Teemu Keskisarjan kolumni: Qatarin potkupallo ja islamin historia

Jokin meni mönkään muslimimaissa vuosisatoja sitten, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

Sisimmässäni iloitsin Qatarin MM-isännyydestä.

Ilmasto- ja siirtotyöläisongelmat ovat tietenkin beelzebubista, mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvää. Ainutlaatuinen tilaisuus tarjoutui siedätyshoitoon. Seksuaalivähemmistöt ja vapaamieliset enemmistötkin hurraamassa faneina stadioneilla ja Dohan kaduilla! Muslimimaailman alistetut identiteetit kai odottivat sitä paraatia kuin puolikuuta nousevaa. Kisaisännän kostosta ei ollut pelkoa. Jos paljaspintaiset sambaajat joutuvat putkaan, Brasilian maajoukkue sanoo maasalaamah, näkemiin.

Ajatelma osoitti asiantuntemattomuuteni.

Sateenkari FIFA:n etupiirissä ei käy. Miksei? Koska se ei kerta kaikkiaan käy.

Ottakaamme avuksi historiantutkimuksen VAR. Milloin rike tapahtui?

Pakko kelata kauas taaksepäin.

Islamilla oli muinoin suvaitsevais-tiedemyönteinen kautensa ja Lännellä teologinen pakkopaitansa. Vasta 1600-luvulta lähtien kristikunta – juutalaisineen, agnostikkoineen, ateisteineen päivineen – on ollut ylivoimainen. Elämä Pariisissa, Wienissä, Bolognassa, Weimarissa, Prahassa, Uppsalassa ja Cambridgessä oli ehkä väkivaltaista ja epätasa-arvoista, mutta siihen sisältyi tiedon, totuuden ja tulkinnan etsimisen vapaus.

”

Muhammettilaisille ei voinut syntyä Newtonia, Voltairea, Darwinia, Einsteinia, Edisonia ja Freudia.

Luonnontieteiden vallankumouksen ja valistusfilosofian hedelmiä korjasivat eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset.

Muhammettilaisille ei voinut syntyä Newtonia, Voltairea, Darwinia, Einsteinia, Edisonia ja Freudia. Islam käpertyi sisäänpäin. Kirjapainotaito oli pitkään kielletty ja kalligrafinen käsikopiointi kova sana. Osmanien valtakunta ei satoihin vuosiin käännättänyt muuta kirjallisuutta kuin yhden sukukupuolitautien hoito-oppaan.

Islamin takapajuisuus, Lännen etupajuisuus ja Kaukoidän pajukoiden vuosituhantiset muutokset saavat selityksensä Niall Fergusonin teoksessa Sivilisaatio – Me ja muut (suomentaja Kimmo Pietiläinen, kustantaja Terra Cognita). Ferguson on maailmanluokan historioitsija. Sisältöpaljastus: Myös Lännellä on ristinsä kannettavanaan eikä sen menestys ole kirkossa kuulutettua vaan katoavaista.

Palatkaamme Qatar-asiaan.

Homokammo juontuu ristiriitaisesti homoseksuaalisuuden historiallisesta yleisyydestä ja kitkemistarpeesta sikäläisessä kulttuuripiirissä. Kuten katolisen kirkon luostareissa, muslimiyhteisöjen miesenergiaa kanavoi armoton naispula. Haaremit, moniavioisuus, eliitin etuilu jonossa, neitsyiden siveyden vahtaus…. tavallisille pulliaisille ei piisannut vastakkaista sukupuolta. Siksi rehotti miestenkeskinen alakulttuuri.

Kaarle XII:n karoliinit tutustuivat siihen Pultavan tappion jälkeen maanpakoillessaan Turkin puolella. Miesten kanssa makaavat miehet järkyttivät ruotsalaisia, ja suvaitsemisero vaikutti Benderin kalabaliikin välikohtaukseen.

Homosuhteet olivat 1700–1800-luvulla muslimien helmasynti, käyttääksemme kömpelöä kielikuvaa. Runoilija lordi Byron kirjoiti: ”Englannissa muodikkaita paheita ovat huoraaminen ja juopottelu, Turkissa sodomia ja tupakointi, me suosimme tyttöä ja pulloa, he piippua ja poikaystävää.”

Kirjoittaja on historioitsija.