HS:n kyselyyn vastanneet kertovat, kuinka synnytyssairaalan vaihtuminen viime metreillä tuo heille ahdistusta tiukassa tilanteessa.
Lohjan synnytysosastolla on hyvä maine synnyttäjien keskuudessa. Viime syksynä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) kaavaili osaston lopettamista. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Jonna Hovi-Horkan HS
”Valitettavasti meillä on sulku päällä, eikä tänne mahdu synnyttämään.”
Nämä sanat saa yhä useampi pääkaupunkiseudulla synnyttävä kuulla, sillä synnytyssairaalat ovat yhä useammin ruuhkautuneita ja täynnä.
Joskus ruuhkautumisella ja kiireellä on järkyttäviä seurauksia.
Helsingin Sanomat kertoi tänään torstaina tapauksesta, jossa vauva kuoli kohtuun, koska äitiä ei otettu sisälle synnytyssairaalaan.
Äiti koki, että hänen avunpyyntöihinsä ei vastattu ajoissa siksi, että sairaalassa oli kiire.
Helsingin Sanomat kysyi lukijoiltaan, ovatko synnytyssairaaloiden ruuhkat ja kiireet vaikuttaneet heidän synnytyskokemuksiinsa.
Useissa kirjoituksissa kerrottiin, kuinka synnytyssairaalan vaihtuminen synnytyksen jo alettua oli tuonut heille ylimääräistä ahdistusta ja hätää. Osa synnyttäneistä koki, että sairaaloiden kiire oli vaikuttanut heidän haluunsa synnyttää uudestaan.
Pitkä ajomatka synnytyssairaalaan tai sairaalan ruuhkaisuus saattaa myös aiheuttaa sen, että kivunlievitystä ei ehditä antaa.
Näin kävi viime vuonna esikoistyttärensä synnyttäneelle Susanna Ollilalle, jonka synnytyssairaala vaihtui ruuhkan vuoksi viime hetkellä Naistenklinikalta Jorviin.
Jorvissa hänelle sanottiin, että siellä on myös täyttä ja Ollilan kannattaisi pysyä kotona ja mennä suihkuun.
”Tässä vaiheessa supistukset tulivat jo viiden minuutin välein ja minulle tuli tunne, että minun käskettiin pysyä kotona mahdollisimman pitkään vain siksi, että heillä ei ollut tilaa.”
Kun Ollila vihdoin pääsi Jorviin, oli synnytys niin pitkällä, ettei epiduraalia enää voinut antaa.
”Synnytys jäi mieleen todella kivuliaana kokemuksena.”
Ollila arvelee, että näin ei olisi ollut, jos hän olisi päässyt sairaalaan aiemmin ja olisi ehtinyt saada kivunlievitystä. Myöhemmin mieleen tuli myös muita kysymyksiä.
”Sain Jorvin viimeisen vapaan paikan. Mitä olisi tapahtunut, jos myös Jorvi olisi ollut täynnä? Olisiko meidät ohjattu Lohjalle ja olisin synnyttänyt autoon?”
Viime syksynä esikoisensa saanut Sani Kontula-Webb on myös yksi niistä, jotka ovat synnytyksen alettua joutuneet ajamaan kymmenien kilometrien päähän, koska lähisairaalassa ei olekaan ollut tilaa.
Kontula-Webbin piti synnyttää esikoisensa Naistenklinikalla, mutta toisin kävi.
”Kun soitin päivällä Naistenklinikalle, sieltä sanottiin, että valitettavasti se on ihan täynnä.”
Naistenklinikalta kuitenkin luvattiin kysyä, olisiko Jorvissa ja Hyvinkäällä tilaa.
”Kun puhelu alkoi sanalla valitettavasti...Tiesin, että emme mahdu niihinkään. Meidät ohjattiin Lohjalle.”
Kontula-Webb laittoi Lohjan sairaalan osoitteen navigaattoriin, hän kauhistui. Matka-aika Ullanlinnasta Lohjalle oli lähes tunnin.
”Supistuksia tuli kymmenen minuutin välein ja ne olivat kovia. Katsoin kelloa kolmen minuutin välein.”
Autoa ajava mies säikähti jossakin välissä vaimon vaikerrusta ja ehdotti, että paikalle tilattaisiin ambulanssi.
”Sanoin, että älä kysele tyhmiä, vaan aja sitä autoa.”
Pariskunta pääsi perille turvallisesti ja tytär syntyi seuraavan päivän puolella. Lohjan sairaalasta Kontula-Webbillä on vain hyvää sanottavaa. Kontula-Webb oli ennen synnytystä pelännyt, että osaston hoitajilla ei olisi hänelle aikaa.
Sellaisesta ei ollut Lohjalla huolta. Henkilökunnalla oli aikaa neuvoa ja auttaa uusia vanhempia. Brittimiehelle myös puhuttiin englantia, kuten Kontula-Webb oli synnytyssuunnitelmassa toivonut.
”Synnytyskokemus on muutakin kuin vain itse synnytys. Tärkeää on se, mitä tapahtuu niiden parin päivän aikana, jotka olet sairaalassa. On tärkeää, että synnyttäjälle tulee tunne, että hänestä pidetään huolta.”
