Miina Viljanen HS
Lokakuussa 2018 tähtitieteilijät havaitsivat pienen tähden, joka ajautui liian lähelle mustaa aukkoa 665 miljoonan valovuoden päässä. Aukko repi tähden riekaleiksi ja nielaisi sen kitaansa.
Ruokailun jälkeen musta aukko vietti pitkään hiljaiseloa. Kesällä 2021 tähtitieteilijät huomasivat, että aukko alkoi sylkeä tavaraa taivaalle – siitäkin huolimatta, ettei se ollut nielaissut mitään uutta. Toisin sanoen aukko pidätteli röyhtäisyä lähes kolmen vuoden ajan.
”Kukaan ei ole koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa”, kertoi Harvard-Smithsonian astrofysiikan keskuksen tutkija Yvette Cendes tiedotteessa.
Tutkimusryhmä havaitsi epätavallisen purkauksen tarkkaillessaan mustiin aukkoihin repeytyviä tähtiä. Tällaisia tapahtumia kuvaillaan lyhenteellä tde eli tidal disruption event. Suomeksi puhutaan vuorovesihajoamisesta.
Kun tähti ajautuu liian lähelle mustaa aukkoa, valtavat vuorovesivoimat alkavat venyttää sitä spagettia muistuttavaksi kaasusuihkuksi.
Aukkoa kiertäessään kaasu kuumenee ja alkaa hehkua. Osa kaasusta katoaa mustaan aukkoon ja osa sinkoutuu takaisin avaruuteen.
Mustat aukot ovatkin varsin sotkuisia syömäreitä: kaikki niiden ahmima materia ei päädy suuhun saakka.
Ruokailun jälkeinen kaasupurkaus on niin voimakas, että sen voi havaita radioteleskoopeilla miljoonien valovuosien päästä.
Tutkijat ovat tarkkailleet vuorovesihajoamisia teleskoopeilla yli kymmenen vuoden ajan. Tähänastisten havaintojen perusteella aukoilla on tapana röyhtäistä tähden rippeitä heti aterian jälkeen.
New Mexicossa sijaitsevan Very Large Array -teleskoopin havaintoaineisto kuitenkin paljasti mustan aukon, joka käyttäytyi poikkeavalla tavalla. Se hiljeni ruokailunsa päätteeksi ja aktivoitui uudelleen vasta vuosien radiohiljaisuuden jälkeen.
Kyseessä on pisin havaittu aika, jonka musta aukko on pidätellyt kaasupurkaustaan.
Aukon ahmaisema tähti oli kooltaan vain kymmenyksen meidän Aurinkomme massasta. Silti lopputuloksena oli yksi kirkkaimmista koskaan havaituista mustan aukon purkauksista.
Kaasu ryöppysi avaruuteen vauhdilla, joka oli puolet valonnopeudesta, kun tavanomaisesti purskahdus jää kymmenesosaan valonnopeudesta.
Havainto voi auttaa ymmärtämään paremmin mustien aukkojen syömiskäytöstä. Seuraavaksi tutkijat aikovat selvittää, tapahtuuko viivästyneitä purkauksia useammin. Tutkimuksen julkaisi Astrophysical Journal -tiedelehti.
Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2022.
