Kaupunkikuva muuttuu väistämättä, mutta katsaus historiaan voi auttaa ymmärtämään mullistusta. Viisi kuvaparia näyttää suuren muutoksen siinä, miltä Tampere näyttää.
Sanni Isomäki,
Valtteri Kujansuu
Tampere on etenkin viime vuosien aikana kehittynyt ja kasvanut vauhdilla. Rantatunneli, ratikka ja Tampereen areena ovat paitsi herättäneet paljon keskustelua, myös muokanneet kaupunkikuvaa merkittävästi.
Ratikka tai areena eivät ole ainoita hankkeita, joiden seurauksena Tampere on muuttanut ulkomuotoaan. Monet tutut elementit, rakennukset ja maisemat ovat saaneet muuttua uuden edessä jo yli vuosisadan ajan.
Kadonneet kaunottaret ja Cocktail á la Manhattan
Museokeskus Vapriikin tutkijan Antti Liuttusen mukaan Tampereen kaupungin historiasta voi erottaa pari selkeää taitekohtaa. Niistä ensimmäinen oli 1900-luvun vaihteessa, jolloin Tampere kasvoi erittäin voimakkaasti.
– Tuolloin teollisuus laajeni, ja väkiluku peräti kaksinkertaistui vuosikymmenen aikana, Liuttunen kertoo.
Keskustaan nousi koristeellisia, uusrenessanssisia rakennuksia ja jugend-taloja, jotka leimasivat Tampereen kaupunkikuvaa vuosikymmenien ajan.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa valmistuivat myös monet nyt jo kadonneet kaunottaret, kuten Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kulmassa sijainnut Blomin talo ja Satakunnankatua komistanut luterilainen rukoushuone.
Näitä rakennuksia ei enää ole, mutta huonomminkin voisi olla. 1930-luvulla Tampereella suunniteltiin uutta asemakaavaa, jonka yhteydessä järjestettiin suunnittelukilpailu. Sen voitti suunnitelma nimeltään Cocktail á la Manhattan.
– Suunnitelmassa olisi purettu Keskustorilta kaikki muut rakennukset, paitsi kirkko, teatteritalo ja kirjastotalo, Liuttunen kertoo.
Jos suunnitelmaa olisi noudatettu tarkalleen, Keskustori saattaisi tänä päivänä olla siis hyvinkin erinäköinen.
Vauhtisokea 1960-luku ja Turun tauti
Toisen selkeän taitepisteen Liuttunen ajoittaa 1960- ja 70-luvuille. Tuolloin Tampereen keskustan vanhat puutalot purettiin, ja kehitettiin uusi asumismuoto, lähiöt.
Väkiluvu kasvoi maaltamuuton myötä koko ajan nopeammin, ja ihmisille täytyi saada asuntoja. Kasvuennusteet olivat valtavia, Liuttunen kuvailee.
– Siinä oli tavallaan yksi syy siihen, minkä takia oli helppo purkaa niitä matalia puutaloja ja rakentaa kerrostaloja tilalle.
Tampereella kärsittiinkin Liuttusen mukaan jonkinasteisesta Turun taudista. Nimityksellä viitataan ilmiöön, jossa kulttuurihistoriallisesti merkittäviä vanhoja rakennuksia puretaan uudisrakennusten tieltä.
– Tampere tavallaan marssi tasajalkaa Turun kanssa siinä taudissa, eli molemmissa purettiin huonemäärässä mitattuna saman verran. Jälkikäteen voidaan kysyä, oliko kaikki loppujen lopuksi aivan pakon sanelemaa, Liuttunen miettii.
1960- ja 70-luvuilla vanhaa ei arvostettu samalla tavalla kuin tänä päivänä.
– Silloin iski tietynlainen vauhtisokeus. Kun Tamperetta ja ylipäätään Suomea modernisoitiin, pidettiin uutta ihmeellisenä ja tavallaan hävettiin vanhaa, mennyttä historiaa.
Nykyään ymmärretään myös se, ettei kerran kadotettua saada milloinkaan takaisin.
Antti Liuttunen
Ymmärrys rakennusten kulttuurihistoriallisesta merkityksestä on noista vuosikymmenistä kasvanut. Yhdeksi esimerkiksi Liuttunen nostaa Tampellan tehdasalueen, jossa myös museokeskus Vapriikki toimii.
– Nykyään ymmärretään myös se, ettei kerran kadotettua saada milloinkaan takaisin.
Rantatunneli avasi korkin
Vapriikin tutkijan Antti Liuttusen mielestä Tampereen toiminta ja kehitys on tänä päivänä niin dynaamista, että sitä ihmetellään valtakunnankin tasolla. Tampereen ”uudelle meiningille” tyypillistä on rohkeus.
– Uusimpia isoja hankkeita arvosteltiin ja vastustettiin voimakkaasti, mutta ne ovat kuitenkin onnistuneet ja osoittautuneet todella toimiviksi ja tärkeiksi. Kyllä se on sellaista hienoa rohkeutta, hän kuvaa.
Liuttuselle itselle merkittävä avainhetki oli rantatunnelin avaaminen.
– Silloin se korkki tavallaan irrotettiin, kun saatiin aikanaan paljon vastustusta herättänyt hanke läpi. Mielestäni se jotenkin symboloi tätä kaikkea.
Muutoksia on varmasti edessä myös lähitulevaisuudessa. Tampereen kaupunkistrategia ulottuu vuoteen 2040 asti. Kun kaikki tällä hetkellä menossa olevat rakennus- ja suunnitteluhankkeet on saatu toteutettua, näyttää Tampere taas hyvin erilaiselta.
Liuttunen huomauttaa, että kaupunkikuvan muutos tapahtuu usein hitaasti, eikä siihen välttämättä helposti kiinnitetä huomiota omana aikana.
– Tällaista muutosta on kuitenkin hyvä tarkastella ennen kaikkea menneisyyden kautta. Juuri tästä syystä valokuvien merkitys on valtava.
Perjantaina 9. joulukuuta museokeskus Vapriikissa avautuu uusi Tampere ennen ja nyt -näyttely, jossa voi tutustua kaupungin eri alueiden muutoksiin.
Näyttelyn toivotaan lisäävän ymmärrystä paitsi kehityksestä, myös kulttuurihistoriasta ja sen luomasta tamperelaisesta identiteetistä.
– Vaikka ihminen ei tietäisi Tampereen historiasta, mutta näkee tällaisen vanhan valokuvan, niin joko tieten tai tietämättään hän ottaa myös tämän menneisyyden osaksi omaa identiteettiään, ja alkaa arvioida myös tulevaisuutta ja nykypäivää menneisyyden kautta, Liuttunen summaa.
Tampereen kaupunkikuvan muutoksiin on mahdollista tutustua museokeskus Vapriikin perjantaina 9. joulukuuta aukeavassa Tampere ennen ja nyt -näyttelyssä. Näyttely on esillä 5.3.2023 asti.
Mitä jo kadonneita rakennuksia tai paikkoja sinä kaipaat Tampereelta? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 10.12. kello 23:een saakka.
