Usko Siskoa | Jos hääpari toivoo lahjaksi rahaa, paljonko heille kuuluu antaa?

Tällä palstalla Sisko etsii vastauksia lukijoiden kysymyksiin, jotka koskevat tapakulttuuria, etiikkaa ja muita elämän pulmatilanteita. Onko sinulla kysymys mielessä? Lähetä se Siskolle: hs.sisko@hs.fi.

Kiitos taas kysymyksistänne, rakkaat ystävät. Mennään tällä kertaa suoraan niihin.

Miksi nykykirjallisuus ei enää tunne aikamuotoja? Ahdistavaa lukea pelkkää preesensiä; on kuin lukisi näytelmän käsikirjoitusta. Moni kirja on jäänyt kirjaston hyllyyn, kun en vaan jaksa lukea tämäntyyppistä kirjallisuutta. Joku vanhempi kirjailija lausui, että kirjan aikamuoto on imperfekti. Myös kirjailija Kaari Utrio kertoi muuttaneensa kaikkien teostensa verbit imperfektiin. Mistä tämä trendi on lähtöisin?

– Lukutoukka

Lukupiirini kirjallisuustieteilijä ja kustannustoimittaja intoutuivat molemmat pohtimaan vastausta.

Kirjallisuustieteilijä suhtautui varovasti ajatukseen preesensistä varsinaisena trendinä, koska myös imperfektiä käytetään edelleen runsaasti.

Hänen mukaansa yksi selitys kuitenkin voisi olla se, että imperfekti on ollut kirjallisuudessa yleinen jo kauan, minkä vuoksi preesensin kokeileminen saattaa tuntua kirjailijasta kiinnostavammalta.

Kustannustoimittajan mielestä kysyjä on näytelmävertauksensa kanssa oikeilla jäljillä.

”Mutta paperilta luetun näytelmän sijaan taitavasti preesensissä kirjoitetun kirjan lukeminen tuo mieleeni ennemmin näytelmän katselemisen kokemuksen”, hän kirjoittaa viestissään.

”Siinä missä teatteri on läsnäolon taidetta, jossa tulee tunne, että mitä vain voi tapahtua, samaa vaarantuntua on parhaimmillaan myös kirjan preesenskerronnassa – se kun vie tapahtumien keskelle, kohtalon hetkeen. Lukija pääsee todistamaan tapahtumia hetkessä, jossa mikään ei ole vielä ratkennut.”

Imperfektissä kokemushetken rinnalle taas syntyy tietoisuus toisesta ajasta ja paikasta: tilanteesta, josta käsin tapahtumia kerrotaan. Kaikki on jo ohi ja kokemus muuttunut menneisyydeksi.

Niin kuin kustannustoimittaja kuvaa imperfektin luomaa vaikutelmaa:

”Vaara on ohi. Jos kyse on minäkertojasta, hän on jäänyt kertomaan lukijoille tapahtuneesta. Vaikka kaikki kuvattu olisi hirveää, se ei ole niin hirveää, etteikö siitä olisi jälkeenpäin päästy kertomaan (vaikka sitten haudan takaa).”

Molempi parempi siis.

Sisko hyvä! Minulla on hääetikettiin liittyvä kysymys. Olemme menossa puolisoni kanssa kouluaikaisen tuttavani häihin, ja kuten hyvin moni nykyään, myös tämä hääpari toivoo lahjaksi rahaa. Ongelma on, ettemme osaa arvioida, mikä on sopiva summa lahjoitettavaksi. Olemme molemmat työssäkäyviä ihmisiä ja siten ihan hyvin toimeentulevia, mutta kiristyvässä taloustilanteessa rahaa ei ole liiaksikaan, eikä hääpari ole kummallekaan meistä erityisen läheinen. Suuremman summan lahjoittaminen pohdituttaa. Onko olemassa ohjesääntöä? Miten paljon itse antaisit?

– Kitupiikki

Yleensä niin vieraat kuin kutsujatkin toivovat ennen kaikkea sitä, että päivä jäisi kaikkien mieleen hyvänä, ja siksi raha-asioiden ei pitäisi jäädä hiertämään kenenkään mieltä.

Hääparille ja heidän lähipiirilleen juhlien järjestäminen on usein valtava satsaus, joko rahan tai ajan osalta. Joskus kuuleekin sanottavan, että lahjan pitäisi suunnilleen vastata tarjotun aterian arvoa, mutta olen itse hieman toista mieltä.

Vieraat tulevat nimenomaan vieraiksi. Hääpari saa valita, kuinka suuren ja kalliin tilaisuuden he järjestävät. Osalle vieraista taas juhlat ovat jo matkan ja majoituksen vuoksi hintava tilaisuus. Siksi ajattelen, että huomaavainen hääpari miettii kutsun ja lahjatoiveen sävyn tarkkaan.

Avioliitto solmitaan nykyään keskimäärin vanhempana kuin aiemmin, eikä moni vuosia omillaan asunut tarvitse lisää maljakoita tai lakanoita. On ymmärrettävää toivoa rahaa, mutta se kannatta silti ilmaista niin, ettei tilisiirto ala tuntua vieraasta pääsylipun maksamiselta.

Hääparilla saattaa olla kiusaus laskea hääbudjettiin jo valmiiksi arvio vierailta saatavasta summasta. Inhimillistä, vaan ei juhlamieltä lisäävää.

Mitä vieraan tulisi tehdä, jos rahaa selvästi kuitenkin odotetaan?

Kirjoitat, että olette ihan hyvin toimeentulevia, jolloin pelkona on siis, että pieni summa vaikuttaa epäkohteliaalta. Jos näin on, seuraavat vinkit voivat auttaa.

Voitte sopia yhteisestä lahjasta tuttujen kanssa. Kun summa on neuvoteltu yhdessä, siitä ei tarvitse kokea epävarmuutta yksin tai kaksin. Tämä voi helpottaa myös yksineläjiä, jotka saattavat kokea painetta lahjoittaa isohkolta tuntuvan summan yhden ihmisen tuloista.

Tai voitte panostaa korttiin. Toivottaa tuoreen avioparin tervetulleeksi kylään tai kirjoittaa siitä ilosta, jota yhteydenpidosta saatte. Kellään ei pitäisi olla syytä ylenkatsoa lämpöä ja vilpittömyyttä.

Tai sitten vain lahjoitatte pienimmän kehtaamanne summan, ja ajattelette olevanne kohtuullisuuden puolestapuhujia tässä materialistisessa yhteiskunnassa.

Itse toivoisin aidosti, että juhliin olisi tervetullut olo, vaikka syystä tai toisesta sillä hetkellä pystyisikin lahjoittamaan vain joitakin kymmeniä euroja.