Kuukausiliite|Suurhenkilöt
Lenin-rihkama on lentänyt roskiin. Tilalle tarvitaan eurooppalaisia ikoneita.
Euroopalla on uusia sankareita, jotka ansaitsevat uudet fanituotteet.
Mikko-Pekka Heikkinen HS
Vielä kotva sitten Suomessakin hellittiin neuvostonostalgiaa. Saatettiin pukeutua Leninin potretilla tai punalipulla koristeltuun t-paitaan. Huumorilla tai puolitosissaan.
Enää vitsi ei oikein naurata. Venäjän hyökkäyssota teki diktaattoririhkamasta mautonta. Nyt saa kurottaa hyvällä omallatunnolla länteen. Siellä elää ihan oikeita suurhenkilöitä. Sellaisia, jotka yhdistävät kansoja, eivät murhaa niitä.
Kuten esimerkiksi norjalainen Jens Stoltenberg. Hänen supersankarimaisen jämerillä kasvoillaan varustetun t-paidan kantaja saisi Kallion baareissa runsaasti selkääntaputuksia.
Onhan Naton pääsihteerinä työskentelevä Stoltenberg tasoittanut Suomen tietä sotilasliiton jäseneksi ja antanut läjäpäin toivorikkaita lausuntoja keventääkseen huolia täällä roistovaltion rajamailla.
Stoltenberg on myös toiminut kaksi kertaa Norjan pääministerinä.
Kahvikuppia tai kangaskassia koristaisi hienosti myös espanjalaisen Javier Solanan parrakas figuuri. Hän toimi Naton pääsihteerinä 1990-luvun loppupuoliskolla ja hyödynsi kylmän sodan jälkeisen suojasään luotsaamalla sotilasliitolle merkittävän itälaajennuksen, kun jäsenyyden saivat Puola, Tšekki ja Unkari.
Päättäväisyyttä ja pelisilmää Solana osoitti myös Jugoslavian hajoamissotien lopettamisessa: hän hitsasi Nato-maita yhteen, kun liittolaiset riitelivät serbikohteiden pommittamisesta.
Tai ehkä läntistä yhteenkuuluvaisuuttamme symboloisi Ursula von der Leyen -rintanappi?
Saksalainen von der Leyen tunnetaan Vladimir Putinin tiukkasanaisena arvostelijana. EU-komission puheenjohtajana hän on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista.
Aiemmin von der Leyen toimi Saksan puolustusministerinä. Silloin hän vaati Saksaa astumaan suurempaan rooliin Euroopan puolustamisessa ja hankki rahoitusta maansa taisteluvälineistön uudistamiseksi Naton edellyttämälle tasolle.
Suomen irtiotto idästä kävi lopulta niin nopeasti, että on melko ymmärrettävää, jos änkyräisimmät haluavat yhä viestitellä lännenvastaisuutta.
Jens-pinssi tai Javier-lippis palvelisivat tätäkin tarkoitusta.
Javier Solana vastusti Natoa vielä 1980-luvun alussa — siis alle 15 vuotta ennen kuin ryhtyi johtamaan sitä.
Jens Stoltenberg puolestaan koki poliittisen herätyksensä nuorukaisena, kun hän oli kivittämässä Yhdysvaltojen Oslon-suurlähetystöä Vietnamin sodan vastaisessa mielenosoituksessa.
Myöhemmin hän hoilasi nuorisopoliitikkojen kokouksessa laulua, jossa vaadittiin Norjaa ulos Natosta.
