Uunituoreet tiedot kertovat korutonta kieltä varusmiesten fyysisestä kunnosta.
Varusmiehiä juoksemassa Porin prikaatissa Säkylässä. Kuva: Lehtikuva
Tuomas Arkimies
Varusmiespalveluksen aloittaneiden kestävyyskunto on heikentynyt Puolustusvoimien seurantahistorian aikana selvästi, eikä parannusta ole havaittavissa.
Kestävyyskunnoltaan heikkokuntoisten suhteellinen osuus on kasvanut erityisesti. Lihaskunto on heikentynyt hitaammin, mutta myös lihaskunnossa on havaittavissa heikkokuntoisten osuuden kasvua.
Näin karusti kertoo palvelustaan suorittavien fyysisestä kunnosta majuri Lasse Torpo. Hän työskentelee liikunta-alan osastoesiupseerina pääesikunnan koulutusosastolla.
Kestävyyskuntoa Puolustusvoimissa mitataan edelleen perinteisellä Cooperin testillä, jossa juostaan 12 minuutin aikana niin paljon kuin pystyy.
– Vuoden 2022 palveluksen aloittaneiden nuorten miesten keskiarvo oli 2 376 metriä, mikä on metrilleen sama kuin vuonna 2021, majuri Torpo paljastaa tuoreimmista tilastoiduista tuloksista.
Tulos on mittaushistorian toiseksi huonoin. Vuonna 2019 tulos oli 2 358 metriä.
Puolustusvoimien mukaan asepalvelukseen hakeutuneiden naisten tuloksia ei ole raportoitu säännöllisesti, koska kyseinen valikoitunut otos ei edusta väestötasoa.
Armeijan Cooper-testin ”kulta-aikoja” eleltiin 1970-luvun lopulla, jolloin keskiarvot huitelivat yli 2 700 metrissä. 1990-luvun puolivälin jälkeen tuloksissa tultiin selvästi alaspäin ja 2000-luvun alussa oltiin jo ankeissa lukemissa.
Majuri Torpo, Cooperin testitulokset ovat olleet Puolustusvoimissa laskusuunnassa jo vuosia. Mistä tämä mielestänne johtuu?
– Ainakin palveluksen aloittaneiden nuorten miesten keskipaino on kasvanut merkittävästi, noin kahdeksan kiloa samaan aikaan, kun juoksutestin keskiarvossa on havaittavissa jyrkin lasku 1990-luvulla.
– Koska hapenkulutus millä tahansa juoksuvauhdilla on suhteessa kehon painoon, heikkenevä juoksutestitulos saattaa olla seurausta kehon painon, erityisesti rasvamassan määrän kasvusta.
Torpo arvioi, että nuorten istumisen määrän kasvu, ”passiivisuuteen kannustavien teknologisten innovaatioiden” kehitys sekä yleisen liikunnallisen aktiivisuuden väheneminen arjessa voivat myös vaikuttaa kunnon heikkenemiseen.
– Koululaisten Move! -testien tulokset osoittavat samansuuntaista kehitystä, mikä on odotettavissa tulevaisuudessa myös varusmiesikäisissä.
Puolustusvoimissa on käytetty Cooperin testiä 1960-luvun lopulta, mutta valtakunnallisia seurantatilastoja on alettu ylläpitää vuodesta 1975 alkaen.
Onko Cooper-testi mielestänne edelleen sopiva testi mittaamaan fyysistä kestävyyskuntoa?
– Se on hyvä maksimaalisen hapenottokyvyn epäsuora kenttätesti ja sen käyttöä varmasti jatketaan jo mittavan seurantadatankin vuoksi ainakin lähitulevaisuudessa.
– Testi antaa absoluuttisena (montako metriä) sekä laskukaavalla epäsuorana (maksimaalinen hapenottokyky) tuloksena luotettavan arvion henkilön kestävyyskuntotasosta.
Torpon mukaan parikymppiset miehet ja naiset kestävät Cooper-testin rasituksen lähtökohtaisesti hyvin.
Keskeyttäneitä ei Torpon mukaan tilastoida.
– Testi on kestoltaan varsin lyhyt ja sen voi suorittaa samaan aikaan useita henkilöitä. Nämä tekijät ovat testin keskeisiä vahvuuksia.
– 12 minuutin juoksutestin heikkoutena on oikean juoksunopeuden löytäminen, jos juoksutausta on vähäinen. Kestävyyskuntoa voidaan toki arvioida vaikkapa leposykkeestä, mutta virhemarginaali on varsin suuri kaikissa muissa epäsuorissa testeissä, etenkin sellaisissa, joissa rasitustaso on alhainen.
Palveluksensa aloittaneiden keskipainoa on Torpon mukaan seurattu järjestelmällisesti vuodesta 1993 alkaen. Varusmiesten paino on kasvanut mittaushistorian aikana muutamia poikkeusvuosia lukuun ottamatta.
Keskipaino on noussut vajaassa 30 vuodessa (1993‒2021) 70,8 kilosta 78,7 kiloon.
Vyötärönympärysmittaa on mitattu vuodesta 2011 lähtien, mutta näitä tuloksia ei Torpon mukaan tilastoida.
Rasvaprosenttia ei ole armeijassa yleisesti mitattu.
– Rasvaprosentin mittaaminen olisi kansanterveydellisesti mielenkiintoista, mutta menetelmä on hidas ja kallis, eli vaikea toteuttaa Puolustusvoimien mittakaavassa.
Entä saadaanko Puolustusvoimissa nainen tai mies palvelusaikana niin sanotusti kuntoon? Onko palvelusaika riittävä tällaiseen tai onko asepalvelus ylipäätään oikea paikka ”rapakuntoisen” kuntoon saattamiselle?
– Lähtötilanteessa heikkokuntoiset parantavat kuntoaan eniten varusmiespalveluksen aikana. Vuosien 2005–2015 aineistolla tehty tutkimus osoittaa, että kyseisenä ajanjaksona keskimääräinen kuntomuutos 12 minuutin juoksutestissä oli noin 105 metriä ja lihaskuntotesteissä testiliikkeestä riippuen jopa 20–30 prosenttia. Myös kehonpaino putosi eniten niillä, joiden lähtöpaino oli korkein.
Minkälaista fyysistä kuntoa Puolustusvoimat toivoo palvelukseen astuvilta?
– Puolustusvoimat kouluttaa henkilöstöä kaikkiin sodan ajan tehtäviin. Hyvästä kunnosta on etua näistä monessa, mutta on myös tehtäviä, joissa fyysinen kunto ei ole menestystä määrittävä tekijä.
– Kaikkien etuna toki on, että palveluksen aloittavalla kuntotaso mahdollistaa koulutuksen ilman tuki- ja liikuntaelinvammoja tai heikosta kunnosta johtuvia rasituskomplikaatioita. Fyysinen kunto otetaan myös huomioon koulutus- ja johtajavalinnoissa eli kuntoa kannattaa kohottaa omatoimisesti ennen palvelusta, Torpo vastaa.
