Työ tai sen puute vaikuttaa merkittävästi ihmisten kokemukseen yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Miehillä on naisia suurempi riski kokea erittäin heikkoa osallisuutta.
Osallisuudella tarkoitetaan yksilön kokemusta siitä, voiko hän vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin ja kokeeko hän tekemisensä merkityksellisiksi. Siihen liittyy myös kuuluminen itselle tärkeään ryhmään ja kiitoksen saaminen muilta.
Osallisuutta pidetään tärkeänä hyvinvointierojen kaventumisen, yksinäisyyden lieventymisen ja yhteiskunnallisen vakauden kannalta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tutkinut suomalaisten aikuisten osallisuuden kokemuksia. Tulosten mukaan keskimäärin vahvinta osallisuutta kokevat yrittäjät ja heikointa työttömät. Työttömistä lähes joka neljäs kokee osallisuutensa erittäin heikoksi.
– Erityisesti vastentahtoinen joutuminen pois työelämästä näyttää heikentävän osallisuuden kokemusta, sanoo tutkija Lars Leemann THL:n tiedotteessa.
Vahva osallisuuden tunne on yhteydessä vakaaseen yhteiskunnalliseen asemaan ja heikko haavoittaviin olosuhteisiin. Erot osallisuuden kokemuksessa valottavat, mitkä väestöryhmät ovat altistuneet ongelmien kärjistymiselle.
Tiedot käyvät ilmi THL:n Suomalaisten hyvinvointi 2022 -tutkimushankkeesta (siirryt toiseen palveluun).
Työkyky vaikuttaa osallisuuteen
Työkyvyn heikentyminen huonontaa selvästi osallisuuden kokemusta. Työkykynsä hyväksi arvioivista 7,4 prosenttia koki osallisuutensa erittäin heikoksi, kun työkykynsä heikentyneeksi arvioivista näin ajatteli peräti 16,7 prosenttia.
Sen sijaan perhevapaalla tai vanhuuseläkkeellä olevien osallisuuden kokemus ei ollut työllisiä heikompi.
Naiset kokevat keskimäärin hieman miehiä vahvempaa osallisuutta. Miehillä myös riski kokea erittäin heikkoa osallisuutta on noin puolitoistakertainen naisiin verrattuna. Naisista erittäin heikkoa osallisuutta koki 8,2 prosenttia ja miehistä 12 prosenttia.
Sosiaaliturvasta ratkaisu?
Erittäin heikko osallisuuden kokemus liittyy tilanteisiin, joissa muita heikompi asema, pienet tulot ja esimerkiksi sairaudet kietoutuvat yhteen. Tällöin myös vaikeudet kasautuvat ja pitkittyvät.
Yhdeksi ratkaisuksi ehdotetaan sosiaaliturvan muuttamista. Johtava tutkija Anna-Maria Isola arvioi, että nykyinen sosiaaliturvan tarveharkintaisuus aiheuttaa vaikeassa asemassa olevien ihmisten elämään epävarmuutta.
– Kun ihminen joutuu odottamaan päätöstä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeestä tai kuntoutusrahasta, hän kuluttaa voimavarojaan stressaamiseen. Sosiaaliturvan pitäisi kannatella ja tarjota näkymiä vaikeuksien yli, Isola sanoo THL:n tiedotteessa.
