Pari ei ole ajatellut tällaiseen ryhtyä, mutta Laineelta heruu ymmärrystä niillekin, jotka ryhtyvät.

– Valtio ajaa tuohon. Kaikki hinnankorotukset ajavat ihmisiä tekemään tällaisia ratkaisuja, Laine sanoo.

– Lapsiperheet ovat väliinputoajia, Karenius jatkaa.

”

Lapsiperheet ovat väliinputoajia.

Joulukuussa Laine ja Karenius olivat hetken onnellisia, rentoutuneita. Tuplana maksetut lapsilisät mahdollistivat ensimmäisen vain kahdestaan tehdyn ulkomaanreissun neljään vuoteen. Avopari piipahti laivalla Tukholmassa. Tuntui ihanalta olla vain kahdestaan ja olla tekemättä ikuiselta tuntuvia kotitöitä.

Haaveena olisi tehdä uusi reissu tässä joskus, vain kahdestaan. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ennen kuin Laine saa töitä – eikä sekään välttämättä auta. Sekä Laine että Karenius ovat ulosotossa. Suojaosuudenkin jälkeen palkasta leikattaisiin sellainen siivu, ettei säästöön jäisi senttiäkään. Suojaosuus lasta kohden on 8,99 euroa päivässä.

Pari toivoo, että lapsiperheitä otettaisiin tukiasioissa paremmin huomioon, esimerkiksi verotuksen kautta.

– Arkadianmäellä pitäisi herätä. Monilla perheillä on mennyt talous kuralle esimerkiksi sähkölaskujen vuoksi. Päättäjille ne ovat pieniä rahoja, mutta eivät ne ymmärrä tavallisten ihmisten tilannetta, Laine ja Karenius sanovat.

Jossain määrin perhe on turtunut tilanteeseensa. He tietävät, etteivät todellakaan ole taloushuoliensa kanssa yksin. Se antaa jonkinlaista vertaistukea, mutta tuntuu samalla erittäin surulliselta.

Eniten harmittaa se, ettei lasten unelmia voi tukea. Laineen 15-vuotias haluaisi lähteä lukioon aivan eri puolelle Suomea. Se tuskin onnistuu – tai jos sen laittaa onnistumaan, lapsi joutuisi kustantamaan elämänsä itsenäisesti. Se tarkoittaisi opintolainaan tukeutumista jo kovin nuorella iällä.

– Sellaisiin ratkaisuihin tämä tilanne vaikuttaa. On niin ikävää sanoa, etten voi tukea taloudellisesti millään tavalla, Laine sanoo.