Sekä Etlan Kangasharjun että Laboren Malirannan mukaan on selvää, että kyseinen korotustaso laskisi reaalipalkkoja.
Teollisuusliitto hylkäsi perjantaina valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran esityksen kahden vuoden yhteensä 6,6 prosentin palkankorotustasosta.
Esityksessä korotukset olisivat jakautuneet niin, että tämän vuoden maaliskuussa maksettava 250 euron kertaerä ja työpaikkakohtaiset lisät mukaan lukien korotus olisi tänä vuonna 4,1 ja seuraavana vuonna 2,5 prosenttia.
Etukäteen sopua toivottiin, sillä tärkeän vientialan ratkaisu olisi voinut avata umpisolmun myös muiden alojen jumissa olevilta palkkaneuvotteluilta.
Kuinka monta prosenttia on paljon ja kuinka paljon riittävästi? Olisiko Teollisuusliiton pitänyt tarttua tarjoukseen?
Pyysimme kahta taloustieteilijää, työnantajia lähellä olevan Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtajaa Aki Kangasharjua sekä palkansaajia lähellä olevan Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren johtajaa Mika Malirantaa arvioimaan Sajavaaran tarjouksen kokoluokkaa eri näkökulmista.
Onko korotusprosentti 4,1 vai 2,8?
Teollisuusliiton julki lausuttuna tavoitteena on ollut Saksan metalliteollisuudessa toteutunut, kokonaisuudessan noin viiden prosentin korotus vuositasolla. Saksassa lukua korottaa tänä vuonna kahdessa erässä maksettava 3000 euron veroton korvaus.
Tähän odotukseen peilattuna ei Etlan Aki Kangasharjun mukaan ole jättiyllätys, että Teollisuusliitto hylkäsi esityksen.
Hän kuitenkin lisää, että lähemmin tarkasteltuna Saksan sopimuksen prosenttikorotuksen taso on pikemminkin lähellä kolmea, koska korotettua palkkaa aletaan maksaa vasta kesäkuusta lähtien.
Ruotsissa taas palkankorotuspyyntö on 4,4 prosenttia. Kangasharjun mukaan parinkymmenen viime vuoden aikana Ruotsissa toteunut taso on ollut keskimäärin kolme neljäsosaa pyynnöstä. Tuleva korotus voisi noudatella sitä.
– Näihin esimerkkeihin verrattuna hylätty tarjous kuulostaa anteliaalta. Esityksessä tämän vuoden korotus eli 4,1 prosenttia on näihin esimerkkeihin verrattuna korkea, Kangasharju sanoo.
Kangasharjun mukaan ratkaisussa oli mielekästä se, että toisen vuoden palkankorotustaso on selvästi aikaisempaa matalampi.
– Inflaatio tulee tänä vuonna kuin kivi alas eli missään nimessä korotukset eivät saisi olla ensi vuonna yhtä kovia kuin nyt.
Yleiskorotus useimmille ainoa palkankorotus
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi perjantaiaamuna, että käytännössä tarjouksen kaikille maksettava korotusprosentti olisi jäänyt kahdessa vuodessa noin viiteen, ei 6,6 prosenttiin. Tämä johtuu siitä, että työpaikkakohtaiseksi tarkoitettua 0,7 prosentin rahaa ei makseta kaikille.
Laboren Mika Malirannan mukaan perustelussa on vinha perä. Kun 6,6 prosenttia paloitellaan osiin, selviää että tarjouksessa vuotuinen yleiskorotus on tänä vuonna 2,8 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia.
Malirannan mukaan yleiskorotusten varassa ovat ne, jotka eivät muita palkankorotuksia saa. Henkilökohtaisia palkankorotuksia maksetaan tyypillisesti erikseen jaettavista eristä.
– Isolle joukolle työntekijöitä nuo 2,8 ja 1,8 prosentin yleiskorotukset ovat ainoat palkankorotukset jotka he saavat, Maliranta sanoo.
Mitä pienempi palkka, sitä pienempi on saman prosenttikorotuksen tuoma konkreettinen euromäärä.
– Inflaatio on aiheuttanut objektiivisesti arvioituna pienituloisille isomman ongelman myös siksi, että pienistä tuloista ei ole voinut kerätä puskureita.
Aki Kangasharju taas painottaa, että paikallisissa korotuksissa on kyse reilusta palkkauksesta.
– Tämä on juuri sitä sopimista, johon Suomessakin on pyritty. Suomessa palkkaerot ovat pienet, ja on hyvä että pystyttäisiin kohdentamaan palkankorotuksia ansioiden mukaan.
Reaalitulot tulevat merkittävästi alenemaan
Inflaatio eli hintojen nousu on ilmeinen syy aikaisempia vuosia korkeampiin palkankorotuksiin.
Teknologiateollisuus on niin sanottu päänavaaja eli sen palkankorotustaso määrittää pitkälti tason myös muiden alojen palkankorotuksille.
Sekä Kangasharju että Maliranta pitävät selvänä, että puheena olleen runsaan kuuden prosentin kokonaispalkankorotustaso ei korvaa kohonneita elinkustannuksia.
Palkkojen reaalitaso päinvastoin laskee.
– Jos lopullinen palkankorotustaso on kuuden prosentin luokkaa, on selvää että reaalitulot tulevat merkittävästi alenemaan, koska inflaatio on ollut korkeaa, ja on edelleen, sanoo Maliranta.
– Näillä luvuilla palkansaajien reaalitulot ja ostovoima alenevat, kyllä, sanoo Aki Kangasharju.
Kangasharju ei edes kannata ajatusta siitä, että äkillisesti syntynyttä taloushäiriötä alettaisiin korjaamaan palkankorotuksilla.
– Tämä inflaatiopiikki on ollut niin raju ja lyhytaikainen, että on täysin epärealistista haihattelua, että yhden vuoden korotuksella se otettaisiin kiinni, Kangasharju sanoo.
Entä pelätty inflaation dominoefekti?
Teknologiateollisuuden työnantajien toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemen mukaan jo tämänpäiväisessä sovintoesityksessä palkkojen korotustaso on ”huolestuttavan korkea niin työllisyyden kuin kilpailukyvynkin näkökulmasta”.
Laboren Mika Maliranta huomauttaa, että Suomen taloudessa on ollut tilanteita, jolloin oli erityistä tarvetta maltillisuuteen palkankorotuksissa, ettei yritysten kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen vaarantaisi työllisyyttä ja makrotalouden vakautta.
Nyt se tilanne ei ole kovin lähellä.
– Riski on olemassa, jos tehtäisiin oikein holtittomia palkankorotuksia, siis selvästi suurempia kuin kuuden prosentin taso, Maliranta sanoo.
Samaa mieltä on Etlan Kangasharju – varoiteltua dominoefektiä ei tänään teknologia-alalle tarjotulla diilillä olisi syntynyt.
– Siinä mielessä taso oli nyt oikea, että tällä palkankorotustasolla ei olisi syntynyt palkkaspiraalia, Kangasharju sanoo.
Kyse on kakun jakamisesta
Teknologiateollisuuden Ruohoniemi huomautti myös sovintoesityksen kariuduttua perjantaina, että esitys oli jo selvästi edellisvuosien korotustasoa korkeampi.
Tämä pitää paikkansa, sillä usealla alalla yleiset palkankorotukset ovat olleet viime vuosina lähempänä yhtä kuin neljää.
Mika Malirannan mukaan vertailu viime vuosien palkankorotustasoon ei ole kovin mielekästä niin kovan inflaation kuin kuumentuneiden työmarkkinoiden takia. Nyt on työvoimapulaa, ja teollisuudessa on myös palkanmaksukykyä.
– Viime vuosina onkin ollut perusteltua pitää reaalipalkankorotukset maltillisina. Mutta työvoimapula ei ole kadonnut mihinkään, ja markkinatalouden lainalaisuuksiin kuuluu, että kun kysyntä on korkeampaa, hinta nousee.
Loppujen lopuksi on kyse rahakakun jakamisesta.
– Viime kädessä kyse on paljolti etujen ristiriidasta. Tässä on myös kakunjaosta kyse, kumpikin yrittää saada mieluummin isompaa palaa kuin pienempää palaa, Maliranta summaa.
