Palvelualojen työnantajien Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto harmitteli keskiviikkona kunta-alan palkkasopua.
”Todella harmillista, että päädyttiin yleisen linjan ylitykseen, eikä otettu huomioon heijastusvaikutuksia, joita tällainen aisan yli potkiminen aiheuttaa”, Aarto sanoi.
Vuoden 2016 kiky-sopimuksen jälkeen työmarkkinajärjestöt onnistuivat usean vuoden ajan sopimaan palkoista niin, että vientialat toimivat päänavaajina ja määrittivät enimmäiskustannustason myös muille. Suomen kilpailukyky parani, ja taloudessa alkoi menetetyn vuosikymmenen jälkeen näkyä valoa.
Tällä palkkakierroksella kaikki on ollut toisin. Kunta-ala sopi alkukesästä korotusautomaatista, joka nostaa kunta-alan palkkoja viisi prosenttia yli yleisen linjan seuraavan viiden vuoden aikana. Tehy ja Super onnistuivat tämän lisäksi neuvottelemaan hoitajilleen 600 euron koronakorvauksen - hoitajien sopimuksen muut saavutukset ovat kiistanalaisia.
Työmarkkinoilla valtaa nyt alaa ”enemmän kuin muille”-ajattelu. Se on tuhoisaa malleille, joilla on aiemmin pyritty hillitsemään palkkakilpailua.
Aarto pelkää, että seuraavalla palkkakierroksella järkevän päänavauksen tekijöitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Kukaan ei enää uskalla ottaa riskiä päänavauksesta, jos on olemassa vaara, että se taas ylitetään ja avaajat joutuvat naurunalaisiksi.
Kunta-alan palkkaratkaisua on perusteltu muun muassa yksityisen sektorin liukumilla. Niiden vuoksi kuntien palkkojen on pelätty jäävän jälkeen muista. Liukumat perustuvat kuitenkin vapaaehtoisuuteen. Niitä maksetaan, jos yrityksellä on varaa.
Julkiselle sektorille pitäisi automaattien sijasta luoda vastaavia mekanismeja, joilla palkita ja houkutella hakijoita työvoimapulasta kärsiville aloille. Näin ei vaikeutettaisi muiden alojen neuvotteluita.
Teknologiateollisuus ja kemianteollisuus neuvottelevat parhaillaan ensi vuoden palkoista. Tilanne on äärimmäisen hankala. Kunta-alan sopimus varjostaa neuvotteluita, ja inflaatio laukkaa kahdeksassa prosentissa. Alun perin palkoista piti sopia syyskuun loppuun mennessä. Uusi deadline on 14. päivä lokakuuta.
Samaan aikaan sota Ukrainassa synkistää näkymiä, ja Venäjän-viennille pitäisi löytää korvaavia markkinoita. Viennin kilpailukyky on entistäkin tärkeämpi, eikä inflaatiokaan kaipaa lisäkierroksia.
Yksi ratkaisu olisi numeroton palkkasopimus. Jos sopimuksiin ei kirjattaisi lukuja lainkaan, yritys voisi paikallisesti päättää palkankorotusten tason. Silloin kunta-alan korotusautomaatilta lipeäisi pohja alta. Perälauta säilyisi, mutta pahimmalta palkkainflaatiolta vältyttäisiin.
Kirjoittaja on Kauppalehden pääkirjoitustoimittaja.
