Anna Herlin istuu sängyllä tarroilla kuorrutettu tietokone sylissään ja hymyilee. On tullut ilahduttava sähköposti.
Viestissä sijoittaja Jyri Engeström ehdottaa tapaamista ja mahdollista yhteistyötä. Myös Engeströmin vaimo, niin ikään tunnettu yrittäjä ja sijoittaja Caterina Fake mainitaan, samoin kuin se, että Fake vaikuttaa muun muassa Sundance-elokuvainstituutin hallituksessa.
Juuri tällaiset yhteydet ovat arvokkaita asialle, jota Herlin ajaa.
Sänky, jolla hän istuu, sijaitsee Kaivopuiston laidalla osoitteessa Puistokatu 4.
Tieteen ja toivon taloksi kutsuttu huvila on vastikään käynyt läpi massiivisen, lähes kolme vuotta kestäneen remontin. Joulukuun alussa sen toiminta pääsee vihdoin täyteen vauhtiin: ylin kerros täyttyy ekologista kriisiä eri näkökulmista ratkovista tutkijoista, keskikerrokseen saapuu työskentelemään aktivisteja, taiteilijoita ja startup-yrittäjiä. Alakerran kortteliravintola Elm on jo ehtinyt saada suitsuttavia arvioita ja vakiokävijöitä.
Kaiken tarkoitus on vauhdittaa kulttuurimuutosta, joka ympäristökriisin selättämiseen tarvitaan.
”Missiomme on normalisoida planeetan rajoihin mahtuvaa hyvää elämää”, talon toinen toiminnanjohtaja Minttu Jaakkola tiivistää.
Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on Tiina ja Antti Herlinin säätiön ostama ja remontoima, mutta toiminta on kahden säätiön yhteisponnistus. Maj ja Tor Nesslingin säätiön tutkimusjohtaja Minttu Jaakkola on tuonut yhtälöön mittavan akateemisen verkostonsa, Anna Herlin taas perhesäätiön liike-elämän kontaktit.
”Viesti Engeströmiltä on kuvaava esimerkki siitä, miten verkostomme täydentävät toisiaan. Ei hän minulle olisi laittanut viestiä”, Jaakkola sanoo.
Jaakkola ja Herlin jakavat Puistokatu 4:n toiminnanjohtajuuden muiden töidensä ohessa vielä loppuvuoden ajan. Vuodenvaihteessa Jaakkola siirtyy kokopäiväisesti toiminnanjohtajaksi.
Mitä kulttuurimuutoksen vauhdittaminen tarkoittaa käytännössä? Puistokatu 4:n perusidea on sama kuin vaikkapa startup-keskittymä Maria01:n. Kohtaamisista ja keskusteluista syntyy ideoita, oivalluksia ja innostusta viedä asioita eteenpäin.
Yläkerran tutkijavintille on valittu 15 tutkijaa, jotka edustavat eri aloja arkkitehtuurista yhteiskuntatieteisiin, humanistisista aloista luonnontieteisiin. Mukana on kaksi professoria, liuta väitöstutkijoita ja monta siltä väliltä. Työhuonepaikka on tutkijoille ilmainen, ja sen saa vuoden määräajaksi.
”Ekologisen kriisin ratkaisuissa tieteellinen tutkimus on olennaisessa roolissa, siksi haluamme tarjota tämän tutkijoille ilmaiseksi”, Jaakkola sanoo.
”Maailmassa on paljon ongelmia, mutta ympäristökriisi eskaloi nopeasti niitä muita. Siksi tämä on nyt kiireellistä”, Herlin täydentää.
Yrityksille ja järjestöille työhuonepaikka maksaa 100–300 euroa kuussa, mutta muuten säännöt ovat samat: paikan saa vuoden määräajaksi ja kriteerinä on, että työn täytyy jollain tavalla edistää ekologista siirtymää. Mukana on startupeja kuten Reetta Kivelän Nordic Umami ja konsulttiyhtiöitä kuten Lasse Lindqvistin AndX. Järjestöistä voi mainta esimerkiksi Climate Moven ja Erätaukosäätiön.
Kaikkia talon toimijoita yhdistää tavoite ekologisemmasta maailmasta, mutta näkökulmat ja lähestymistavat vaihtelevat.
”Yksi tavoite on saada ihmiset hahmottamaan paremmin omaa valtaansa ja vaikuttamisen mahdollisuuksiaan. Ja koska viesti pitää saada ulottumaan myös oman kuplamme ulkopuolelle, teemme yhteistyötä elokuvafestivaalien ja muiden laajempia yleisöjä tavoittavien tahojen kanssa”, Anna Herlin sanoo.
Alakerran kirjastohuone on kaikille avoin epäkaupallinen tila, jonne voi tulla vaikka lukemaan lehtiä tai lämmittämään lounaansa mikrossa. Se näyttää toimivan: pöydän ääressä istuu näköjään Ellun kanojen liiketoimintajohtaja Marjaana Toiminen läppäreineen etätöissä.
Herlinin ja Jaakkolan yhdessä luoma konsepti on herättänyt huomiota myös kansainvälisesti. Kauppalehti Option haastattelun päätteeksi Herlinin puhelin soi: myös Financial Times haluaa haastatella.
Samalla hetkellä sisään saapastelee delegaatio Turun ammattikorkeakoulusta. Monet tahot ovat nyt kiinnostuneita miettimään, millaista yhteistyötä voisi viritellä.
Startup-tapahtuma Slushin aikaan talossa kokoontui joukko sekä kotimaisia että kansainvälisiä sijoittajia pohtimaan transformatiivisen sijoittamisen mekanismeja – sitä, mitä sijoittaminen on yhteiskunnallisena toimintana ja millaisia asioita on tehtävissä rahamaailman rakenteiden puitteissa.
”Tämän talon on tarkoitus olla sosiaalisen median vastakohta: täällä kuunnellaan ja yritetään ymmärtää ja oppia”, Jaakkola sanoo.
Konsepti on välittynyt eteenpäin ilmeisen hyvin: marraskuussa Herlin ja Jaakkola saivat Kansanvalistusseuran Sivistyspalkinnon työstään ekososiaalisen sivistyksen edistäjinä.
Entä kritiikki? Moitteita ja kyseenalaistusta on tullut lähinnä kahdesta asiasta. Puistokatu nelosen idea on helppo tajuta, mutta sen vaikuttavuutta on vaikea mitata tai todentaa täsmällisesti.
Toinen ihmetyksen aihe liittyy siihen, että julkilausuttu tavoite on saada aikaan naksahduksia yksilöiden ajatuksissa. Eikö nyt pitäisi muuttaa rakenteita eikä keskittyä yksilöön, jos ja kun halutaan suojella planeettaa nopeasti?
Jaakkola ja Herlin perustelevat visiotaan sillä, että rakenteiden muuttaminen edellyttää, että yksilöt alkavat hahmottaa uudella tavalla vaikutusvaltaansa yhteiskunnassa, organisaatioiden jäseninä.
”Kyse ei siis ole siitä, millaisia kulutusvalintoja yksilö tekee arjessaan vaan miten hän toimii yhteiskunnassa, millaisia asioita vie eteenpäin työorganisaatiossaan.”
Tavoite on saada nimenomaan nyt vaikutusvaltaisissa rooleissa olevia ihmisiä oivaltamaan oma roolinsa. Herlinistä on kyseenalaista vedota siihen, että ”nuorilla tuntuu olevan homma hallussa”.
”Toimien aika on nyt, eikä silloin kuin nykynuoret ovat päätöksentekijöiden palleilla. Joka vuosi toimet muuttuvat vaikeammiksi ja kalliimmiksi, uhanalaisia lajeja menetetään pysyvästi ja ilmakehään pääsevien päästöjen totaalinen hinta yhteiskunnalle kasvaa kohisten.”
Herlinillä ja Jaakkolalla itsellään on monenlaista vaikutusvaltaa sekä asemiensa että verkostojensa kautta. Herlin työskentelee kehitysjohtajana vanhempiensa nimiä kantavan Tiina ja Antti Herlinin säätiössä sekä perheen sijoitusyhtiössä Security Tradingissa. Herlinit ovat muun muassa mediayhtiö Sanoman suuromistajia, ja Anna Herlin on Sanoman hallituksen jäsen.
Millaista ekologisiin kysymyksiin liittyvää valtaa siinä roolissa voi käyttää?
”Journalistisiin sisältöihin liittyen ei minkäänlaista – oikeastaan päinvastoin. Pörssiyhtiön hallituksen jäsenenä pitää olla erityisen tarkka siitä, että en ota kantaa yhtiön journalistisiin valintoihin”, Herlin sanoo.
Herlinien perhesäätiö rahoittaa Hiilivapaa Suomi -järjestön koulutuksia, joissa toimittajia opastetaan esimerkiksi arvioimaan suuryritysten ympäristölupauksia ja niiden toteutumista. Herlin korostaa, että kaikki säätiörahoitus kanavoituu asiantuntijoiden kautta, ei operatiivisten tai hallituksen jäsenten kautta.
Entä millä rahalla Puistokadun toiminta maksetaan?
Talon osto ja remontti kuitattiin Tiina ja Antti Herlinin säätiön varoista. Säätiön kehitysjohtajana työskentelevä Anna Herlin ei halua paljastaa taloon uponnutta summaa, koska hänestä se saattaisi viedä huomiota säätiön jatkuvalta työltä, joka tällä hetkellä keskittyy hiilineutraalin teräksen kysynnän vauhdittamiseen. Talo-investointi on kertarykäys, joka ei vaikuta muiden hankkeiden rahoitukseen. Joka tapauksessa kyse on miljoonissa euroissa laskettavasta ”mittavasta summasta”.
Herlinien säätiö ja Nesslingin säätiö maksavat puoliksi talon toiminnan eli Puistokatu 4:n työntekijöiden palkat, viestinnän ja ohjelman.
Talon käyttökustannukset on tarkoitus kattaa vuokratuloilla, joita maksavat alakerran ravintola, Nesslingin säätiö ja muut toimijat tutkijoita lukuunottamatta.
