Amnesty International julkaisi torstaina raportin, jossa se syytti Ukrainan sotilaita siviilien vaarantamisesta. Samalla ihmisoikeusjärjestö on raportoinut myös Venäjän ihmisoikeusrikkomuksista.
Paikallinen asukas kauhisteli pommitusten tuhoja eteläukrainalaisessa Mykolaijvissa sijaitsevan koulun pihassa heinäkuun lopussa. Kyseisen koulun mahdollisesta sotilaallisesta käytöstä ei ole tietoa. Amnesty arvostelee Ukrainan sotilaita siitä, että ne käyttävät myös kouluja tukikohtinaan. Kuva: Mykola Tymtšenko / Reuters
Matilda Jokinen HS
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International pyysi sunnuntaina anteeksi torstaina julkaisemansa raportin aiheuttamaa ”ahdistusta ja suuttumusta”, kertoo uutistoimisto Reuters.
”Ukrainan taistelutaktiikka vaarantaa siviileitä” -otsikolla julkaistu raportti sanoi Ukrainan joukkojen vaarantavan siviilejä perustamalla tukikohtia asuinalueille, myös esimerkiksi kouluihin ja sairaaloihin.
Raportti sai aikaan valtavan kohun, ja Amnestyn Ukrainan-osasto sanoutui siitä irti. Esimerkiksi Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikov tuomitsi ”jokaisen yrityksen kyseenalaistaa ukrainalaisten oikeus vastustaa kansanmurhaa”.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi totesi puolestaan Telegram-kanavallaan, että Amnestyn ”hakevan armahdusta terroristivaltiolle” ja ”siirtävän vastuuta hyökkääjältä uhrille”.
Amnestyn Suomen-osaston toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mukaan ihmisoikeusjärjestö seisoo yhä ”ehdottomasti” raporttinsa takana.
”Ukrainan sotilaiden asettautuminen asemiin ei ole aina ollut eettistä. Olemme haastatelleet useita siviilejä, jotka ovat kertoneet, ettei heitä ole varoitettu sotilaiden tulosta”, hän sanoo.
Johanssonin mukaan Amnesty pyrkii riippumattomana järjestönä viestimään avoimesti molempien osapuolien sotarikoksista.
”Samalla myönnämme, että olemme epäonnistuneet viestinnässä. Emme halunneet, että raportti tulkittaisiin niin, että syyllistämme Ukrainaa Venäjän sotarikoksista. Olisi vielä selkeämmällä tavalla pitänyt tuoda esiin, että Venäjä on pääsyyllinen.”
Amnestyssa ei osattu odottaa raportin herättämää raivoa. Johansson ei ole itse kokenut mitään vastaavaa uransa viimeisen 30 vuoden aikana.
”Emme uskoneet, että kyseessä olisi niin järisyttävä väite. Sodassahan sotarikokset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus”, hän sanoo.
”Samanlaisia havaintoja Ukrainasta ovat aiemmin julkaisseet muun muassa toimittajat, YK:n ihmisoikeusvaltuuston toimisto ja [ihmisoikeusjärjestö] Human Rights Watch.”
Vain Amnestyn kohdalla vastaanotto on ollut näin myrskyisä. Palautetta on tullut niin paljon, että bottiviestien lomasta on ollut mahdoton perata esiin kaikkia asiallisia yhteydenottoja, Johansson kertoo. Järjestön kansainvälinen johto on saanut satojatuhansia viestejä.
Myös lahjoituksia on peruttu. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Suomen-osasto sai 115 sähköpostia peruutuksista, minkä lisäksi lahjoituksia voidaan katkaista pankin kautta.
Amnestyyn kohdistuvat syytökset Venäjän puolella olemisesta tuntuvat hieman epäreiluilta, Johansson kuvailee.
”Venäjähän on sulkenut Amnestyn Moskovan-toimiston siksi, että olemme olleet niin kriittisiä Putinin hallintoa kohtaan. Amnesty on myös ensimmäistä kertaa historiassaan julistanut Venäjän syylliseksi sodan alkuun.”
Hän korostaa, että viimeisen puolen vuoden ajan Amnestyn asiantuntijat ovat olleet Ukrainassa raportoimassa nimenomaan Venäjän sotarikoksista. Ukrainan sotilaiden ajoin epäeettinen toiminta on paljastunut samalla tässä yhteydessä.
”Keskusteluilmapiiri on kuitenkin muuttunut mustavalkoiseksi. Mutta emme tule lopettamaan riippumatonta työtämme.”
Johanssonin mukaan Ukrainassa olleilla Amnestyn asiantuntijoilla on kokemusta sotarikosten raportoinnista myös muista sodista, kuten Jemenistä ja Etiopian Tigraysta.
Amnestylla on enemmän tietoa ukrainalaissotilaiden asemoitumisesta kuin raportti paljastaa. Johanssonin mukaan tietoja ei kuitenkaan julkaistu, ettei Venäjä hyötyisi niistä. Kokonainen raportti lähetettiin vain Ukrainan hallinnolle, jolta järjestö pyysi selvitystä sen armeijan toimintaan.
”Vastausta ei tullut, mutta Ukraina on pyytänyt, että lähetämme tietoja Venäjän sotarikoksista oikeudenkäyntejä varten”, Johansson sanoo.
”Tietenkin on aina tietynlaista toiveajattelua pyytää, että hallitukset noudattaisivat humanitaarista oikeutta sodassa. Se on kuitenkin työtämme.”
