Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Epäreilut palkat, vallan väärinkäyttö ja suoranainen pelon ilmapiiri ovat vaivanneet monia teattereita. Nyt ala haluaa saada eettiset ohjeensa kuntoon. Valtasuhteisiin kietoutuu myös taiteen vapaus.
Koko-Teatterin Jakkupuku-esitys oli helmikuussa valmis näyttämölle. Esitys kertoi virkamiesmäisyydestä ja sen vaikutuksista. Tarkoitus oli näyttää ihmiset, jotka toimistounivormujen sisältä löytyvät.
Päivää ennen ensi-iltaa teatterin johtaja, esityksessä myös näyttelijänä ja koreografina ollut Anna Veijalainen päätti, että kaikki esityksen näytökset perutaan.
HS:n maaliskuussa tekemien haastattelujen mukaan kiista kärjistyi lavalle tuotuun sermiin. Kaikki työryhmän jäsenet eivät suostuneet esiintymään, mikäli se pysyi lavalla.
25-vuotisjuhlatuotannon ohjaajan Janne Saarakkalan mukaan kyse oli vallankäytön ongelmista. Saarakkala kertoi maaliskuussa Helsingin Sanomille, että vei asian selvitettäväksi Koko-teatteri-yhdistyksen hallitukselle.
Koko-teatteri ry:n hallituksen puheenjohtajana toimi maaliskuun alussa näyttelijä Miina Turunen. Hän on valmis valottamaan tapahtumia Helsingin Sanomille vastuuroolinsa näkökulmasta.
Näyttelijä Miina Turunen nosti esiin huolen Koko-teatterin johtamisesta. Kuva: Juha Salminen / HS
Turunen vei asian ensin hallituksen kokoukseen, sitten yhdistyksen jäsenkokoukseen, johon hän jätti kirjallisen vastalauseen. Hän ilmaisi huolensa koskien Veijalaisen johtamistapaa, peruutuspäätöksen aiheuttamia tappioita ja mainehaittaa. Maksetut tuotantokulut ja palkat aiheuttivat Turusen mukaan yhdistykselle useiden kymmenien tuhansien eurojen tappiot.
”On koko vapaan teatterikentän kannalta merkittävää, kuinka myönnettyjä avustuksia käytetään”, hän sanoo.
Koko-teatteri-yhdistys ry saa yhtä suurimmista Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) jakamista teatteritaiteen toiminta-avustuksista. Teatterin strategiaan on kirjattu tavoite pääsystä valtionosuusjärjestelmän piiriin.
Vallankäytön eettisyys on kiinnostanut #metoon jälkeen myös valtionhallinnon suurinta kulttuurin ja taiteen rahoittajaa, opetus- ja kulttuuriministeriötä. Nyt loppuvuodesta valmistuu Forum Artis ry:ltä tilattu kulttuurialan eettinen ohjeisto.
”Pahat kielet sanovat, että tämä on viherpesua. Mutta kyllä tässä ollaan tekemässä ihan kunnollista ohjeistusta”, Forum Artis ry:n pääsihteeri Hanna Kosonen sanoo. Forum Artis – suomeksi taiteilijoiden tori – on vuonna 1950 perustettu taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö, johon kuuluu 20 yhdistystä.
Eettistä ohjeistoa kootessaan Kosonen on kolkutellut taiteilijajärjestöjen ovia sekä tavannut suurimpia taiteen rahoittajia, tekijänoikeusjärjestöjä ja työnantajapuolen yhdistyksiä. Hän on kerännyt tietoa jo laadituista ohjeistuksista sekä kentän eettisistä ongelmista.
Kosonen huomasi pian, että samankaltaiset huomiot toistuivat.
Epäreilut, liian pienet palkat tai työkorvaukset. Valtaa väärinkäyttää se, jolla valtaa on.
”Moni puhui pelon ilmapiiristä. Taiteenlajista riippumatta asiat kietoutuvat usein keskustelun ja ääneen sanomisen tarpeeseen. Jos häirintää tapahtuu, ei välttämättä tiedetä minne siitä voisi tai uskaltaisi puhua.”
Forum Artisin johtaja Hanna Kosonen on huomannut, että taiteen rahoittajia kiinnostaa eettisen ohjeiston ennaltaehkäisevä vaikutus, mutta kukaan ei halua ryhtyä poliisiksi. Kuva: Juha Salminen / HS
Taiken toiminta-avustuksia saavat ryhmät raportoivat rahoittajalle vapaamuotoisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä työnantajavelvollisuuksien toteutumisesta työyhteisössä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamaa valtionosuutta saavien taideyhteisöjen tulee puolestaan osoittaa, että toiminta on järjestetty ammattimaisesti ja työnantajavelvollisuudet huomioiden. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on huomioitava.
Valtionosuusjärjestelmään kuuluva KOM-teatteri työllistää vakituisesti noin 15 henkilöä ja lisäksi vuosittain useita vierailevia taiteilijoita. KOM-teatterilla tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman jatkeeksi on tehty talon taiteilijoiden aloitteesta eettinen ohjeistus jo vuonna 2018.
Siihen on kirjattu esimerkiksi epäkunnioittavan käytöksen, seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen kielto, hallinto- ja talouspäällikkö Lotta Vaulo kertoo.
KOM-teatteri ry:n kannatusyhdistyksen hallitus seuraa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden toteutumista. Yhdistyksen puheenjohtajaksi on kutsuttu talon ulkopuolinen henkilö, taide- ja kulttuurihistorioitsija Hanna-Reetta Schreck.
Lotta Vaulo muistuttaa, että teatteri on taidemuoto, jossa ilmaisunvapaus on olennainen arvo.
”Tämä on fyysistä tekemistä ja läheistä läsnäoloa. Pitää voida tutkia ja provosoida, jotta saadaan asioita esille. Samalla pitää olla herkkänä sille, että luova tila on myös turvallinen tila”, Vaulo sanoo.
Epämääräiset valtasuhteet vaivaavat kulttuurialalla etenkin vapaata kenttää. Vapaalla kentällä tarkoitetaan ammattimaista esitystoimintaa harjoittavia yhteisöjä, työryhmiä ja taiteilijoita, jotka toimivat taiteen rahoituksen valtionosuusjärjestelmän ulkopuolella.
”Vastuuroolit voivat olla epäselviä ja taiteen ja yhteisen päämäärän vuoksi ollaan valmiita kestämään kaikenlaista”, kuvailee Kosonen, joka on itse tehnyt hallinnollisia ja tuotannollisia töitä lukuisissa vapaan kentän projekteissa.
Valtasuhteisiin kietoutuu myös taiteen vapaus.
”Jos joku on sitä mieltä, että hän tekee asiat kaikkein parhaiten ja tietää paremmin, sitä voi olla todella vaikea haastaa.”
Eettisen ohjeiston laatimisen lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö ehdotti vuonna 2020 kulttuurialalle eettistä toimielintä. Se olisi julkisen sanan neuvoston tavoin tehnyt jälkikäteisvalvontaa esimerkiksi ottamalla vastaan kanteluita epäeettisestä toiminnasta.
Kulttuurialan toimijat suhtautuivat ehdotukseen ristiriitaisesti ja lopulta ajatuksesta luovuttiin, ainakin toistaiseksi. Kososen mukaan moni pelkäsi, että toimielimeen kuluvat rahat olisivat taiteelta pois.
Koreografi Valtteri Raekallio kertoo, että työhyvinvoinnista saadut tiedot päätyvät toimintakertomuksista myös rahoitushakemuksiin. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS
Suomen Kuvalehden huhtikuussa 2022 julkaisema artikkeli vallan väärinkäytöstä taidetanssin kentällä nosti jälkikäteisvalvonnan uudestaan keskusteluun. Koreografi Valtteri Raekallio ehdotti tuolloin, että Taike voisi seurata toiminta-avustusta saaneiden ryhmien työhyvinvointia anonyymin kyselyn avulla.
Raekallio on työskennellyt alalla 20 vuotta, eivätkä Suomen Kuvalehden raportoimat väärinkäytökset tulleet hänelle yllätyksenä. Hän kertoo turhautuneensa siihen, ettei yhteisiä välineitä toiminnan eettisyyden seurantaan tunnu löytyvän.
”Omavalvonta ei ole tähän mennessä toiminut”, Raekallio huomauttaa.
Hänen mielestään yhteisöiltä pitäisi kerätä vertailukelpoista dataa työhyvinvoinnin seuraamiseksi.
Raekallio on ottanut anonyymin, digitaalisen kyselyn käyttöön omissa produktioissaan. Vastaavaa työhyvinvointikyselyä on alkanut toteuttaa myös sirkusryhmä Race Horse Company. Siinä vastaajilta pyydetään numeraalinen arvio työhyvinvoinnista produktion aikana. Kun produktioiden loppuraportteihin kirjataan vastausten keskiarvo, voidaan työhyvinvoinnin kehittymistä seurata.
”On edes jotain dokumentaatiota. Jos pitkällä aikavälillä huomataan, että ongelmia on, niihin on helpompi tarttua.”
Lähes kaikkien Taiken toiminta-avustusten piirissä olevien vapaan kentän teattereiden taustalla on aatteellinen yhdistys, jonka nimissä avustuksia haetaan. Yhdistyksellä on puolestaan oltava hallitus, jonka on hoidettava yhdistyksen asioita huolellisesti lain, sääntöjen ja yhdistyksen päätösten mukaisesti.
Vapaaehtoispohjalta toimivissa pienissä yhdistyksissä on harvoin hallituksen lisäksi juuri muuta aktiivista jäsenistöä. Tilanne keskittää valtaa.
Näin oli myös Koko-teatteri ry:ssä. Yhdistyksen jäsenkokouksessa paikalla olivat paria henkilöä lukuun ottamatta samat ihmiset, jotka istuivat hallituksessa. Vielä maaliskuussa Koko-teatterin seitsenhenkisessä hallituksessa istuivat Miina Turusen ohella teatterinjohtaja Veijalainen ja tämän puoliso, jazzmuusikko Timo Hirvonen. Turunen, Veijalainen ja Hirvonen olivat kaikki mukana Jakkupuvun taiteellisessa työryhmässä.
Turusen aloite ei synnyttänyt keskustelua hallituksen kokouksessa eikä myöskään sitä seuranneessa yhdistyksen jäsenkokouksessa. Turunen koki, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia kantaa vastuuta kriisiytyneestä tilanteesta luottamustehtävänsä vaatimalla tavalla. Hän ilmoitti luopuvansa hallituspaikastaan.
Hallituksen silloinen varapuheenjohtajaa Metsälintu Pahkinen on vahvistanut Turusen kertomat asiat Helsingin Sanomille. Myös Pahkinen jätti luottamustoimensa, hallitus hajotettiin ja tilalle valittiin uudet luottamushenkilöt. Teatterinjohtaja Veijalainen ja hänen puolisonsa eivät ole heidän joukossaan.
”Se oli oikea liike, asiallisesti tehty”, Turunen sanoo.
Tilanteeseen hankittiin myös ulkopuolinen selvittäjä. Koko-teatterissa ongelman ydin oli Miina Turusen mukaan juuri siinä, että johtaja istui monella tuolilla samaan aikaan: hän näytteli, vastasi teatterin johtamisesta ja toimi lisäksi hallituksessa valvovana tahona.
”Se, että Veijalainen pystyy istumaan kaikilla niillä tuoleilla, on tietysti saavutus sinänsä. Koko-teatteria olisi tuskin olemassa ilman häntä”, Turunen sanoo.
Veijalainen kertoo käyneensä tilanteen kriisiytymisen aikoihin keskustelua yhdistyksen tilintarkastajan kanssa, joka ehdotti, että hallituksen vaihtaminen voisi olla hyvä tapa ”putsata pöytää” ja saada toimiva hallitustyöskentely jatkumaan. Hänen mukaansa hallituksen hajoamisen suhteen oltiin yksimielisiä.
”Tämänhetkinen hallitus on meillä viimeinen taiteilijahallitus. Se on valmistellut siirtymistä ulkopuolisiin hallitusammattilaisiin, joka toivottavasti saadaan ensi vuoden alusta”, Veijalainen kertoo.
Koko-teatteri-yhdistys ry:ssä on Veijalaisen mukaan käytössä hyvin yksityiskohtainen johtosääntö. Myös vuosittain päivitettävä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma löytyy.
”Eihän se [kaksoisrooli] ole koskaan tavoiteltava tilanne, mutta olen toiminut täysin oman työsopimukseni ja johtosäännön puitteissa.”
”Jakkupukuun liittyvä ratkaisu ei ollut helppo ja siitä varmasti löytyy eri osapuolilta erilaisia näkemyksiä. Seison päätöksen takana ja ajattelen, että se oli parasta työsuojelua, jota siinä hetkessä pystyin tekemään.”
Peruuntuneen esityksen taloudellisen puolen osalta on Veijalaisen mielestä tärkeää, että kaikille produktiossa olleille maksettiin sopimusten mukaisesti.
”Saman kokoluokan produktio voi olla tappiollinen, vaikka esitykset järjestettäisiin”, hän sanoo.
Hanna Kosonen neuvoo kaikkia valta-asemassa olevia katsomaan peiliin. Pitäisi käydä itsensä kanssa jatkuvaa dialogia siitä, suosiiko läheisiä, onko toiminta läpinäkyvää, noudatetaanko hyvää hallintotapaa.
”Johtavassa asemassa oleva ihminen on usein uhrannut paljon aikaa työlleen. Kun tekee paljon, voi olla vaikeaa nähdä sitä, että tekee jotain väärin. Siinä voi alkaa antaa itselleen anteeksi kaikenlaista.”
Kosonen haluaa uskoa perhosensiiveniskuvaikutukseen: kun jostain asiasta tarpeeksi puhutaan, se alkaa muuttua tietoisuudeksi ja toiminnaksi.
Työ on vielä kesken, mutta Kosonen voi jo kertoa jotain lopputuloksesta. Luvassa ei ole korulauseita, vaan käytännöllisiä ohjeita siitä, mitä hyvä käytös ja reilu kohtelu ovat.
”Me teemme ohjeistosta niin selkokielisen kuin kehtaamme.”
Lue lisää: Koko-teatterin kevään päätuotanto peruttiin päivää ennen ensi-iltaa: Työryhmän näkemykset menivät ristiin, viimeinen niitti oli näyttämölle tuotu sermi
