Lars Kepler -nimimerkin takana oleva aviopari Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril ovat huomanneet, että kun he puhuvat kirjan juonesta ja kirjoittamisesta, he puhuvat samalla vähän kaikesta. –Jos jollakulla on ongelmia avioliitossa, kannattaa luoda yhteinen kirjailijanimi! Kuva: Karl Nordlun / Bonnier
Kirjailijanimi Lars Keplerin uusimman dekkarin idea syntyi, kun ruotsalainen kirjailijapariskunta löysi kesken automatkan metsästä verisiä luita.
Lars Keplerin uusin dekkari sai alkunsa, kun kirjailijapariskunnan tytär halusi pandemia-ajan automatkalla pysähtyä metsään pissalle.
Metsästä löytyi yllättäen iso muovipussi täynnä verisiä luita.
Se oli kauhea löytö. Aivan kuin ihmisen ruumis, mutta ilman kalloa.
– Jäimme odottamaan poliisia, Lars Kepler- nimimerkin toinen osapuoli Alexandra Coelho Ahndoril kertoo.
Tapahtumat olivat kuin suoraan dekkarista, mutta todellisuus on usein paljon karmeampaa kuin kukaan pystyisi keksimään, Alexandra ja hänen aviomiehensä Alexander Ahndoril tietävät.
Poliisit toimivat metsässä ammattimaisesti. He ottivat tilanteen haltuunsa. Poliisit eivät tunnistaneet, että löydöksestä ilmoittanut pariskunta on nimimerkki menestysdekkaristi Lars Keplerin takana.
Tai ainakaan he eivät sanoneet mitään.
Alexandra Coelho Ahndoril on ammatiltaan näyttelijä. – Näyttelijän työssä pitää saada teksti elämään ja niin se on myös kirjailijan työssä. Kuva: Sami Kero
”
Siitä hetkestä metsässä dekkarimme Hämähäkin idea sai alkunsa.
– Siitä hetkestä metsässä dekkarimme Hämähäkin idea sai alkunsa. Aloimme ajatella, kuinka hämähäkki saalistaa uhrinsa.
Metsästä löytyneiden luiden arvoitus ei koskaan ratkennut. Myöhemmin Alexandra ja Alexander soittivat poliisille ja kysyivät, voisiko poliisit kertoa, kuuluivatko luut ihmiselle.
Mutta he eivät vastanneet.
Alle kaksi vuotta metsäkohtauksen jälkeen pariskunnan yhdeksäs dekkari Hämähäkki (Tammi) on valmis.
Dekkari alkaa siitä, kun Kapellskäristä Ruotsista löytyy säkki, joka on kiinni puussa ja siinä on ollut pitkään ruumis – sekä valkoinen patruunan hylsy.
Asialla on sarjamurhaaja, joka on lähettänyt jo kolme vuotta sitten Ruotsin turvallisuuspalvelussa Säpossä työskentelevälle Saga Bauerille kryptisen postikortin, jossa kerrotaan yhdeksästä valkoisesta ammuksesta.
Yksi niistä on varattu Ruotsin keskusrikospoliisin komisario Joona Linnan tappamiseen, mutta jos Saga Bauer ymmärtäisi sarjamurhaajan vinkit, hän voisi pelastaa Joonan hengen.
– Olemme halunneet pitkään kirjoittaa kommunikoivasta sarjamurhaajasta, ja nyt oli oikea aika meille, Alexandra Coelho Ahndoril sanoo, kun tapaamme helsinkiläisessä luksushotellissa lauantai-iltana.
Alexander Ahndoril sai ensimmäisen romaaninsa julkaistua jo 20-vuotiaana. – Minulla ei ollut varaa ottaa kopioita käsikirjoituksesta, joten lähetin ainoan kappaleen kustantamoon, mutta onneksi se julkaistiin. Kuva: Karl Nordlund/Bonnier
”
Sarjamurhaaja on hyvin älykäs ja systemaattinen, aina vähän edellä poliisia ja tekee suurta hämähäkinverkkoa samalla aikaa.
Sarjamurhaaja syyttää poliisia, jos poliisi epäonnistuu jäljittämään hänet.
Alexander Ahndorilin mielestä oli mielenkiintoista luoda sellainen rikollinen.
– Hän on hyvin älykäs ja systemaattinen, aina vähän edellä poliisia ja tekee suurta hämähäkinverkkoa samalla aikaa, Alexander Ahndoril sanoo.
Alexander on 30 vuotta yhdessä olleesta pariskunnasta hiljaisempi, vaikka molemmat ovat puheliaita. Alexandra on käänteissään nopeampi ja ottaa määrätietoisesti ohjat käsiinsä.
Se ilmenee heti haastattelun alussa, kun etsimme hotellin käytävällä hissiä. Alexandra nappaa hissiin tarvittavan hotellin kulkuluvan toimittajan kädestä ja löytää ensimmäisenä oikean kulkureitin.
Tässä he nyt istuvat hotellihuoneen pienellä sohvalla vierekkäin.
– Kirjoitamme myös vierekkäin, pariskunta sanoo.
Molemmilla on oma tietokone. Toinen lukee toisen tekstin ja tekee korjauksia ja toinen katsoo lopputuloksen ja tekee ehkä muutoksia. Valmiin merkki on se, kun molemmat ovat tyytyväisiä ja ajattelevat ”täydellistä”.
– Se on hyvin inspiroivaa täyttää Alexanderin aukkoja, ja lopussa emme tiedä kuka kirjoitti mitäkin.
Pariskunnalla on kolme tytärtä, nyt jo 22-, 21- ja 17-vuotiaat. He ovat kasvaneet niin, että vanhempien huoneen ovi on aina auki ja sisään voi tulla milloin vain.
– Kun lapset olivat pieniä, kirjoitin yhdellä kädellä ja pidin lasta toisella kädellä, Alexander kertoo.
Yhteistyö ei ole aina ollut yhtä saumatonta. Aluksi he yrittivät kirjoittaa yhdessä lastenkirjaa, mutta se ei toiminut.
– Väittelimme kaikesta. Silloin tajusimme, että meidän pitää luoda kolmas kirjoittaja, että pystymme jättämään omat egomme, Alexandra sanoo.
Näin syntyi nimimerkki Lars Kepler.
– Olemme huomanneet, että kun puhumme kirjan juonesta ja kirjoittamisesta, puhumme samalla vähän kaikesta. Olemme oppineet ratkaisemaan ongelmia puhumalla, Alexander sanoo.
– Jos jollakulla on ongelmia avioliitossa, kannattaa luoda yhteinen kirjailijanimi!
Alexander ehdotti nimeä Kepler. Se kuulosti kummastakin hyvältä. Tähtitieteilijä Johannes Kepler eli vuosina 1571–1630.
Lars on Alexandran idea ja kunnianosoitus jo edesmenneelle ruotsalaiselle dekkaristi Stig Larssonille, jota kumpikaan ei ehtinyt tavata.
”
Emme ajatelleet kirjoittavamme dekkareita ennen kuin keksimme nimen Lars Kepler.
Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril tapasivat, kun Alexandra opiskeli teatterikoulussa näyttelijäksi. – Alexander sanoi, että olisi parempi olla kirjoittaja. Kuva: Karl Nordlund/Bonnier
– Emme ajatelleet kirjoittavamme dekkareita ennen kuin keksimme nimen Lars Kepler. Sitten oli ilmeistä, että tätä tulemme tekemään, Alexander sanoo.
He tapasivat Tukholmassa juhlissa. Alexander oli 25 ja ollut jo kerran naimisissa. Alexandra oli tuolloin 24.
Alexandra oli muuttanut Etelä-Ruotsista Tukholmaan ja saanut opiskelupaikan arvostetusta teatterikoulusta.
– Sitten tapasin Alexanderin, ja hän sanoi, että olisi parempi olla kirjoittaja.
Alexandra kävi näyttelijäopintonsa loppuun, vaikka koki, että kirjoittaminen on myös hänen juttunsa.
– Näyttelijän työssä pitää saada teksti elämään ja niin se on myös kirjailijan työssä.
Alexander oli saanut ensimmäisen romaaninsa julkaistua jo 20-vuotiaana. Se oli vielä kirjoituskoneiden aikaa.
– Minulla ei ollut varaa ottaa kopioita käsikirjoituksesta, joten lähetin ainoan kappaleen kustantamoon, mutta onneksi se julkaistiin.
Alexandraa naurattaa.
– Rohkeaa, todella rohkeaa!
2009 Ruotsissa kohistiin kirjailija Lars Kepleristä. Salaperäisen herran esikoiskirja Hypnotisoija myi yli 400 000 kappaletta. Hypnotisoijasta on tehty elokuva.
– Käytimme esikoisdekkarissamme Hypnotisoijassa silloista kotiamme tapahtumapaikkana. Se ei ollut hyvä idea, Alexandra Coelho Ahndoril kertoo.
– En voinut enää asua siellä. Ilmapiiri muuttui omassa kodissa. Minun piti käydä joka yö tarkistamassa, että ovi on lukossa.
He muuttivat pois. Uuden kodin pankkilainaneuvottelut päättyivät hyvin. Pankinjohtaja oli lukenut Hypnotisoijan ja antoi hyvät lainaehdot.
– Kun menimme pankista kotiin metrolla, lipunmyyjä sanoi, että tekö kirjoititte Hypnotisoijan. Olin otettu, että pankinjohtaja ja metron työntekijä lukevat samaa kirjaa, Alexandra Coelho Ahndoril kertoo.
– Dekkari tavoittaa kaikki kansankerrokset. Voimme kirjoittaa kaikista niistä kerroksista.
Helsingin Kirjamessuilla vieraillut pariskunta iloitsee siitä, että Helsingissäkin nimikirjoitusjonossa oli kaikenikäisiä, nuoria, eläkeläisiä, keski-ikäisiä...
– Olemme onnellisia siitä, että meillä on monenikäisiä lukijoita.
Kaksikko varautui Kirjamessujen jonoihin jo ennen esiintymistään ja signeerasi 200 Hämähäkki-kirjaa kustantamonsa Tammen tiloissa.
Supersuosittujen Lars Kepler -kirjojen päähenkilönä on suomalaissyntyinen komisario Joona Linna. Hän on kunnianosoitus kirjailija Väinö Linnalle, joka on pariskunnan lempikirjailija.
– Halusin osoittaa kunnioitusta suurelle ruotsinsuomalaiselle vähemmistölle. Leikin ruotsinsuomalaisten kanssa lapsena. Rakastin heidän melodista aksenttiaan, Alexandra Coelho Ahndoril kertoo.
– Väinö Linnan henkilöt ovat sankareita, mutta eivät supersankareita, Alexander Ahndoril sanoo.
Samalla he halusivat luoda itsepäisen päähenkilön, joka ei pelkää mitään ja joka haluaa pelastaa ihmiset. Rikos on hyvä tapa kirjoittaa maailmasta.
– Dekkari on kirjallisuudenlaji, joka avautuu koko yhteiskunnalle, Alexandra ja Alexander sanovat.
”
Dekkari on kirjallisuudenlaji, joka avautuu koko yhteiskunnalle.
Pariskunta käytti esikoisdekkarissaan Hypnotisoijassa silloista kotiaan tapahtumapaikkana. – En voinut enää asua siellä. Minun piti käydä joka yö tarkistamassa, että ovi on lukossa, Alexandra Coelho Ahndoril kertoo. Kuva: Karl Nordlund/Bonnier
Päähenkilö Joona Linna on muuttunut yhdeksän kirjan aikana. Hänestä on tullut inhimillisempi, kirjailijat sanovat. Nyt hän alkaa kyseenalaistaa itsensä. Ehkä hän ei enää tee maailmasta parempaa paikkaa.
– Jokin pimeys on tullut hänen sisäänsä. Se on vaikeaa hänelle itselleen, Alexandra sanoo.
Kirjailijoilla on itselläänkin omat epäilyksen hetkensä.
– Kirjoittajina tiedämme, mitä tehdä ja voimme aina keskustella ongelmista, mutta elämässä mitä tahansa voi tapahtua, eikä voi kontrolloida melkein mitään elämässä, Alexander Ahndoril sanoo.
Joidenkin mielestä Lars Kepler -kirjat ovat muuttuneet väkivaltaisemmiksi, mutta kirjailijat ovat eri mieltä.
– Usein tapaamme poliiseja ja ambulanssinkuljettajia, jotka sanovat, että he rakastavat kirjojamme, koska kuvaamme rikospaikat sellaisina kuin ne ovat, Alexandra sanoo.
– Vihaamme väkivaltaa. Siksi kirjoitamme siitä.
Perjantaina Alexandra ja Alexander kertovat ajelleensa Helsingin Kruununhaassa taksilla. Niissä samoissa Liisankadun kortteleissa, joissa Joona Linnan vaimo aikoinaan asui. Viimeksi he kävivät Kruununhaassa neljä vuotta sitten edellisellä Suomen-vierailullaan.
– Joka kerta, kun olemme Suomessa, pitää tehdä taustatyötä kirjoille, Alexander ja Alexandra sanovat.
Hotellin tyhjät käytävät saavat mielikuvituksen liikkeelle. Alexandra ja Alexander eivät muista, että yksikään murha olisi tapahtunut heidän kirjoissaan hotellissa.
– Hissi olisi myös hyvä tapahtumapaikka dekkarille, Alexander sanoo, kun poistumme hissillä hotellin alakertaan.
Uusin kirja on kirjailijapariskunnan mielessä tuoreena. Suosikkeja omasta tuotannosta ei ole.
– Kirjat ovat kuin lapsia, rakastat niitä kaikkia, mutta ne ovat kaikki erilaisia, molemmat sanovat kuin yhdestä suusta.
Pariskunnalla on yhdessä kirjakerho. He lukevat kahdestaan kaikenlaisia kirjoja, suurimmalta osalta nykykirjallisuutta. Donna Leonista Karl Ove Knausgårdiin ja Gillian Flynniin.
– Kirjallisuus oli meille pelastusrengas lapsena, Alexandra sanoo.
Kummatkin olivat ahkeria kirjastossa kävijöitä.
– Minulla oli mukava kiinalainen kirjastonhoitaja, joka neuvoi minua, Alexander sanoo.
– Minun kirjastonhoitajani oli muuten suomalainen, Alexandra sanoo.
Kirjoittamisen paras palkinto on se, että voi keksittyä kirjoittamaan kokopäiväisesti kirjoja. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta.
– On fantastinen etuoikeus saada tehdä työtä, jota rakastaa, Alexandra Coelho Ahndoril sanoo.
