Lempeän salliva itsepuhe auttoi Maisaa hyväksymään kehonsa ja selkäsairautensa. ”Matkani pois vääristyneestä minäkuvasta oli pitkä.”
Maisan elämänmuutos alkoi vuosi ennen selkäleikkausta, johon hän joutui työtapaturman vuoksi. Kuva: Maisan kuvat
Noora Valkonen
Kun on saanut pudotettua painoa, olo on varmasti parempi. Näin moni saattaa ajatella, mutta totuus voi olla toinen.
Kun Maisa, 29, oli pudottanut kymmeniä kiloja, hän huomasi, että hänen oli vaikea hyväksyä itseään sellaisena kuin hän oli.
– Minäkuvani oli niin vääristynyt, että en nähnyt muutosta itsessäni, Maisa sanoo.
Maisa myös häpesi löysää ihoaan.
Lisäksi Maisan oli vaikea hyväksyä työtapaturmassa loukkaamaansa selkää, sen aiheuttamia kipuja sekä sitä, ettei hän ollut työkuntoinen ja kykenevä palaamaan työelämään.
Maisa oli loukannut selkänsä työtapaturmassa elokuussa 2016. Vuonna 2019 selvisi, että tiedossa olisi selkäleikkaus keväällä 2020.
Tieto tulevasta leikkauksesta sai Maisan parantamaan elämäntapojaan ja pudottamaan painoaan. Toipumisen leikkauksesta arveltiin olevan nopeampaa, jos Maisa olisi fyysisesti paremmassa kunnossa. Se motivoi muutokseen.
– Matkani kohti parempaa huomista alkoi vuosi ennen leikkausta, Maisa sanoo.
Uudet elämäntavat merkitsivät säännöllistä syömistä, paljon kävelyä, eikä enää kitudieettejä. Viimeisten vuosien aikana Maisan paino on pudonnut kaikkiaan yli 60 kiloa.
Selkä leikattiin lopulta kahteen kertaan keväällä 2020.
Kuntoutus avasi silmät
Vielä siinäkin vaiheessa, kun kiloja oli jo tippunut kymmeniä, Maisa näki itsensä erilaisena kuin todellisuudessa oli.
Asiaa ei auttanut se, että Maisa otti itsestään vartaloa vääristäviä kuvia. Mustat tai tiukat vaatteet sekä kameran kuvakulman muuntelu saivat kehon näyttämään todellista pienemmältä.
Käännekohta koitti vasta tänä vuonna, kuusi vuotta työtapaturman jälkeen, kun Maisa vietti kolme viikkoa sairaalassa selän kuntoutusjaksolla.
Kuntoutuksen ensimmäisenä päivänä Maisan mieleen nousi kysymyksiä:
– Miksi olen täällä? Olenko oikeasti sairas, vaikka olen nuori eikä minulla ole apuvälineitä?
Hoitohenkilökunnan empaattinen suhtautuminen sekä heidän kanssaan käydyt keskustelut auttoivat Maisaa ymmärtämään, miksi hän oli kuntoutusjaksolla. Maisa sisäisti sen, että kuntoutukseen ei mennä, jos on täysin terve.
”Anna itsellesi lupa olla se, joka oikeasti olet”, osaston yksi hoitajista sanoi.
Se pysäytti Maisan pohtimaan, kuinka kauan hän oli työntänyt pois pahaa oloaan, ja kuinka vaikeaa hänen oli ollut antaa itselleen lupaa olla sellainen kuin on.
”Osaan olla onnellinen”
Kolmen viikon jälkeen Maisa kotiutui sairaalasta ihmisenä, jonka oli helpompaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
– Olen nuori ja työkyvytön, mutta voin silti lenkkeillä pitkiäkin matkoja ilman, että ajattelisin, että en voisi tehdä niin, koska olen sairas. Sairaudesta ja kivuista huolimatta osaan olla onnellinen. Ja elää itseni näköistä elämää.
Kuntoutuksessa syntyneet oivallukset auttoivat Maisaa hyväksymään myös painonpudotuksen myötä muuttuneen kehonsa.
– Kehossani on paljon arpia, jotka kertovat työstä, jonka olen itseni eteen viimeisten vuosien aikana tehnyt. Hyväksyn arvet, eikä minun tarvitse hävetä niitä, Maisa sanoo.
Sama pätee selässä oleviin leikkausarpiin.
– Nekin ovat osa elämääni.
Enää Maisa ei pukeudu vartaloa muokkaaviin vaatteisiin, kuten tiukkoihin trikoisiin, vaan käyttää sellaisia vaatteita kuin itse haluaa – piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat.
– Minulla on tietty hattu, jota en olisi uskaltanut aiemmin käyttää. Nykyään se on onnenhattuni.
”Pienilläkin muutoksilla saa aikaan isoja muutoksia, kun vain antaa itselleen aikaa”, Maisa sanoo. Kuva: Maisan kuvat
Voimaa valokuvista
Sairaalassa Maisa otti itsestään valokuvan, jossa hänen vatsanseutunsa näkyy selvästi.
– Halusin ottaa itsestäni rehellisen kuvan ja tuoda esiin sen, miltä iso elämäntapamuutos voi vartalossa näyttää, Maisa sanoo.
”Haluan näyttää, miltä painonpudotus voi aidosti näkyä vartalossa. Sitä on turha peitellä. Matkani pois vääristyneestä minäkuvasta ja peilikuvasta oli pitkä, enkä toivoisi kenellekään samaa”, Maisa sanoo. Kuva: Maisan kuvat
Maisa alkoi myös puhua itselleen kauniimmin.
– Aiemmin kutsuin löysää ihoani vatsassa lölleröksi. Nykyään puhun itselleni lämpimämmin ja hyväksyvämmin.
Löllyrästä tuli Maisan sanoin ”karkkipussi”.
Se, että Maisa katsoi itse itseään, mitään peittelemättä, oli voimaannuttavaa. Hän alkoi myös meikata niin, että näki peilissä koko kehonsa.
– Olin pitkään hukassa, ja kehonkuvani oli vääristynyt, Maisa sanoo.
– Ensimmäistä kertaa minun on nyt hyvä olla itseni kanssa. Olen mielestäni itselleni sopivissa mitoissa, ja olen löytänyt tasapainon. Painoni ei enää jojoile.
Maisa haluaa muistuttaa, että hänen mittansa ja painonsa ovat juuri hänelle sopivat. Se ei tarkoita sitä, että jonkun toisen olisi oltava saman kokoinen.
Lue lisää: Maisa, 27, laskee askeleita, ei kaloreita – painoa on pudonnut jo kymmeniä kiloja: ”Olen antanut itselleni aikaa enkä stressaa”
Oman itsen hyväksynnässä on auttanut sekin, että Maisa on keskittynyt asioihin, joista hänelle tulee hyvä olo. Niitä ovat muun muassa liikunta – kuten kävely – sekä ajanvietto perheen ja ystävien kanssa.
– Kävely on paras tapa hoitaa henkistä ja fyysistä jaksamistani. Kun lähden ulos, annan aikaa itselleni ja saan siitä hyvää oloa.
