Tapio Sadeojan kolumni: Aika unohtaa Turmiolan Tommi – viinit ruokakauppaan!

Kieltolaki kuopattiin, mutta jäljelle jäi viranomaisten vahva usko siihen, että ilman holhoamista viina vie ja kansa vikisee, kirjoittaa Tapio Sadeoja.

Miten Suomen historian liittyy numerosarja 543210? Monista pubivioista tuttu kysymys, jonka tietäminen alkaa kuulua jo yleissivistyksen puolelle. Sehän oli se hetki, kun kieltolaki päättyi ja maan ensimmäinen Alko avasi ovensa, eli 5.4.(19)32 klo 10.

Hitusen vajaat 91 vuotta on tuosta hetkestä kulunut. Maailma ympärillämme on muuttunut, suomalaista yhteiskuntaa tuskin ei voi tunnistaa samaksi kuin se oli silloin – mutta yksi asia ei vaan muutu: Alkon monopoli. Ja viranomaisten vankka usko siihen, että ilman holhoamista viina vie ja kansa vikisee.

Kieltolaki oli kammottava fiasko, eikä sillä saavutettu mitään muuta kuin uusien rikollisuuden muotojen rantautuminen maahamme ja alkoholinkulutuksen keskittyminen väkeviin viinoihin. Kieltolain henki jäi kuitenkin elämään sen päättymisen jälkeenkin. Viranomaiset ovat vuosikymmeniä takertuneet näkemykseen, että suomalaisten alkoholin saantia täytyy hankaloittaa mahdollisimman monin keinoin. Vain mielikuvitus on ollut rajana.

Viime vuosikymmeniltä muistuu mieleen monenlaisia keinoja, joilla janoisen kansan kurkut on yritetty pitää kuivina. Oli viinakorttia, oli hämmentävän pitkään säilynyt tapa, jossa juomat olivat Alkon hyllyissä tiskin ja tiukkailmeisten myyjien takana, ja jopa niin, etteivät etiketit olleet näkyvillä. Alkojen aukioloajat oli tehty mahdollisimman hankaliksi, esimerkiksi pääsiäisenä Alkot olivat kiinni viisi vuorokautta putkeen.

Kaikennäköistä kiusaa keksittiin myös ravintolamyyntiin, mikä sai asiakkaat usein pudistelemaan päitään ja henkilökunnan puolestaan kohauttelemaan olkapäitään: minkäs teet.

Jopa median valvonnassa mentiin niin pitkälle, että jos kossupullon etiketti sattui näkymään lehden kuvassa, päätoimittaja joutui naputtamaan laajan selvityksen viranomaisille, miten tällainen kauheus on päässyt tapahtumaan.

Lienee aika perusteltua kysyä, saavutettiinko näillä kaikilla kielloilla, rajoituksilla ja jäynänteoilla yhtään mitään.

Paljon on toki muuttunutkin: Alkojen aukioloajat ovat nykyisin kelvolliset, palvelu asiantuntevaa ja valikoima monipuolinen. Mutta auta armias, jos esität alkoholilakiin höllennyksiä, niin johan rakas holhousyhteiskuntamme nostaa päätään ja kansakuntaa uhataan karmealla turmiolla. Nyt kun keskustelu viinien vapauttamisesta maitokauppaan on taas herännyt, vedotaan julkaistaan tutkimuksiin ja eri tahoilta kuuluu äänenpainoja, joiden mukaan kaduillamme vilisee turmiolantommeja, jos uudistus toteutetaan.

Alkoholin vaaroihin pitää tietysti suhtautua vakavasti, mutta toisin kuin pekkapuska-henkiset viranomaiset yrittävät selittää, rajoituksista kiinnipitämisellä tuskin saavutetaan mitään. Kun edellistä, vuoden 2018 alkoholilainuudistusta eli enintään 5,5 -prosenttisten juomien myynnin sallimista kaupoissa valmisteltiin, kansaa peloteltiin limuviinoilla. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) ennusti reipasta alkoholin kulutuksen kasvua. Mutta – kappas– kävikin aivan päinvastoin, kulutus laski selkeästi. Harva puhuu enää limuviinoista.

Alkoholin kulutus on laskenut vuosina 2017–2021 kymmenen prosenttia. Nuorison alkoholinkäyttö on vähentynyt. Ja sitä paitsi kansa on puhunut: Taloustutkimuksen mielipidekyselyn mukaan 65 prosenttia suomalaisista kannattaa mietojen viinien myyntiä maitokaupoissa.

Olisiko jo aika uskoa, että holhousyhteiskunnan aika on ohi? Suomalaisten juomatavat ovat eurooppalaistuneet, suomalaiset ovat eurooppalaistuneet, emme me ole enää sama katajainen kansa kuin 90 vuotta sitten.

Olisiko vihdoin aika saada pubivisoihin uusi numerosarja: päivä, jolloin Alkon monopoli päättyi?

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien entinen vastaava päätoimittaja.