Utu Hopiavuori käy kokopäivätöissä, mutta laskujen jälkeen käteen jää 250 euroa kuussa – tässä syyt, miksi työssäkäyvät köyhät yleistyvät

Vantaalaisesta Utu Hopiavuoresta tuntuu, että taksikuskin palkka ei riitä elämiseen.

Hopiavuorella on velkaa, ja hän jakaa vanhemmuuden vuoroviikoin. Lapset ovat teini-iässä.

– Minulla on pitkän työttömyys-sairastelu-opiskelupätkän jälkimainigeissa jonkun verran kulutusluottoa, esimerkiksi tästä tietokoneesta. Tulot eivät ole mitenkään järisyttävän suuret enkä saa asumistukea tähän nykyiseen asuntoon. Teinipojat syövät ruokaa ja kuluttavat vaatteita – siitä se tulee, Hopiavuori summaa.

Hopiavuoren palkka on noin 2 300 euroa. Kun hän on maksanut verot, kerrostalokaksion asumiskulut sekä opintolainan ja kulutusluottojen lyhennykset, käteen jää 250 euroa kuussa. Tilanne stressaa Hopiavuorta.

Ensin ostan ruokaa lapsille ja sen jälkeen mietin, kehtaanko ostaa itselleni kolmiovoileivän vai otanko vain karjalanpiirakan.

Utu Hopiavuori

Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, joiden palkka ei tahdo riittää elämiseen. Niin sanottuja työssäkäyviä köyhiä on Suomessa arviolta 200 000.

Taustalla on tyypillisesti muutamia tekijöitä: Monella on pieni palkka. Useat tekevät osa-aikatyötä, eivätkä saa lisätunteja vaikka olisivat valmiita tekemään. Ja monella on velkaa.

Erityisesti sinkut ja yksinhuoltajat ovat hankalassa tilanteessa korkeiden asumismenojen takia, sanoo yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta. Jakonen johtaa työssäkäyviä köyhiä tutkivaa hanketta.

Yksinasuva katsotaan yleensä työssäkäyväksi köyhäksi, jos hänelle jää palkasta käteen verojen jälkeen alle 1 200 euroa kuussa. Kahden lapsen yksinhuoltajalla raja on 2 200 euroa kuussa.

Palkkaneuvotteluihin painetta

Hintojen nousu eli inflaatio on pannut työssäkäyvät köyhät entistä ahtaammalle. Tutkimusprofessori Heikki Hiilamo puhuu menoköyhyydestä.

– Nyt tilanne on siinä mielessä erilainen, että aikaisemmin työssäkäyvät köyhät on määritelty tulojen perusteella. Nyt hinnat ovat nousseet voimakkaasti, mutta palkat eivät. Köyhyys on nyt ennen kaikkea menoköyhyyttä, Hiilamo sanoo.

Hintojen nousu luo painetta käynnissä oleville eri alojen palkkaneuvotteluille. Hiilamon mukaan pienipalkkaiselle olennaisinta olisi se, että palkankorotukset tulisivat euroina eikä prosentteina.

– Jos palkka on hyvin pieni, ei tilanne välttämättä helpota, vaikka olisi kuinka iso korotusprosentti. Kertakorvaus tai euromääräisenä maksettu palkankorotus auttaisi paremmin kuin prosentteina maksaminen, Hiilamo sanoo.

Utu Hopiavuoren velkaantuminen alkoi lähes kymmenen vuotta sitten avioerosta, kun hänen piti ostaa uuteen asuntoon huonekalut kulutusluotolla. Opintolainaa hän nosti opiskellessaan tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi.

Hän uupui yrittäessään yhdistää opiskelun, lapsiarjen ja työnhaun.

– Miesvaltaisilla aloilla ei aina katsota hyvällä, jos jää kotiin hoitamaan kipeää lasta. Laitoin lapset etusijalle ja jäin kotiin, Hopiavuori sanoo.

Pitkän työttömyysjakson jälkeen Hopiavuori palasi työelämään viime vuonna, kun hän pääsi palkkatuella taksikuskiksi. Hän pitää itseään etuoikeutettuna, koska hänellä on kokopäivätyö, takuupalkka ja reilu työnantaja.

Sosiaalietuudet paikkaavat pieniä palkkoja

Osalla työssäkäyvistä köyhistä tulot ovat niin pienet, että he saavat asumistukea tai osa-aikatyön täytteeksi soviteltua päivärahaa. Hyvin pieni joukko saa jopa toimeentulotukea.

Kelan tilastojen mukaan asumistukea saavien työssä käyvien määrä on ollut kasvussa viime vuosina.

– Käytännössä sosiaaliturva nostaa ison joukon työssäkäyviä ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle, Jakonen sanoo.

Heikki Hiilamon mukaan joissakin tapauksissa voi kysyä, onko sovitellusta päivärahasta muodostunut pienipalkkaisen työn tuki. Hänen mukaansa näin on aloilla, joissa on samaan aikaan työvoimapula ja paljon sovitellun päivärahan saajia.

Sovitellun päivärahan saajat ovat usein palvelualoilla, esiintyvien taiteilijoita, kuljetusalalla ja julkisilla ja hyvinvointialoilla. Näillä aloilla tehdään osa-aikaista työtä.

Palkansaannin epävarmuutta ovat lisänneet myös vuokratyö, nollatuntisopimukset ja silpputyö.

Pienituloisia on myös alustatalouden tekijöissä ja kevytyrittäjissä. Heitä on kuitenkin vaikea erottaa tilastoista, koska he voivat olla palkansaajia tai yrittäjiä.

Epätyypillinen työ ei kuitenkaan ole kaikille mikään ongelma.

Se on varaventtiili osa-aikatyötä tekeville tai niille, jotka muuten eivät löydä töitä, muistuttaa Mikko Jakonen. Ihmiset saattavat kerätä ansionsa yhdistämällä osa-aikatyötä, yrittäjyyteen pohjautuvaa ruuankuljetustyötä sekä sosiaalietuuksia. Myös moni opiskelija tekee silpputyötä

Tutkija: Tarvitaan eurokorotuksia, ei prosentteja

Miten sitten varmistettaisiin se, että yhä useampi tuli toimeen palkallaan? Jakosen mielestä matalampiin palkkoihin tarvittaisiin kerralla isoja korotuksia. Samalla mahdollisimman monille tulisi tarjota täydet työtunnit ja sosiaaliturvan pitäisi jatkossakin nousta inflaation myötä.

Työnantajapuoli varoittaa, että suuret palkankorotukset kiihdyttäisivät entisestään hintojen nousua. Vaalikeskusteluissa puolueet eivät ole näyttäneet vihreää valoa sosiaalietuuksien nostolle, päinvastoin.

Haastatteluhetki Utu Hopiavuoren kanssa päättyy nopeasti, koska hänen pitää kiirehtiä seuraavalle ajolle. Hänellä on oma näkemyksensä siitä, miksi työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa Suomessa.

– Yhteiskunnassa on tehty valintoja sen eteen, että palkkatasoa ei ole yritettykään nostaa, vaan ennemminkin painettu ihmiset tekemään matalapalkkatöitä. Sosiaalituilla on yritetty saada kaupanalaa kannattavaksi. Kyllä se on päättäjien arvovalinnoista aika pitkälti kiinni, Hopiavuori arvioi.

Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella artikkelista 5. helmikuuta kello 23:een asti.