Tanssiarvostelu | Lapsia naurattaa, kun arkiset esineet eivät asetu: Hurmaava lastenesitys johdattaa löytämään taidetta kaikkialta

Hurjaruuthissa vierailevassa ranskalaisesityksessä näyttämölle rakennettavan installaation esineet heräävät eloon.

Lastenesitys

MA compagnie: Herra Muttin moppi Tanssiteatteri Hurjaruuthissa. Koreografia ja ohjaus Marc Lacourt, esiintyjä Pierre Lison, valoajo ja näyttämötekniikka kiertueella Abigaël Dutertre.

Kaikkein arkisimmatkin esineet ja tilanteet voivat kätkeä sisäänsä yllätyksiä – riippuen siitä, mistä kulmasta asioita lähestyy ja katsoo, miten ne ottaa vastaan. Tähän ajatukseen kiteytyy ranskalaisen nykytanssiryhmä MA compagnien hurmaava, pieni lastenesitys Herra Muttin moppi, joka vierailee tällä viikolla Tanssiteatteri Hurjaruuthissa.

Miksi ihmisellä on tarve maalata, muovata, piirtää, tanssia? Mikä tekee taiteesta taiteen, ja mitä tarve tehdä ja kokea taidetta kertoo ihmisyydestä? Lapset pääsevät esityksen aikana itse jäljittämään ja muodostamaan vastauksia – ja niiden löytäminen voi avautua hyvin yksinkertaisena.

Puolituntisessa Herra Muttin mopissa näyttämön lattia muodostaa valkoisen neliön, josta erilaiset esineet – kuten rikkalapio, pallo, tuoli, kenkä, taulu, polkupyörän pyörä ja pisuaari – löytävät pikkuhiljaa tasapainoillen paikkansa. Osittain siivoojaa esittävän tanssija Pierre Lisonin, osittain yleisöstä hetkeksi mukaan pyydettyjen lasten asettelemina.

Pääseepä näkemässäni ensiesityksessä mukaan yhden opettajan kenkäkin, joka teipataan pystyasentoon lattiaan.

Syntyy näyttämön muodonmuutos, kolmiulotteinen installaatio, jonka objektit yksi toisensa jälkeen heräävät eloon. Kun Lison nostaa kätensä ilmaan, punainen takki tipahtaa naulakosta maahan. Kun hän tavoittelee käsiinsä paperia lattialta, se lennähtää ilmaan.

Kun lapset yleisössä nostavat jalkansa, kaapin ovi aukeaa ja sieltä kierii kerta toisensa jälkeen lattialle sininen pallo. Ja kyllä: tämä naurattaa lapsiyleisöä, paljon.

Teoksen luonut ranskalaiskoreografi Marc Lacourt opettaa taiteellisen työn rinnalla koululaisia ja taideopiskelijoita sekä pitää työpajoja vankiloissa. Hän on viehättynyt 1900-luvun alkuvuosikymmeninä syntyneen readymade-taiteen ajatuksesta, ettei taidetta tarvitse keksiä. Se on jo valmiiksi olemassa, joka puolella ympärillämme.

Kuten pisuaariteoksestaan Suihkulähde (1917) tunnetuksi tullut ranskalainen Marcel Duchamp, joka käänsi taiteen koko idean ylösalaisin. Enää tärkeää ei ollut taideobjekti sinänsä, vaan idea teoksen takana.

Aikuisyleisö voi bongailla esityksessä myös muita viittauksia taiteen historiaan.

Herra Muttin mopin tunnelma sijoittuu johonkin tyylitellysti hääräilevän, älykkään ite-taiteilun ja hienostuneen lempeästi itselleen nauravan mykkäelokuvan välille. Tanssi syntyy tilaan esineiden kanssa liikkeellisesti keskustellen.

Jokaisen esityksen jälkeen on tulkattu keskusteluhetki, jossa yleisö saa esittää kysymyksiä sooloesiintyjälle. Evääksi kotimatkalle Lison antaa idean: ota tämä leikki mukaasi! Asettele kivet, kynät ja pallot kotona, koulussa tai puistossa installaatioksi ja taiteile esineitä tasapainoilemaan ylösalaisin keittiönpöydän reunaan.

Taidetta voi löytää kaikkialta!