Aron Kiviharju on ikäluokkansa maaginen jalokivi, joka koputtelee jo 16-vuotiaana SM-liigan portteja.
Kiekko pelataan viivaan Aron Kiviharjulle.
Heti alkaa tapahtua. Suomen pakki pistää liikettä töppösiin ja tanssahtelee siniviivaa pitkin pikkumustaa samalla leipoen. Tshekin karvaajat yrittävät pysytellä mukana sivuttaisliikkeessä ja peittää laukaisulinjaa.
Kiviharju jatkaa liikettä, huomaa auenneen väylän, kääntää nopeasti rystylle ja spurttaa läpi. Koko Tshekin viisikko seuraa jähmettyneenä vierestä, kun suomalainen painaa suoraa linjaa kohti maalia ja ampuu kiekon sisään.
Turbonappi pohjassa. Kiekko lapaan liimattuna. Siltä se näytti.
Arvostetun Hlinka–Gretzky-junioriturnauksen pronssiottelussa 6. elokuuta tehty maali levisi laajalle Twitterissä. Sitä kelpasi kelailla.
– Joku on aikanaan sanonut, että aina kun saat kiekon, pistä jalat liikkeelle. Katsoin, että keskustassa on tilaa, pannaan jalat liikkeelle ja koetetaan haastaa kohti maalia, Kiviharju kertaa väläytystään.
Hän tiesi, mitä tehdä.
– Molarikoutsi oli sanonut pelipalaverissa, että ampukaa ylös, molari jättää sinne aukkoja. Hyödynsin sen. Sieltä löytyi kilven yläpuolelta tilaa.
Hurjinta tässä kaikessa oli se, että 16-vuotias Kiviharju oli vuotta nuorempi kuin valtaosa vastustajista. Silti hän oli nopeampi, taitavampi ja peliälyltään terävämpi kuin kukaan muu kentällä olleista.
Ja siksi hänestä povataan jo nyt yhtä kärkinimeä NHL:n vuoden 2024 varaustilaisuuteen.
Urheilulehti
Lisää laatujournalismia
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehden kausioppaassa SM-liiga 2022–23. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Kiviharjun sukunimellä on kulttimaine turkulaisessa jääkiekossa, sillä hänen isänsä Jani Kiviharju oli aikansa vihatuimpia liigapelaajia.
Kiviharju, tutummin ”Stouni”, pelasi TPS:n riveissä vuodet 1996-2004 ja loi mainetta ärhäkkänä nelosketjun laiturina, joka ärsytti vastustajia renttumaisella ja arpia pelkäämättömällä pelityylillään. Kiviharju voitti Palloseurassa kolme peräkkäistä Suomen mestaruutta vuosina 1999–2001. Niin kutsutun ”rottaketjun” täydensivät Mikko Rautee ja Marco Tuokko.
Kaudella 2005–06 Jani Kiviharju edusti Tanskan liigassa Efb Ishockeyta. Aron Kiviharju syntyi kesken tuon kauden, tammikuussa 2006. Hänen syntymäpaikakseen on aikakirjoihin merkitty Esbjerg, Tanska.
Jani Kiviharju lopetti pelaajauransa samana keväänä ja toi perheensä takaisin Turkuun. Aronilla ei muistikuvia Tanskasta ole. Hän oli vain muutaman kuukauden ikäinen, kun kotimaa kutsui.
– Yksi viikon lomareissu on sittemmin tehty Tanskaan. Käytiin vähän kurkkimassa niitä nurkkia, missä silloin asuttiin, Aron Kiviharju kertoo.
”
Käytiin vähän kurkkimassa niitä nurkkia, missä silloin asuttiin.
Aron Kiviharju isänsä Jani Kiviharjun ja Saku Koivun seurassa vuonna 2012. Kuva: Juha Sinisalo
Hän oli kolmen vanha, kun isä vei hänet ensi kerran TPS:n isä–poika-luisteluun.
– Sillä polulla ollaan edelleen ja siitä asti ollaan Turun Palloseurassa oltu aina tähän päivään asti, Kiviharju sanailee ylpeänä.
Isälleen hän jakaa kiitosta.
– Hän on ollut ihan äärettömän iso tuki. Hän on itse pelannut ja valmentanut tässä seurassa. Se apu on ollut todella iso, ja hän valmensikin minua tiettyyn pisteeseen saakka ja pystyi auttamaan minua silloin pikkujunnuna kehittymään myös pelaajana. Hän vaati minulta tosi paljon. Uskon, että se kantaa hedelmää tässä kohtaa.
Pientä huumoria voi repiä siitä, että poika on pelaajana aivan toista maata kuin isänsä.
– No joo! Sitä on aika moni sanonut, Aron Kiviharju naurahtaa.
– Mutta kyllä minä arvostan sitä, millainen pelaaja hän oli. Hän oli joukkueelle tärkeä pelaaja ja auttoi omassa roolissa joukkuetta menestymään.
Ei liene aivan sattumaa, että Kiviharjun pelivuodet osuivat TPS:n viimeisimpään dynastiaan vuosituhannen taitteessa. Hannu Jortikan johtama joukkue vilisi tähtiä, mutta ryhmä kaipasi myös Kiviharjun kaltaisia pelottomia sotureita.
Aron Kiviharju ei ollut vielä syntynytkään isänsä TPS-pelivuosina, mutta hän on katsellut vanhoja videoklippejä isästään.
– Olen nähnyt muutaman härnäysvaihdon, missä vastustaja on vähän turhautunut häneen ja ottanut jäähyn. Sellaisiakin pelaajia tarvitaan menestyvässä joukkueessa.
Jani Kiviharju TPS:n mestaruusjuhlissa 2001. Kuva: PETER JANSSON
Aron Kiviharju Turussa 2022. Kuva: Tatu Lertola
Aron Kiviharju oli isänsä tapaan aluksi hyökkääjä. Jo kahdeksanvuotiaana isä kuitenkin keksi vaihtaa hänet puolustajaksi. Jani Kiviharju toimi tuohon aikaan poikansa juniorijoukkueen valmentajana. Oli juuri siirrytty pitkän kentän peleihin.
– Hän oli miettinyt ihan fiksusti, että saan pakkina enemmän kiekkoa omassa päässä, kun peli pyörii siellä. Pakki saa yleensä päädyssä kiekon ja saa olla enemmän kiekon kanssa tekemisissä. Tämä on se tarina, miten olen pakiksi päätynyt.
Kiviharju kirjoitti suomalaista kiekkohistoriaa viime keväänä, kun hänestä tuli ensimmäinen U16-ikäluokan pelaaja, joka pelasi Suomen paidassa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Kiviharju sanoo, ettei hän alkukaudesta ollut edes miettinyt koko asiaa. Hän oli tuolloin vasta 15-vuotias.
Huippulupaus kuitenkin nousi jo TPS:n U20-joukkueeseen ja takoi nuorten liigassa pelaamissaan 35 ottelussa ikäisekseen ällistyttävät tehot 7+23=30.
– Kun kauden aikana homma kulki mielestäni hyvin seurajoukkueessa, pystyin laittamaan 18-vuotiaiden kisat tavoitteeksi. Päätin, että lyön all in sille, että pääsisin sinne kisoihin.
Kiviharju oli mukana muutamalla Pikkuleijonien leirillä. Lopulta MM-valinta osui kohdalle.
– Olihan se hieno fiilis, kun sai nähdä oman nimen listalla.
”
Päätin, että lyön all in sille, että pääsisin sinne kisoihin.
Kuva: CHRISTIAN KOLBERT / Lehtikuva
Eikä hän lähtenyt kisoihin selviytymään tai pyörimään jaloissa – vaan takomaan tulosta. Kiviharju viiletti piste per peli -tahdissa ja syötti kuusi maalia kuudessa ottelussa, kun Suomi saavutti Saksassa pelatuista kisoista pronssia.
– Se oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia, mitä jääkiekossa olen tähän mennessä saanut kokea. Se oli todella ammattimaisesti järjestetty turnaus, kuten MM-kisat yleensä ovat.
Ammattimaisesti järjestetty turnaus?
16-vuotiaan suusta harvoin kuulee tällaista kieltä, mutta Kiviharju vaikuttaa olevan poikkeustapaus myös jään ulkopuolella. Haastattelussa hän katsoo suoraan silmiin, on itsevarma ja vastailee kysymyksiin terävällä tyylillä.
– Pronssi tuolta karkeloista on erittäin kova suoritus. Muistan varmasti koko loppuelämäni sen reissun.
Aron Kiviharju voitti Pikkuleijonien riveissä vuotta nuorempana MM-pronssia. Kuva: CHRISTIAN KOLBERT / Lehtikuva
Kiviharju on jo tottunut pelaamaan itseään pari vuotta vanhempien kanssa, mistä on hänelle hurjasti hyötyä. Sparrivastus on koko ajan kovempi ja isompi – ja pakottaa hänet pelaamaan oman kapasiteettinsa ylärajoilla.
– Pitää pelata vähän eri lailla, kun vastustajat ovat isompia ja painavampia. 75-kiloisena ei välttämättä kannata lähteä painimaan 90-kiloista vastaan siellä kentällä, Kiviharju hymähtää.
– Vähän pitää eri tavalla pelata niitä kamppailutilanteita.
Kiviharju ei ole pelkkä hyökkäyspään taituri. Hän on häkellyttävän hyvä myös omassa päässä paineen alla. Hän osaa blokata laukauksia, riistää kiekkoa mailalla ja purkaa tilanteita nopeilla käännöksillä ja loistavalla kiekonsuojaamisella.
Pakkilupaus Aron Kiviharju on toisen polven tepsiläinen. Kuva: Kalle Parkkinen
Miten ihmeessä hänellä onkin niin mallikkaat kiekonkäsittelytaidot, pelikäsitys ja kyky rytmittää peliä jo näin nuorena juniorina?
– Paljon olen tietenkin harjoitellut näitä asioita. Se on yksi syy. Mutta sitten myös apinoin noita maailman huippupelaajia. He tekevät asioita aika hienosti ja pyrin sitten heidän pelistään pohtimaan kaikkea, Kiviharju sanoo ja jatkaa.
– Katson pelejä ja sieltä pystyn katsomaan, että aa, tuo tekee noin, pystyisinkö itse tekemään vielä paremmin. Väitän, että paljon katsomalla, tekemällä ja harjoittelemalla – sitä kautta se on tullut.
Esikuvikseen Kiviharju luettelee tuttuja nimiä NHL:n terävimmästä kärjestä: Cale Makar, Adam Fox ja Victor Hedman.
– Ja sitten tietty näitä vanhoja pelaajia, ihan kautta aikain parhaita kuten Bobby Orr ja Paul Coffey. Muutaman klipin olen nähnyt.
”
Katson pelejä ja sieltä pystyn katsomaan, että aa, tuo tekee noin, pystyisinkö itse tekemään vielä paremmin.
Myös kotikulmilta löytyy idoli, Petteri Nummelin, joka on Kiviharjujen perhetuttu. Nummelinin poika on pelannut samassa juniorijoukkueessa Aronin kanssa. Nykyään Sveitsissä valmentava leijonalegenda on sparraillut nuorta Kiviharjua.
– 18-vuotiaiden MM-kisojen aikanakin soiteltiin hänen kanssaan. Se ei ollut oikeastaan mitään rakettitiedettä, vaan loppupeleissä hän antoi aika simppeleitä ohjeita. Mutta niillä on painoarvoa, kun kuulet niitä pelaajalta, joka on pelannut monet arvokisat ja menestynyt ja ollut ihan maailman parhaita puolustajia omassa roolissaan.
Iso kysymys kuuluu, murtautuuko Kiviharju jo tällä kaudella TPS:n miesten liigajoukkueeseen. Joukkueen päävalmentaja Jussi Ahokas pureskelee visaista pähkinää.
Heti alkuun hän hehkuttaa, että kyseessä todella on poikkeuksellinen lahjakkuus.
– Onhan hän ikäistään paljon kypsempi. Hän harjoittelee erittäin hyvin ja on kaikin puolin kirkassilmäinen nuori mies, todella fiksu ja sosiaalinen poika, Ahokas sanoo ja ylistää Kiviharjun avauspelaamista, joka on jo huipputasoa.
Asian toinen puoli on se, että TPS on liigan kärkijoukkueita, joka tavoittelee tosissaan menestystä. Siksi kokoonpanoon ei niin vain voida ottaa keskeneräistä 16-vuotiasta pelaajaa.
– Se paikka pitää ansaita. Meillä on aika kova pakisto, eikä täällä saa mitään ilmaiseksi, vaikka onkin lahjakas, Ahokas sanoo.
– Meidän pitää miettiä sitä, että hän on ylivoimapakki ja tarvitsee isoja minuuttimääriä. Ei häntä ole järkeä pistää seiskapakiksi.
Jussi Ahokas näkee, että Kiviharjulla on vielä haasteita luistelu- ja kamppailutilanteissa SM-liigaa ajatellen. Kuva: Kari Mankonen
”
Meillä on aika kova pakisto, eikä täällä saa mitään ilmaiseksi, vaikka onkin lahjakas.
Varmaa on, että Kiviharju pelaa tällä kaudella myös A-junioreissa. Auki on se, kuinka paljon liigaruutua on tarjolla. Isot minuuttimäärät junioreissa luultavasti palvelevat pelaajan kehittymistä paremmin kuin jämäminuutit miehissä.
Lukkoa vastaan pelatussa miesten harjoitusottelussa myös Kiviharjun luonnolliset heikkoudet näkyivät.
– Tietyissä luistelu- ja kamppailutilanteissa näki, että siinä on liigatasolla vielä haasteita. Kyllä hänestä pelaaja tulee, siitä ei kahta sanaa, mutta nyt pitää miettiä, että mitä on oikeasti järkevä tehdä tuollaisen pojan kanssa.
Ahokas sanoo suoraan, ettei Kiviharju ole menestyvän liigajoukkueen puolustaja. Vielä.
– Vielä tällä hetkellä hän ei ihan siellä ole.
Päävalmentaja muistuttaa myös, että koulukin on hoidettava. Kiviharju on juuri aloittanut Turun kauppaopistossa toisen asteen koulutuksen.
– Hänen pitäisi pystyä sekin hoitamaan hyvin.
”
Tietyissä luistelu- ja kamppailutilanteissa näki, että siinä on liigatasolla vielä haasteita.
Aron Kiviharju ja Tapparan Philip Granath taistelivat kiekosta syyskuussa 2022. Kuva: Kalle Parkkinen
Kiviharju ei kiirehdi. Hän sanoo haluavansa hoitaa koulun mahdollisimman hyvin, jotta hän saa tutkinnon taskuunsa. Liiga-askiin hän ei aio väkisin vääntäytyä vielä tässä vaiheessa, vaikka liigapelit mielessä siintävätkin.
– Totta kai haluan pelata siellä, sillä tämä on kotiseura, rakas seura ja tärkeä seura, joten olisi kunniatehtävä pelata siellä. Mutta kiirettä ei sillä tavalla kannata pitää sen asian suhteen, Kiviharju puntaroi kypsään sävyyn.
Yhden asian hän kuitenkin ilmoittaa tässä ja nyt, Turkuhallin tyhjässä ruokalassa elokuisena keskiviikkopäivänä.
– Olen päättänyt, että jokin päivä pelaan NHL:ssä.
– Koska se sitten on? Sitä ei kukaan tiedä, mutta sitä kohti paiskin duunia ja nautin tästä, että saan ylipäätään tehdä sitä, mistä tykkään. Sen olen päättänyt, että sinne NHL:ään menen keinolla millä hyvänsä.
