Kun Neuvostoliiton suunnitelmataloudesta siirryttiin Venäjällä markkinatalouteen, onnistumiset saivat Vladimir Putinin kasvot. Siirtymän vaikeat vuodet taas yhdistettiin Boris Jeltsiniin.
Anton Nikolenko (ylhäällä vasemmalla) ja Mihail Ionin (alhaalla vasemmalla) muistelevat tuoreessa Venäjä-podin jaksossa Venäjän 1990-lukua, jossa vaikutti isosti Boris Jeltsin sekä vasta tuloillaan oleva Vladimir Putin. Kuva: IS
Miikka Kaskinen
Tuoreessa Venäjä-podin jaksossa Mihail Ionin ja Anton Nikolenko sukeltavat 1990-luvulle ja ruotivat sitä, kuinka Neuvostoliiton kaatuminen löi tahdit Venäjän nykyiselle tilalle.
Ionin kertoo, että ”hurjaa ja kamalaa 90-lukua” käytetään edelleen Venäjällä propagandassa kuvaamaan aikaa, jolloin asiat olivat ihmisillä todella huonosti.
– Silloin oli köyhyyttä, epävarmuutta, itsekin 1990-luvulla Venäjällä asunut Ionin muistelee.
Reformit eli erinäiset uudistukset laitettiin alulle juuri 1990-luvulla. Ne alkoivat kantaa hedelmää vuosituhannen vaihteessa ja vaikuttivat muun muassa juuri keskiluokan vaurastumiseen.
Tällä tavoin maan nykyinen presidentti Vladimir Putin sai ikään kuin sulan hattuunsa. 1990-luvulla, heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, maata johtanutta Boris Jeltsiniä ei sen sijaan muistella erityisen kaiholla.
Boris Jeltsin toimi Venäjän federaation presidenttinä vuosina 1991–1999. Kuva: Reuters
Neuvostoliitossa oli ”täystyöllisyys”, muistelevat sekä Ionin että Nikolenko.
Numeroiden takana oli kuitenkin se, että monet olivat töissä vain paperilla, mutta itse työpanos oli useilla työpaikoilla hyvin vähäinen, jopa olematon.
Liian ahkeria työntekijöitä eivät työkaverit katselleet aina hyvällä.
Ionin muistelee, kuinka hänen setänsä meni nuorena vastavalmistuneena hitsarina tehtaaseen, jossa sai työkavereiltaan pian kylmää kyytiä.
– Hän teki ensimmäisenä päivänään viisinkertaisen ”normin”, Ionin avaa tarkoittaen suunniteltua työmäärää.
Työkaverit veivät Ioninin sedän tehtaan taakse ja ilmoittivat mielipiteensä tämän liian tehokkaasta työpanoksesta.
Pelkona oli se, että viisinkertaisesta työtahdista voisi tulla vakio, jota muiltakin odotettaisiin.
Nikolenko muistelee, että vaikka kaikilla oli työtä ja palkkaa, ei ollut juuri mahdollisuuksia nauttia työnsä tuloksista.
– Rahaa jäi säästöön, koska hinnat olivat matalia, mutta kaupassa ei ollut mitään, niin ihmiset keräsivät seteleitä patjan alle tai laittoivat (rahat) valtion ainoan pankin säästökassaan.
Mihail Ionin (vas.) sekä Anton Nikolenko ovat suomenvenäläisiä. Molemmat ovat asuneet lapsuutensa Venäjällä. Kuva: Mihail Ionin, Anton Nikolenko
Neuvostoliiton loppuaikoina alkoi olla pulaa vähän kaikesta.
– Muistan kertomuksia, kuinka isoisäni joutui heräämään viideltä aamulla jonottamaan maitoa, Ionin äityy muistelemaan kuulemiaan tarinoita.
– Joskus kymmenen aikaan sen yhden maitotonkan sitten sai.
Suunnitelmatalous tuli lopulta tiensä päähän, ja samoin kävi Neuvostoliitolle.
Maan viimeinen johtaja Mihail Gorbatshov yritti 1980-luvulla viedä maata modernimpaan ja hieman liberaalimpaan aikaan perestroikan (uudelleenrakentaminen) ja glasnostin (julkisuus tai avoimuus) avulla. Tavoite oli taloudellisen järjestelmän uudistaminen.
Virallisesti Neuvostoliitto lakkasi olemasta tapaninpäivänä 26. joulukuuta 1991.
– Se oli enemmänkin poliittinen tapahtuma, mutta sen jälkeen alkoi niin sanottu ”Gaidarin shokkiterapia”, näkee Nikolenko.
Jegor Gaidar toimi Venäjän pääministerinä kiihkeät puoli vuotta.
– Hinnat saatiin vapautettua yhtäkkiä, Ionin sanoo.
Venäjä itsenäistyi vuonna 1991, kun Neuvostoliitto romahti. Maan ensiaskeleet kommunismin ja suunnitelmatalouden jäljiltä eivät olleet helppoja. Kuva: Reuters
Tuonti vapautettiin, ja pelkkä omavaraisuus oli enää neuvostoaikainen muisto.
Tämä tarkoitti sitä, että maahan virtasi länsimaisia tuotteita, joista ihmiset olivat aikaisemmin voineet vain unelmoida.
– Hinnat olivat sitten aivan hirveitä, yksi suklaapatukka saattoi maksaa puolet palkasta, Ionin kertoo.
Hän muistelee hintojen kuitenkin tasaantuneen melko nopeasti.
– Mutta hetkellisesti se aiheutti kyllä aikamoista traumaa.
Suomalais-venäläinen kaksikko muistelee, että pian monet yritykset kaatuivat. Ne olivat tehottomia ja valmistivat kehnoja ja ylihintaisia tuotteita. Tuonnin myötä parempia tuotteita sai muualta.
Kun firmat kaatuivat, monelta meni toimeentulo, ja työttömyys lähti nousuun.
Neuvostoaikaan ihmiset saattoivat luottaa, että töitä olisi, vaikka tapahtuisi mitä. Yhtäkkiä järjestelmän vaihtumisen myötä suojatyöpaikat katosivat.
– Se oli enemmän kuin vain työpaikan menettäminen, Nikolenko avaa.
Työpaikan menettäminen tarkoitti, että monilla meni koko elämä kaikin tavoin uusiksi.
Kun valtiolla ei ollut rahaa, se yksityisti yrityksiään. Monilla henkilöillä oli vielä tarpeeksi iso pesämuna. Kun valtio sitten myi yrityksiään pilkkahintaan, bisnesmahdollisuudet tekivät monesta miljonääristä nopeasti miljardöörin.
Tuo aika synnytti nykyisetkin venäläisoligarkit, kuten muun muassa Jokerien omistajana suomalaisille tunnetuksi tulleet Vladimir Potaninin, Hartwall Areenan (nykyinen Helsinki-halli) Harry Harkimolta ostaneen Gennadi Timtshenkon sekä esimerkiksi valioliigaseura Chelsean entisen omistajan Roman Abramovitshin.
Laveasti sanottuna oligarkeilla oli Jeltsinin aikaan valtaa myös poliittisessa päätöksenteossa, mutta Putin laittoi oligarkit kuriin. Ajatuksena oli se, että he saavat tehdä rauhassa bisnestä, kunhan jättävät politiikan rauhaan.
Esimerkkinä oligarkista, joka ei tanssinut Putinin pillin mukaan, oli tuolloinen Venäjän rikkain mies Mihail Hodorkovski, joka rahoitti muun muassa Putinin vastustajia.
Öljy-yhtiö Jukosin omistaja joutui lopulta vankilaan muun muassa veronkierrosta. Taustalla oli kuitenkin Putinin vastustus.
Mihail Hodorkovski ei lähtenyt tanssimaan Vladimir Putinin pillin mukaan ja sai tuta sen seuraukset. Hodorkovski istui vankilassa lähes kymmenen vuotta ennen kuin Putin armahti hänet. Tämän jälkeen hän muutti asumaan ulkomaille. Kuva: TOBIAS SCHLIE/Reuters
Takaisin 1990-lukuun.
Neuvostoliiton kaatuminen ei sujunut täysin kivuttomasti. Jo aiemmin hintatukien lakkauttamisen ja valtion kontrollin kulutustuotteisiin lopettanut Jeltsin joutui taistelemaan päätöksistään.
Syksyllä 1993 hän hajotti parlamentin ja julisti uudet parlamenttivaalit. Jo lokakuussa kovan linjan poliitikot yrittivät kaapata vallan, koska olivat Jeltsinin uudistuksia vastaan.
Käynnissä oli täysi sirkus, ja ”nuori” valtio oli lähellä ajautua sisällissotaan.
Lopulta Jeltsin sai torjuttua vallankaappausyrityksen, sillä maan armeija oli hänen puolellaan. Presidentin asema maassa vahvistui.
Vaikka Jeltsin ei ollut juuri kansan suosiossa, hän voitti presidentinvaaleissa 1996 päävastustajansa, kommunistisen puolueen Gennadi Zjuganovin.
Oligarkit olivat luonnollisesti tukemassa Jeltsiniä. Jos kommunistit olisivat voittaneet vaalit, olisivat oligarkit mahdollisesti menettäneet kaiken. Valtio olisi voinut kansallistaa aiemmin pilkkahintaan myymiään yrityksiä.
Tuolloin oligarkeilla oli paljon valtaa Kremlissä ja lähimmistä oligarkeista käytettiin jopa nimitystä ”perhe”, joka kuvastaa Jeltsinin ja oligarkkien tärkeyttä toisilleen.
– Hänen (Zjuganov) kannatus oli aiemmin huomattavasti isompaa kuin Jeltsinillä, Ionin taustoittaa.
– Oligarkit laittoivat rahansa yhteen ja ostivat parhaat ”poliittiset teknologit”, Nikolenko jatkaa.
Nikolenko kertoo oligarkkien myös omistaneen useita eri televisiokanavia ja valjastaneen kanavat ja sen juontajat tekemään vaalityötä Jeltsinin valitsemiseksi.
– ”Äänestä tai hävitä”, Ionin muistelee erään televisiossa mainostetun Jeltsinin kiertueen slogania.
Koska oligarkit pelkäsivät rahojensa menettämistä, he laittoivat suuria summia Jeltsinin vaalikampanjaan, jonka eri tilaisuuksissa esiintyi maan suurimpia rocktähtiä.
– Puhutaan, että palkkiot olivat sellaisia, että yhdestä keikasta sai vuoden ansiot, Ionin muistelee hulluja summia.
Roman Rotenberg (vas.) ja Gennadi Timtshenko (oik.) ostivat liikemies Harry ”Hjallis” Harkimolta Hartwall Areenan vuonna 2013. Timshenko oli oligarkki jo Jeltsinin aikaan. Roman Rotenbergin isä Boris Rotenberg taas oli Vladimir Putinin nuoruuden judo-kaveri Pietarissa. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS
Kaksikko muistelee, että monet ihmiset eivät sinänsä kannattaneet Jeltsiniä, mutta halusivat vielä vähemmän kommunistisen puolueen ehdokkaan voittavan vaalit.
– Sitähän se demokratia on, että valitset vaihtoehdoista sen vähemmän huonon, Nikolenko naurahtaa.
– Siitä voidaan olla montaa mieltä, kuinka rehellinen se (Jeltsinin) voitto oli, Ionin ruotii.
Jeltsinin toisella kaudella valtio ajautui lähelle maksukyvyttömyyttä otettuaan velkaa ulkomailta ilman, että se pystyi lyhentämään tai maksamaan edes korkoja.
Ionin muistelee lapsuutensa kesälomaa Ukrainan Odessassa, jolloin ruplan arvo romahti yhdessä yössä.
Hän oli äitinsä kanssa käynyt lomalla joka aamu vaihtamassa ruplat Ukrainan hryvnioiksi.
– Yhtenä aamuna ruplan arvo oli romahtanut.
– Viimeiset pari päivää syötiin vesimeloneita, sillä ne eivät maksaneet mitään.
Ionin naureskelee jälkeenpäin, että onneksi matkaliput takaisin kotiin oli ostettu jo etukäteen.
Kun ruplan arvo heitteli, työnantajat siirsivät palkanmaksua hamaan tulevaisuuteen tai keksivät innovatiivisia tapoja maksaa työntekijöilleen.
– Äitini oli vesijohtolaitoksessa töissä ja heillä oli sopimus paikallisen siipikarjatuotantolaitoksen kanssa, Ionin muistelee.
Vuonna 1997 Boris Jeltsin vieraili Suomessa lämpimissä merkeissä ja tapasi muun muassa Suomen virkaveljensä Martti Ahtisaaren. Kuva: Vesa Oja
Tuotantolaitoksella ei ollut varaa maksaa vesijohtolaitokselle vedentulosta, joten rahan sijasta vesijohtolaitos sai kanankoipia.
– Vesijohtolaitos maksoi sitten palkan kanankoivissa.
2000-luvun lähestyessä Jeltsin oli yhä huonommassa kunnossa ja kävi sydänoperaatioissa.
Uudenvuodenpuheessaan vuosituhannen viimeisenä päivänä Jeltsin ilmoitti eroavansa.
Hänen tilalleen virkaa tekeväksi presidentiksi tuli tuolloin suhteellisen tuntematon pääministeri Vladimir Putin.
Ionin ja Nikolenko ruotivat, että silloinen Moskovan pormestari Juri Luzkov ja pääministerinä sekä ulkoministerinä toiminut Jevgeni Primakov olivat suosikkeja varsinaiseksi presidentiksi keväällä 2000 siintäneissä vaaleissa.
Oligarkit olivat Ioninin mukaan nyrpeitä muun muassa edellä mainitun kaksikon suhteen.
– (Oligarkkien) ajatus oli, että etsitään joku sellainen, joka on helposti hallittavissa ja jota voisi ohjata oikeaan suuntaan.
– No ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, molemmat nauravat.
Putin nähtiin nuorena, liberaalina hahmona, joka olisi helppo myydä kansalle, toisin kuin yli 60-vuotiaat Luzkov ja Primakov.
Putinin alkuaikaa määritti muun muassa toinen Tshetshenian sota, joka ei mennyt täysin suunnitelmien mukaan. Ensimmäisen sodan Venäjä oli jo hävinnyt.
– Sotilaallisesti täysin sama lopputulos, mutta pr-mielessä se toimi paljon paremmin, Ionin muistelee.
– Se myytiin Venäjän voittona, vaikka todellisuudessa Tshetshenia voitti sen, hän jatkaa.
Käytännössä Tshetshenia jäi osaksi Venäjän federaatiota, mutta sai toimia melko autonomisesti, minkä voinee katsoa Venäjän jonkinlaiseksi voitoksi.
Boris Jeltsin ilmoitti uudenvuoden puheessaan vuosituhannen viimeisenä päivänä eroavansa presidentin paikalta. Virkaa tekeväksi presidentiksi nousi pääministeri tuolloin toiminut Vladimir Putin. Kuva: Itar Tass/Reuters
Putin sai myös 1990-luvulla isoa roolia näytelleet rikollisjärjestöt kuriin – tai ainakin rauhoitettua, podcast-kaksikko kertoo.
– Ihan Godfather-meininkiä, Ionin muistelee ja jatkaa.
– Isoimmat kummisedät päätyivät aika korkealle.
Molemmat arvioivat Putinin olleen ”pieni kummisetä” jo toimiessaan Pietarin pormestarin Anatoli Sobtshakin ”oikeana kätenä”.
Putinin ensimmäisellä kaudella öljyn hinta nousi, yleinen taloustilanne koheni, ihmiset saivat palkkansa ja keskiluokka muodostui.
Onnistumiset siirtymässä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen saivat Putinin kasvot, kun taas siirtymän vaikeat vuodet yhdistettiin Jeltsiniin.
– Toisaalta voidaan sanoa, että kyllä Putin on tehnyt asioita oikein 2000-luvun alussa siinä ensimmäisen kauden aikana, Ionin myöntää.
Hän muistuttaa, että Putin myös otti mediakanavia hallintaansa, ja ne vahvistivat hänen sädekehäänsä entisestään.
– Sitten voidaan nähdä, mihin tämä Putinin vahva hallinto on johtanut pidemmän päälle, Ionin toteaa.
Venäjä-podi on kuunneltavissa Suplasta. Ilta-Sanomat ja Supla kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.
