Viimeinen Sana -ohjelmassa keskusteltiin sosiaalisen median influenssereiden ja journalistisen median välisestä suhteesta.
Toimittaja Ronja Salmi kertoi Ylen Viimeinen sana -ohjelmassa kokeneensa myötähäpeää, kun Doven mainoskampanja meni läpi Ylessä ja HS:ssä ilman, että missään mainittiin kyseessä olevan kaupallinen kampanja.
– Onko kyse esimerkiksi kriittisen lukutaidon puutteesta? Jokuhan siellä HS:n toimituksessa on lukenut sen jutun läpi, Salmi mietti.
Salmi viittasi Helsingin sanomien julkaisemaan (siirryt toiseen palveluun) mielipidekirjoitukseen, jonka oli allekirjoittanut joukko Doven kanssa kaupallista yhteistyötä tekeviä somevaikuttajia.
Myöhemmin somevaikuttajat ovat kertoneet, että he olivat allekirjoittaneet viestintätoimiston kirjoittaman tekstin. Salmen mukaan mielipidesivu ei ole paikka edistää minkään brändin toimintaa.
Yksi Doven kanssa yhteistyötä tehneistä influenssereista päätyi myös Ylen lähetyksiin.
– Yksi vaikuttaja oli saatu läpi Ylen lähetykseen, ensin telkkariin ja sitten radioon. Kukaan ei ole miettinyt, että jos ainut asia, johon tässä viitataan, on ylikansallisen kosmetiikkayrityksen kyselytutkimus, niin ehkä tässä on taustalla jotain muuta kuin pelkkä hyvä tahto.
Lähetyksissä olisi Salmen mukaan pitänyt selvästi kertoa, että somevaikuttaja sai rahaa Doven mainostamisesta. Nyt katsojalla ja kuuntelijalla ei ollut mitään mahdollisuutta tietää vaikuttajan yhteyttä Doveen, ellei vieraillut hänen sometilillään. Salmen mukaan yhteyden kertominen olisi ollut ennen kaikkea median vastuulla.
Muut ohjelman keskustelijat pitivät tapahtunutta inhimillisenä, eikä niinkään poikkeuksellisena.
Yrittäjä, kolumnisti Juhani Mykkänen arvioi, että Doven kampanjan aihe – nuorten kokemat ulkonäköpaineet – sai toimittajien suojamuurit laskemaan ja normaalit journalistiset prosessit pettämään.
Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen taasarvioi, että Dove-tapauksessa ei ollut mitään erityistä.
– Ovathan mainostajat aina yrittäneet päästä journalismin sekaan. Nyt on prosessi mennyt pieleen. Mutta ei siinä ole mitään ihmeellistä, Kauppinen sanoi.
Voiko toimittaja tehdä kaupallista yhteistyötä?
Ohjelmassa kiisteltiin myös siitä, voiko toimittaja tehdä työnsä ohella kaupallista yhteistyötä. Ronja Salmi on toimittaja, mutta on viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt lisäksi kaupallisia yhteistyökampanjoita.
– On hyvä kysymys, että haastaako se minun uskottavuuttani toimittajana. Jos haluaisin olla tutkiva toimittaja, joka erikoistuisi politiikan journalismiin, niin en varmasti voisi tehdä kaupallista yhteistyötä, Salmi pohti.
Hänen mukaansa tärkeintä on, että toimittaja pystyy rajaamaan pois sellaiset aiheet, joiden parissa on tehnyt kaupallista yhteistyötä.
Perttu Kauppinen oli vahvasti eri mieltä Salmen kanssa.
– Se on ihan päätön ajatus, että toimittaja tekisi myös kaupallista yhteistyötä. Esimerkiksi lehdistön työehtosopimus lähtee siitä, että toimittajalla ei saa teettää, eikä hän saa tehdä tekstimainontaa. Minusta on kummallista ajatella, että muualla olisi tällaisia ihmisiä, jotka temppuilevat mainonnan ja journalismin välillä. En hyväksy sitä.
Salmi haastoi Kauppista Iltalehden julkaisemista mainoksista.
– Onhan teidänkin sivuilla kaupallisen yhteistyön juttuja. Miksi mediatalo voi niin tehdä, mutta yksityinen vapaa toimittaja ei voi?
Kauppisen mukaan Iltalehdessä mainokset on selkeästi liputettu mainoksiksi. Salmi taas huomautti, että aina mainokset eivät olleet lukijalle selkeästi erotettavissa journalistisesta sisällöstä.
– Ne ilmestyvät samassa paikassa ja mukailevat fonttivalintoja myöten muita juttuja, Salmi sanoi.
Katso koko Viimein sana -ohjelma Yle Areenasta.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 3.12. klo 23:een asti.
