Moottoriteiden ja kaupunkien sisääntulojen varsille on ilmaantunut viime vuosina runsaasti erilaisia pienvarastoja. Tutkijan mukaan tavaroista luopuminen on ihmiselle vaikeaa.
Yhä useampi tarvitsee kodin ulkopuolista tilaa tavaroilleen. Pienvarastointialan yritykset kertovat, että liiketoiminta on alalla kasvussa.
Cityvarastojen toimitusjohtaja Ville Stenroos sanoo, että pienvarastojen suosiossa kyse on vahvasti kansainvälisestä ilmiöstä. Stenroos toimii myös Pienvarastoyhdistys ry:n puheenjohtajana. Kaupungistumisen myötä asuintilat ovat pienentyneet ja samalla tavaran määrä kodeissa on lisääntynyt.
Valtakunnallisesti toimivan Talliosakkeen liiketoimintajohtaja Petri Nieminen sanoo, että varastoinnin tarve on kasvanut ihmisten varallisuuden kasvun myötä. Talliosake myy eri kokoisia tiloja, joita käytetään muun muassa varastointiin.
Muutossa osa tavaroista varastoon
Kodin ulkopuolisia varastotiloja hankitaan muun muassa silloin, kun muutetaan omakotitalosta kerrostaloon ja osa tavaroista ei enää mahdu uuteen kotiin. Niemisen mukaan myös aloittavat pienyrittäjät ovat iso asiakasryhmä.
– Varastoissa näkyvät kaikki ne tavarat, mitä meillä kodeissa muutenkin on eli terassikalusteet, talvivaatteet, golf- ja veneilytavarat, luettelee Stenroos.
Niemisen mukaan asuntojen neliöhinnat näkyvät suoraan varastotilojen suosiossa.
– Kun tullaan isompiin kaupunkeihin, asuinneliöiden hinta kasvaa ja varastotila on silloin asuinneliöitä edullisempaa, sanoo Nieminen.
Omaisuudesta on vaikeaa luopua
Turun yliopiston kuluttajatutkimuksen dosentti Samuel Piha on tutkinut kuluttamisen psykologiaa.
Piha arvioi, että suurin osa pienvarastojen tarpeesta selittyy käytännön tarpeilla, mutta ilmiötä voidaan selittää syvälisemmin tavarakeskeisen kulttuurin kautta. Tavaroiden avulla ihmiset rakentavat identiteettiään ja sosiaalista yhtenkuuluvuutta.
– Tavara ei ole vain tavara, vaan se merkitsee jotain ihan muuta. Se on jollain tavalla ihmisen identiteetin jatke, ja kun tavarasta joutuu luopumaan, se on vähän kuin joutuisimme luopumaan ruumiinosasta. Vähän kärjistettynä, Piha nauraa.
Tavaralla on symboliarvo
Piha sanoo, että tavarakeskeisessä kulttuurissa tavaroilla on aina jokin symboliarvo. Esimerkkinä Piha mainitsee muistoesineet, joiden myötä ihminen saavuttaa muistoon liittyvän tunnelman. Tai arkinen esine, kuten matkapuhelin. Ihmistä ei varsinaisesti kiinnosta itse kännykkä vaan se, mitä kännykän käytöllä voi saavuttaa.
Pihan mukaan yhteiskuntamme on rakennettu siten, että tavaran hankkiminen on tehty paljon helpommaksi kuin siitä luopuminen. Hän sanoo, että omaisuuteeen sisältyvän symboliarvon takia siitä luopuminen on ihmiselle erityisen vaikeaa. Varastoon laitetut tavarat eivät enää vie tilaa kotona, mutta niistä ei ole tarvinnut luopua kokonaan.
– Symboliarvon vuoksi ihminen mielellään säilöö tavaran. Eli se on tavallaan win-win.
Piha kuvaa ilmiötä näennäisminimalismiksi: koti saattaa olla pelkistetty ja minimalistinen, koska ylimääräiset tavarat on varastoitu piiloon.
– Monesti katsottaessa kuvia luksusasunnoista, ne ovat äärimmäisen minimalistisia. Kaikki esineet saattavat kuitenkin olla hyvin arvokkaita. Eli minimalismi ei suinkaan ole välinpitämättömyyttä tavaroista, vaan se on erilainen tapa suhtautua tavaroihin.
Pihan mukaan tavarat ovat myös osoitus statuksesta.
