Käräjäoikeus on vahvistanut sijaisvanhempien hakemuksen adoptoida perheessä jo yli 12 vuotta asunut tyttö. Käräjäoikeuden mukaan lapsen oma etu on tässä tapauksessa tärkeämpää kuin lapsen isän perustuslain takaama oikeus perhe-elämään.
Kyseinen teinityttö oli otettu huostaan ensi kerran 10 kuukauden ikäisenä. Nykyiseen sijaisperheeseensä hän saapui vuotta myöhemmin psyykkisesti erittäin oireilevana.
Sittemmin tytön terveydentila on parantunut merkittävästi ja hän on kotiutunut perheeseen, jonka toimeentulo on turvattu ja jossa on muitakin lapsia.
Sijaisvanhempien kertoman mukaan omat lapset ja sukulaiset pitävät tyttöä osana perhettä. Sijaisvanhemmat ovat tehneet niin ikään testamentin tytön eduksi. Myös tytön koulunkäynti sujuu nykyään.
Tänä päivänä jo 14-vuotiaalla tytöllä on ainakin tähän saakka ollut hyvät välit isäänsä. Heillä on valvottu tapaaminen kerran kuussa. Keskimäärin joka toinen kerta isä ei kuitenkaan ole tapaamiseen päässyt tai ei ole ollut siinä kunnossa, että tapaamista olisi pidetty.
Tapaamisten ohella isä ja tytär soittavat toisilleen kerran viikossa. Tytöllä on viestittelysuhde myös omien biologisten sisarustensa ja sukulaistensa kanssa.
Äidin kuoleman jälkeen
Sijaisvanhempien mukaan tyttö on kuitenkin hyvin epävarma asemastaan perheessä. Hän pelkää, että jos ongelmia ilmaantuu, niin hänet saatetaan sijoittaa toisaalle.
Ensimmäisen kerran lapsi oli alkanut mielessään pohtia asemaansa, kun hänen päiväkotiinsa oli tullut ulkomailta adoptoitu lapsi. Hän ymmärsi, ettei häntä itseään ole adoptoitu.
Vuonna 2019 tytön biologinen äiti kuoli. Tyttö suri äitiään, jota tosin oli tavannut harvemmin kuin isäänsä. Sijaisvanhempien mukaan oman äidin kuolema tavallaan kuitenkin vapautti tytön ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan.
Tyttö otti adoption puheeksi sijaisvanhempiensa kanssa. Hän halusi heidän adoptoivan hänet. Tyttö palasi asiaan useita kertoja, kunnes vuonna 2020 sijaisvanhemmat hakivat adoptiota oikeusteitse.
Isän kanta
Käräjäoikeus käsitteli hakemuksen kirjallisesti ja hylkäsi sen. Päätöksen teki käräjänotaari.
Sijaisvanhemmat valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus kumosi tuomion. Hovioikeuden mukaan asiaa ei olisi saanut käsitellä käräjänotaarikokoonpanossa. Hovioikeus palautti asian käräjäoikeuteen, joka järjesti viime syksynä uuden perusteellisen oikeudenkäynnin käräjätuomarin johdolla.
Oikeudenkäynnissä tytön isä ilmaisi kategorisen vastustuksensa adoptioon. Hän kertoi, että haluaa olla lapsensa isä. Hänellä on lapseensa hyvä suhde.
Isän mukaan olisi hyvä, että tytär tutustuisi hänen sukuunsa, isoisäänsä ja isoisoisään.
Isä myös ihmetteli sitä, miksei adoptiohakemusta pantu vireille jo vuosia sitten.
– Hän on iso likka jo, eikä mene kuin hetki, niin hän jo täysi-ikäinen.
Samalla mies kuitenkin korosti, ettei ole tytölle vihainen tämän päätöksistä.
Isän mukaan se, ettei hän ole päässyt tytärtään tapamaan kaikilla tapaamiskerralla johtuu inhimillisistä erehdyksistä sekä viime aikoina myös koronasairaudesta.
Isä ei kuitenkaan vastustanut lapsensa sijoitusta sijaisperheeseen. Tytön paikka on sijaisperheessä jo koulun ja kavereiden vuoksi.
Pitää isänsä sukunimen
Tyttöä edusti oikeudenkäynnissä edunvalvojan sijaisen ominaisuudessa kokenut asianajaja. Hän toi esiin tytön tahdon, että sijaisvanhemmat adoptoisivat hänet. Asianajajan arvion mukaan tyttö ymmärtää adoption merkityksen vähintäänkin ikätasoisesti.
Asianajajan mukaan lapsen etu puoltaa adoptiota.
Toisaalta hän toi esiin myös tytön toiveen tavata biologista isäänsä säännöllisesti sekä sen, etteivät tapaamiset enää olisi valvottuja. Tyttö toivoo voivansa mennä ulos isänsä kanssa.
Tyttö on halunnut pitää tämän sukunimen. Se on osa hänen identiteettiään.
Käräjäoikeuden tuomio
Käräjäoikeus katsoo, ettei mahdollinen perheen jälleenyhdistyminen olisi lapsen etu. Isän oloista saadut tiedot sulkevat pois sen, että isän luona asumista voitaisiin edes harkita.
Käräjäoikeus piti ”inhimillisesti ymmärrettävänä”, että isä vastustaa adoptiota eikä halua luopua vanhemmuudestaan.
Isän ja lapsen tapaamiset ovat kuitenkin jääneet väliin 4—6 kertaan vuodessa isästä johtuvista syistä. Isän suhde lapseensa ei ole oikeuden mielestä niin tiivis, että isän kieltäytyminen otettaisiin asiassa huomioon, kun muut poikkeukselliset syyt puoltavat adoptiota.
Adoptio on lapsen edun mukainen.
Käräjäoikeus vahvisti sijaisvanhemmat 14-vuotiaan tytön vanhemmiksi.
Tytön isä valitti käräjätuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka kuitenkin viime viikolla ilmoitti, ettei se anna asiassa valituslupaa. Käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.
