Jäivätkö Suomen historian tunnit koulussa vähemmälle, pölyyntyvätkö oppikirjat hyllyssä? Ei hätää, sillä nyt on tarjolla nopea läpiluku menneisiin tapahtumiin, kun televisiossa esitetään maamme merkittäviä tapahtumia elokuvina.
Tuntemattoman sotilaan kolmikko seisomassa kovennettua 1955: Rahikainen (Kaarlo Halttunen), Lehto (Åke Lindman) ja Määttä (Pentti Siimes).
Timo Kuismin
Nuoren Suomen menneisyys on tuoretta sekin, joskin kovin sotaisaa. Kaukaisin elokuvallinen katse kohdistuu 1800-luvun alkuun, Suomen sotaan, joka oli taistelu Ruotsin ja Venäjän välillä.
J. L. Runebergin runon innoittama ja Edvin Laineen ohjaama Sven Tuuva (1958) muistetaan parhaiten Veikko Sinisalon mahtavasta ylinäyttelemisestä.
Veikko Sinisalo nimiosassa Sven Tuuvana 1958.
1800-luvulla ei sitten mitään muuta kummoista ilmeisesti tapahtunut, sillä kansallisessa monumentissamme Helmikuun manifestissa (1939) koko aikakausi puristettiin yhteen elokuvaan. Siinä 1800-luvun alussa Aleksanteri I ja Napoleon juonivat yhdessä Suomen kohtalosta ja sopivat, että maamme liitetään Venäjään.
Helmikuun manifestin (1939) kuuluisa ampumiskohtaus. Kuva: Oy Suomen Filmiteollisuus
Sortovuosien kautta edetään vuoteen 1917, Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen asti. Sortovuodet 1899–1905 ja 1908–1917 ovat olleet elokuvallisesti erityisen kiinnostava aikakausi, kun Venäjän keisarikunta yritti venäläistää suomalaiset.
Kohtalon vuosiin sukelletaan muun muassa seikkailua ja jännitystä tarjoavassa Aktivistit-elokuvassa (1939). Hieman erikoista nyt, kun lähes koko maailma tuomitsee Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja boikotoi Venäjää lähes kaikessa.
Aktivistien (1939) rooleissa Tauno Majuri ja Helena Kara.
Aktivistien, Helmikuun manifestin sekä Jääkärin morsiamen (1938) esittäminen kiellettiin toisen maailmansodan jälkeen venäläisvastaisina. Näin maailma muuttuu. Suomettumissekoilun aikaansaamat esityskiellot purettiin vasta myöhään 1980-luvulla – saavutus sinänsä.
Matti Kassilan ohjaama Punainen viiva (1959) keräsi monta palkintoa.
Runsaasti Jussi-palkintoja kerännyt Punainen viiva (1959) sijoittuu sortovuosien väliin jääneeseen lyhyeen hetkeen 1906–1907. Matti Kassilan ohjaama elokuva kertoo köyhästä Romppaisen perheestä, joka lähtee ensi kertaa äänestämään eduskuntavaaleissa.
Asevarkaissa elokuvassa Varastettu kuolema 1938.
Jännärin muotoon puettu Varastettu kuolema (1938) sijoittuu sekin samaisiin vuosiin, vaikka ohjaaja Nyrki Tapiovaara heijastelikin elokuvassaan 1930-luvun poliittisia myllerryksiä. Sota on Suomen historiallisten elokuvien ykkösaihe ja etenkin toinen maailmansota on kiinnostanut elokuvantekijöitä.
Suomen historian merkittävimpien hetkien valotus, Väinö Linnan Tuntematon sotilas, on työstetty vuosikymmenien kuluessa elokuvaksi jo kolme kertaa. Sen lisäksi viimeisin eli Aku Louhimiehen vuoden 2017 tulkinta aiheesta on muokattu tv-sarjaksi.
Lammio (Jussi Jurkka, vas.) Rokka (Reino Tolvanen) ja Susi (Kale Teuronen) Tuntemattomassa sotilaassa 1955. Kuva: HS
Monien mielestä ainoa, oikea ja alkuperäinen, Edvin Laineen 1955 ohjaama Tuntematon sotilas on sama asia kuin itsenäisyyspäivä, niinpä Yle on esittänyt sen vuodesta 1992 lähtien joka joulukuu.
Historia nähdään elokuvissa aina miehisenä taistelukenttänä.
Harvinainen poikkeus on Ilkka Vanteen ohjaama ja Laura Birnin tähdittämä Lupaus (2005), jossa toisen maailmansodan tuoksinassa keskitytään lottien kohtaloihin. Sitä on esitetty vuosien varrella 25 kertaa kotimaisilla tv-kanavilla.
Lotista kertovan Lupauksen (2005) pääosassa on Laura Birn (oik.) Kuva: Marja Suvivuo
