Main ContentPlaceholder
Ihmisoikeusjärjestö on tehnyt valtavan karhunpalveluksen Ukrainalle ja palveluksen Venäjälle, kirjoittaa Tapio Sadeoja.
Harvoin, jos koskaan, joku niin kunnioitettu ja arvostettu järjestö kuin Amnesty International on parissa päivässä tuhonnut maineensa niin perusteellisesti kuin Amnesty viime viikolla. Perjantaina tämä ihmisoikeusjärjestö teki raportillaan itsestään Ukrainassa meneillään olevan kansanmurhan tukijan. Ja pari päivää myöhemmin se esitti klassisen ei-anteeksipyynnön: ei pahoitellut raporttiaan vaan sen aiheuttamaa “järkytystä”. Ilmeisesti Amnestyssä oli päätetty, että kun asiat tehdään päin helvettiä, niin tehdään sitten päin helvettiä loppuun asti.
Amnesty pelasi suoraan Venäjän propagandakoneiston pussiin. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta.
Raakalaismaista valloitussotaa käyvä Venäjä kiitti, kun Amnesty julkaisi raporttinsa, jonka mukaan Ukraina vaarantaa joissakin tapauksissa siviilien hengen perustamalla asemia koulu- ja sairaalarakennuksiin. Venäjän Geneven-edustusto ehti pian twiittaamaan, että jos siviilikohteita käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin, niistä tulee legitiimejä sotilaallisia kohteita. Edustusto totesi myös twiitissään, jos näette kuvia tuhotuista kouluista ja sairaaloista, kysykää, keitä niissä oli sisällä.
Eli luvassa on paljon uusia koulujen ja sairaaloiden raunioita.
Amnesty jaksaa jankuttaa, että raportti tehtiin, koska järjestön tehtävänä on suojella siviilejä sodan keskellä. Mutta nyt se hyvin todennäköisesti vain lisäsi siviilien mittaamattomia kärsimyksiä. Venäjä ei ole kauheasti välittänyt, tappaako se taistelijoita vai siviilejä, eikä se ole välittänyt, tuhoaako se siviili- vai sotilaallisia kohteita. Ja nyt vielä vähemmän, legitimisoitu selitys kun on valmiina.
Jos Amnestyn johto ei raportin julkaistessaan tiennyt, että se pelaa suoraan Venäjän pussiin, niin se oli joko umpisokea tai täyttä ymmärrystä vailla. Ehkä vielä hämmästyttävämpää on Amnestyn hämmästyminen aiheuttamastaan kohusta. Miten järjestössä luultiin maailman reagoivan Ukrainan puolustajien moittimisen Butshan, Mariupolin, Harkovan, Hersonin, väestön pakkosiirtojen, siviilien teloittamisen, sotavankien kiduttamisen ja herra ties minkä raakalaismaisuuden jälkeen?
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun ihmisoikeusjärjestö pelaa suoraan mafiavaltion pussiin. Viime vuoden helmikuussa Amnesty sanoi poistavansa Vladimir Putinin uskaliaimmalta ja tunnetuimmalta kriitikolta Aleksei Navalnyilta mielipidevangin statuksen tämän vuosien takaisten, äärioikeistolaisiksi tulkittujen puheiden vuoksi. Venäjällä iloittiin, Russia Todayn mukaan Amnesty todisti, että Navalnyi on “natsi”.
Ja samoin kuin nyt, Amnesty ihmetteli, miksi heidän päätöksestään syntyi kova poru. No miksipä, sitä sopii Lontoossa miettiä.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Amnesty perui päätöksensä ja palautti Navalnyille mielipidevangin aseman. Mitä ilmeisemmin Amnesty oli kävellyt suoraan Venäjän ansaan.
Ei ole kauhean yllättävää, että Amnestyn raportti on saanut asiantuntijoilta täyden tyrmäyksen, eikä kaikkein vähiten sotilailta, joiden mukaan Amnesty on lähinnä osoittanut oman ymmärtämättömyytensä sodankäynnistä Ukrainassa.
Tietysti ukrainalaiset ovat rajujen puolustustaisteluiden keskellä tehneet virheitä. Mutta lienee selvää, että he taistelevat kansakuntansa olemassaolosta hyökkääjää vastaan, jonka raakuus ei tunne mitään rajoja ja jolle ihmisoikeudet eivät merkitse mitään.
Amnesty on tehnyt valtavan karhunpalveluksen Ukrainalle ja palveluksen Venäjälle.
Kun Amnestyn johto ei myönnä virhettään, niin ilmeisesti sen mielestä Venäjän propaganda-aseena on ihmisoikeusjärjestön ihan ok olla.
Kirjoittaja on Ilta-Sanomien entinen vastaava päätoimittaja.
