Kela syöpälääkekorvaukset ovat kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Se maksaa paljon korvauksia kalliista lääkkeistä, joiden teho on epävarma.
2000-luvulla on kehitetty paljon uusia syöpälääkkeitä. Lääkkeen kehitys on pitkä ja kallis prosessi. Kelan tutkijat kertovat, että lääke voi saada myyntiluvan ennen kuin sen teho on varmistunut. Kuva: Sabrina Bqain / HS
Outi Kokko
Syöpälääkkeiden osuus lääkekorvausmenoista on kasvanut roimasti kymmenessä vuodessa. Niiden osuus kaikista lääkekorvauksista oli viime vuonna 17 prosenttia, kun vuonna 2010 se oli 7 prosenttia.
Suurta harppausta selittää paitsi syöpään sairastuneiden määrän kasvu myös markkinoille tuodut uudet lääkkeet. Kelan maksamista avohoidon syöpälääkekorvauksista uusien valmisteiden osuus oli viime vuonna kaksi kolmasosaa ja niitä korvattiin miltei 200 miljoonalla eurolla.
Kelan erikoistutkijat Terhi Kurko ja Kati Sarnola sekä ryhmäpäällikkö Hanna Koskinen kirjoittavat Kelan blogissa, että uudet syöpälääkkeet ovat tyypillisesti kalliita ja usein suunnattu yhä pienempien ja tarkkarajaisempien potilasryhmien hoitoon.
– Tutkimusnäyttö lääkkeiden tehosta on monesti epävarmaa, he kirjoittavat.
Ennen kuin lääke voi saada myyntiluvan, lääkeviranomainen arvioi sen tehoa ja turvallisuutta koskevan tutkimusnäytön. Koska lääkkeet halutaan nopeasti potilaiden käyttöön, näyttö voi vielä tuolloin olla keskeneräistä.
Tutkimusasetelmista voi Kelan asiantuntijoiden mukaan puuttua vertailuryhmiä, korvikemuuttujia ja seuranta-aika voi olla liian lyhyt.
– Myyntilupa ei takaa terveyshyötyjä, he huomauttavat.
Yli puolet korvattavista uusista syöpälääkkeistä on ehdollisesti korvattuja. Ehdollisuudella pyritään hallitsemaan hoidolliseen arvoon, kustannuksiin tai kustannusvaikuttavuuteen liittyvää epävarmuutta.
Suomessa kaikki ehdollisesti korvattavista lääkkeistä tehdyt sopimukset ovat toistaiseksi taloudellisia sopimuksia.
– Sopimukset ja todelliset hinnat ovat salaisia, mikä vaikeuttaa lääkkeiden todellisten kustannusten arviointia.
Tutkijat peräävät pohdintaa siitä, millaista tutkimusnäyttöä uusilta kalliilta lääkehoidoilta pitäisi yhteiskunnassa edellyttää ja miten näitä hoitoja kohdennettaisiin niistä eniten hyötyville. Heistä keskustelu on myös potilaan etu.
– Onko nykyinen lääkekehityksen suunta, jossa uudet lääkkeet hyväksytään käyttöön joskus vähäiselläkin näytöllä, oikea? He kysyvät.
