HS:n kyselyyn vastanneet kertovat kivusta, sairaalan eteiseen syntyneistä vauvoista ja pahimmillaan kuolemasta.
Vastasyntyneiden teho-osasto Naistenklinikalla vuonna 2017. Kuva: Kalle Koponen / HS
Maija Aalto HS
”Hyvässä synnytysten hoidossa on pohjimmiltaan kyse politiikasta ja resursseista. Laadukasta hoitoa ja hoivaa ei saa vähällä rahalla”, sanoo aihetta tutkinut Anna Leppo.
HS kertoi torstaina, kuinka vauva kuoli marraskuussa kohtuun, vaikka hänen äitinsä oli pyytänyt toistuvasti pääsyä Jorvin sairaalaan.
Lue lisää: Äidiltä evättiin pääsy synnytyssairaalaan, vauva kuoli kohtuun
Leppo ei tunne tapausta eikä kommentoi sitä, vaikka hän pitääkin tärkeänä, että tapahtumien kulku selvitetään perinpohjin näin pohjattoman surullisessa tapauksessa.
Pyysimme tutkijaa miettimään teemoja, joita nousi HS:n uutisen yhteydessä tekemästä kyselystä, johon vastasi noin 350 ihmistä. Siteerattujen nimet ovat toimituksen tiedossa.
Leppo on sosiaali- ja terveystutkimuksen ja johtamisen maisteriohjelman yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on osana Koneen Säätiön rahoittamaa Kamppailu synnytyksestä -tutkimushanketta tutkinut synnytyskulttuurin muutosta Suomessa.
Hän sanoo, että kätilöt ja synnyttäjät toivovat usein samaa eli turvallista ja hyvää synnytystä, mutta poliittisilla päätöksillä aikaan saadut rakenteet tekevät toiveesta ajoittain vaikean toteuttaa.
”Synnytyksessä kaivataan aikaa. Pysähtymistä, kannustamista, kuulluksi tulemista. Sitä ammattilaiset myös haluavat antaa, mutta kiireessä se ei aina onnistu”, Leppo sanoo.
HS:n kyselyssä synnytyssairaaloiden ruuhkista on tuoreita kokemuksia, joissa kaikki on sujunut hyvin.
Toiset kertovat havainneensa kiireen, mutta kiittävät silti. Ammattilaisia kuvataan lämpimiksi ja ystävällisiksi, mutta he joutuvat välillä juoksemaan kesken lauseen toiseen saliin tai vastaamaan puhelimeen ponnistusvaiheessa.
Toiset ovat joutuneet odottamaan pitkään kotona tai jo sairaalassa ollessaan.
Jos Uudenmaan neljä synnytyssairaalaa ovat täynnä, synnyttäjiä ohjataan Lahteen, Hämeenlinnaan tai Kotkaan.
Joskus vauva syntyy matkalle, tästäkin on kyselyssä esimerkkejä.
Toiset ovat lähteneet lähisairaalaan, vaikka puhelimessa on yhä neuvottu pysymään kotona ja ottamaan panadolia. Sitten sairaalaan on ehditty vasta, kun kohdunsuu on liki kokonaan auki ja ”vauvan hiukset näkyvät”.
”Vauva syntyi housunlahkeeseeni sairaalan aulaan, puolisoni toimi kätilönä”, kuvailee Helsingistä Lohjalle alkusyksystä passitettu synnyttäjä.
Viesteissä kuvataan myös, miten sairaalasta on sanottu ”odota” myös riskiraskauksissa tai kun aiempi raskaus on päättynyt syöksysynnytykseen.
”Sairaalaverkostoa on Suomessa harvennettu ja matkat pidentyneet. Synnyttäjät kantavat huolta sairaalaan pääsystä, mikä on ymmärrettävää tilanteessa, jossa kaipaisi tukea ja hoivaa”, sanoo Leppo.
Uudellamaalla on lakkautettu Kätilöopiston, Porvoon ja Tammisaaren synnytykset. Syksyllä uhattuna oli Lohja, mutta tältä osin ensi vuonna uhanneet säästöt peruttiin. 2023 Hus tekee laajan selvityksen palveluverkostaan.
Lue lisää: Hus voi olla seuraavat vuodet jatkuvalla säästökuurilla
Lue lisää: Moni synnyttäjä hakeutuu kauemmas sairaaloiden ruuhkien takia: ”Sanoin, että älä kysele tyhmiä, vaan aja sitä autoa”
Lue lisää: ”Selkeää naisvihaa” – Lohjan synnytysosastolla pelätään lopettamisuhkaa ja synnytysruuhkia
Leppo sanoo, että sairaalapaikkojen mitoittaminen minimiin rasittaa myös vaativaa työtä tekeviä ammattilaisia ja johtaa haastateltujen ammattilaisten mukaan synnytysyksiköiden ruuhkautumiseen.
”Ruuhkassa ammattilaiset joutuvat päättämään puhelimessa, kenellä on suurin kiire päästä sairaalaan. Se ei ole helppoa”, Leppo sanoo.
Osa synnyttää ruuhkan vuoksi ilman kivunlievitystä, kertoo HS:n kysely.
”Koin synnytyksen traumaattisena ja se pahensi aiempaa synnytyspelkoani entisestään”, kuvaa Naistenklinikalla syksyllä 20 minuuttia sairaalaan saapumisesta synnyttänyt nainen.
”Kokemukseni ensisynnyttäjänä jättivät minulle niin kamalan olon henkisesti, etten enää koskaan halua synnyttää”, kuvaa toinen.
Häntä ei vuosi sitten Jorvissa uskottu, kun hän kertoi lapsiveden menneen. Kun hän kävi yksityisellä tutkituttamassa asian, synnytys käynnistettiin. Lapsi ehti kuitenkin olla kohdussa niin pitkään vailla riittävää määrää lapsivettä, että hän sai infektion.
Leppo sanoo, että tämänkaltaiset kokemukset ovat tuttuja myös heidän tutkimusaineistoistaan. Toki hyviä kokemuksia ei yhtä herkästi lähetetä lehteen tai kerrota tutkijoille.
”Mutta kipu tai kokemus yksin jäämisestä voi jopa vaikuttaa siihen, haluaako synnyttää uudelleen.”
Vaikka vauvan kuolemat synnytyksen yhteydessä ovat äärimmäisen harvinaisia Suomessa, viestejä niistäkin tuli. Samoin tehohoidosta tai vammautumisesta, jonka vanhempi koki johtuvan vitkuttelusta.
Vanhemmat kokivat, että heitä ei ollut kuultu. Monet olivat olleet useita kertoja yhteydessä sairaalaan. Osa jäi miettimään, olisiko mitään voitu tehdä.
"Kumppanini ei enää tuntenut vauvan liikkeitä. Soitimme usean kerran Naistenklinikalle ja neuvolaan, mutta pääsimme neuvolaan vasta kolmen päivän päästä. Sydänääniä ei enää ollut”, kuvaa 2021 kohtuun kuolleen isä.
”Vauvamme syntyi vaisuna ja velttona sekä tulikuumana kohtutulehduksen vuoksi. Vauvan hengitys ei käynnistynyt normaalisti, joten hänet vietiin ensihoitohuoneeseen toimenpiteisiin”, kuvailee äiti, joka kokee että alatiesynnytys ei sairaalan kiireiden vuoksi ajoissa vaihtunut sektioksi.
Tilastojen valossa synnytykset ovat silti yhä Suomessa fyysisesti turvallisia sekä vauvoille että synnyttäjille. Leppo ei usko, että tilanne olisi muuttunut. Suomalaisilla synnytyksen ammattilaisilla on erinomainen toimintavalmius, ammattitaito ja sitoutuminen henkien pelastamiseen.
”Mutta tulevaisuuden uhkakuva Suomessakin on, että jos säästetään, vaaratilanteet lisääntyvät. Näin on käynyt esimerkiksi Britanniassa. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomi käyttää vähemmän rahaa terveydenhuoltoon. Poliitikkojen on nyt aika havahtua riittävien määrärahojen turvaamiseen, jotta hyvät ammattilaiset saadaan pidettyä töissä.”
Lue lisää: HS selvitti, mitä synnytyssairaaloissa tapahtuu
Lue lisää: Joka viides elämä alkaa Meilahdessa
Harvoissa kyselyyn tulleissa ammattilaisten vastauksissa resurssipulan seuraukset näkyvät jo. Toisinaan synnytyssalien ruuhkat ovat seurausta siitä, miten täyttä sairaalan muilla osastolla on.
Naistenklinikalla työskentelevä kätilö sanoo, että töitä on tehty naurettavan tiukalla henkilöstömäärällä jo vuosia. Moni uupuu vaativaan työhön.
”Työvuorot tehdään jatkuvasti vajaamiehityksellä. Monet tekevät todella paljon ylitöitä, koska 2 680 euron peruspalkka ei riitä pääkaupunkiseudulla asumiseen ja elämiseen. Setämiehet johtoryhmissä eivät arvosta kätilön työtä, koska hoidettavat ja suurin osa kätilöistä ovat naisia.”
