Luomuviljelijä Tapani Ristola on hermostunut läheisestä tarhasta luontoon vapautettuihin täpläkauriisiin, joita metsästyslaissa kutsutaan myös kuusipeuroiksi.
– Oudoksuttaa, miten ihmiset ottavat eläimiä tarhaan ja päästävät sitten laiduntamaan toisten maille. Tulee kiusanteko mieleen, hän ihmettelee.
Ristolan tietojen mukaan Nastolassa Lahdessa sijaitsevasta tarhasta on kahden kesän aikana vapautettu ainakin 13 täpläkaurisyksilöä. Luonnossa ne ovat voineet lisääntyä vapaasti.
– Keväällä ja alkukesänä meidän maillamme kulki 24 peuran lauma. Tuonne luomupuolelle istutettiin suhteellisen arvokkaat apilanurmet, joita ne maistelivat innoissaan, kunnes viljat alkoivat muualla orastaa.
– Ja tuolla, missä kasvoi kauraa, ne ovat seikkaillet pitkin poikin ja makoilleet ympäriinsä. Ja se lannan määrä on aivan älytöntä.
Ristola kertoo, että korvaukset täpläkauriiden aiheuttamista vahingoista ovat niin pieniä ja byrokratia korvausten saamiseksi niin vaivalloista, ettei prosessiin viitsi ryhtyä.
Yksi suuri ongelma on se, että kauriita edelleenkin ruokitaan tarhan lähellä, minkä takia ne jäävät pienelle alueelle viljelijöiden kiusaksi. Näillä näkymin täpläkauriiden ruokinta jatkuu tulevanakin talvena.
– Jos valtio on antanut luvan istutella näitä vieraseläimiä tänne, minua ihmetyttää se, että niitä vielä ruokitaan. Eiväthän ne luontoon sopeudu tällä tavalla, hän ihmettelee.
Ensin metsästetään ja sitten ruokitaan
Täpläkauris on tuotu Suomeen alun perin Lähi-idästä. Suomessa tunnetumpi hirvieläimiin kuuluva vieraslaji on valkohäntäkauris, jota metsästyslaissa kutsutaan valkohäntäpeuraksi. Yleisesti ottaen vieraslajit ovat sellaisia lajeja, jotka ovat tulleet tietylle alueelle ihmisen avustuksella.
Viimeisin kanta-arvio valkohäntäkauriista julkaistiin maaliskuussa. Arvion mukaan Suomessa on nyt noin 109 000 yksilöä, ja kanta pieneni edellisvuodesta lähes 10 prosenttia. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun kannan kasvu näyttää tasoittuneen. Valkohäntäkauriita tavataan lähinnä Suomen lounaisosissa.
Täpläkauriita taas oli tänä vuonna Uudellamaalla noin 1100 yksilöä. Niiden kanta on hieman kasvanut viime vuodesta, mutta se ei ole lähimainkaan valkohäntäkauriiden luokkaa, riistakeskuksen Uudenmaan riistapäällikkö Visa Eronen kertoo
Täpläkauriita on eniten Uudellamaalla, mutta pieniä esiintymiä on muuallakin, kuten esimerkiksi Porin seudulla ja Turun saaristossa. Näistä ei kuitenkaan ole vastaavaa seurantatietoa. Uudenmaan kanta-arvioon on laskettu mukaan vain luonnossa olevat yksilöt, eli tarhoissa pidetyt kauriit eivät sisälly lukuun.
– Kannan nopea kasvu ei ole todennäköistä. Niiden vasatuotto on paljon pienempi kuin esimerkiksi valkohäntäkauriilla, minkä vuoksi kantaa on paljon helpompi säädellä metsästyksellä, Eronen sanoo.
Valkohäntäkauriit, joita myös kutsutaan valkohäntäpeuroiksi, tunnistaa valkoisesta hännänalusesta. Huimasti kasvanut kanta on saatu tasaantumaan metsästyksen avulla. Ismo Pekkarinen, AOP/Ismo Pekkarinen
Täpläkauriit eivät pärjää lumisissa oloissa, minkä takia niitä ruokitaan. Toisaalta myös valkohäntäkauriita ruokitaan, vaikka niitä on ollut haitallisen paljon.
Ruokinta tuo eläimet yhteen paikkaan, mikä tekee metsästämisestä helpompaa, mutta se myös parantaa eläinten selviytymistä.
– Ei ole tutkittu, kuinka paljon ruokinta vaikuttaa kauriiden selviytymiseen, mutta voisi uskoa, että ainakin jahtikauden jälkeinen ruokinta on ennemminkin eläinten ylläpitämistä, Luonnonvarakeskuksen (Luke) riistaekologian erikoistutkija Sami Aikio sanoo.
Kolarit ja punkit kaikkien ongelma
Suurin hyöty, mitä näiden vieraslajien ylläpidosta saadaan, liittyy metsästykseen ja sen tuoman luontokokemukseen. Haittoja kuitenkin on monia.
Ristolan kokeman maataloudelle aiheutuvan haitan lisäksi kauriit syövät esimerkiksi taimikoita. Sen lisäksi ne tallovat kasvustoa ja uloste voi heikentää sadon laatua. Peurojen ja kauriiden ruokahalu vaikuttaa myös paikalliseen kasvistoon. Niiden on arvioitu ylläpitävän aukeita ja estävän metsittymistä, mikä voi toisinaan olla hyvä asia.
– Toisaalta, alun perin laidunmailla pidettiin lehmiä, jotka syövät ruohoa, kun taas peurat syövät esimerkiksi varpuja ja vesoja. Vaikutukset eivät siis välttämättä ole aivan samat, Aikio muistuttaa.
– Tämän lisäksi valkohäntäkauriit ovat punkkien kantajia. Varsinaisestihan taudit tulevat myyristä, mutta hirvieläimet ovat punkkien isäntäeläimiä.
Runsas hirvieläinkanta lisää siis punkkien määrää ja mahdollisesti myös tautiriskiä.
Selkein ihmiselle aiheutuva haitta on kuitenkin peurakolareiden lisääntyminen. Etenkin valkohäntäkauriit osuvat usein autojen tielle.
– Jos vuodessa on noin 7000 peurakolaria, niin koko maan mittakaavalla niiden aiheuttamat vuotuiset kustannukset ovat jo kymmenissä miljoonissa, Aikio summaa.
Yksittäiset peurat ja kauriit ovat Ristolankin mielestä mukavia, mutta suurina laumoina niistä tulee ongelma. Heljä Salonen
Haitallinen vieraslaji?
Suomen Luonnonsuojeluliitto kannattaa valkohäntäkauriin luokittelemista haitalliseksi vieraslajiksi. Riistakeskuksella asiaa on kuitenkin vastustettu. Eronen sanookin, että jos laji luokiteltaisiin haitalliseksi, suurin vaikutus olisi pyyntilupajärjestelmän loppuminen. Silloin kukin maanomistaja voisi organisoida pyynnin parhaaksi näkemällään tavalla. Tämä voisi hankaloittaa kannanhallintaa, sillä osa maanomistajista haluaa kantaa leikattavan ja osa kasvatettavan.
– Jos pyyntiluvat loppuvat, myös kanta-arvion keräys loppuu. Silloin myös ohjausmekanismi metsästysseuroihin katoaa eikä enää ole järjestelmän mukanaan tuomaa pakkoa organisoida metsästystä laajemmalla alueella, Eronen selittää.
Hän vertaa tilannetta metsäkauriiden metsästyksen muutokseen.
– Kun pyyntilupa poistui, ei se taannut sitä, että kanta olisi kutistunut. Itseasiassa metsäkauriiden kanta jatkaa kasvuaan, hän toteaa.
